Eikö kellään ole tällaista sopuisaa eroa kuin meillä, olemmeko jotenkin poikkeavia.
Erottu ystävinä, kun se on paras vaihtoehto molemmille ja lapsille. 2 lasta, asunnon myynti jne... Mutta silti niin pitkä onnelinenkin historia takana että miksi pilata sitä riitelemällä kaikesta.
Lapset on tietenkin molemmille tärkeintä maailmassa.
Erottu ystävinä, kun se on paras vaihtoehto molemmille ja lapsille. 2 lasta, asunnon myynti jne... Mutta silti niin pitkä onnelinenkin historia takana että miksi pilata sitä riitelemällä kaikesta.
Lapset on tietenkin molemmille tärkeintä maailmassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Myös me olemme ex:n kanssa eronneet sovussa. Sitä en kiellä, etteikö vaikeitakin vaiheita olisi ollut, mutta kaiken kaikkiaan ero oli sopuisa. Sovimme lasten huoltajuudesta lapsia kuunnellen, sovimme yhteisistä pelisäännöistä. Tänä päivänä vietämme lastemme juhlia yhdessä ja uudet puolisotkin ovat sen hyväksyneet. Enkä tiedä, mikä olisi parempi ratkaisu. Lapset ja meidän kohdallamme nuoret saavat tukea ja lämpöä monelta aikuiselta ja tilanne, jossa kaikki läheiset ovat hyvissä väleissä keskenään on varmasti heille kaikkein tärkeintä.
Mutta sinulle;meitä sovussa eronneita on. Ja tiedän olevani onnekas ollessani heidän joukossaan. Sinäkin olet.
Tunnen tosiaan olevani onnekas kun olen voinut hoitaa asian näin.
Kun luen muiden viestejä missä riidellään milloin mistäkin, niin en aina ymmärrä miksi aina pitää riidellä. Kyllä riidellä saa tässä maailmassa muutenkin.
Ja ystäviä (tosiystäviä) ei ole koskaan liikaa, olkoon sitten vaikka ex-vaimo.
Mutta eron jälkeen tuli esiin asioita, jotka vaativat selvittelyä, ja lopulta minä olin poliisikuulustelussa kotirauhan häirinnästä sähköpostilla. Ilman mitään ennakkovaroitusta ja viikkoja sen jälkeen kun olin lopettanut kaiken yhteydenpidon ex-vaimooni.
Koko poliisitutkinta tosin oli farssi: siinä ei ollut mitään ideaa. Siinähän selvittävät Oikeuskanslerin virastolle tekemisiään ja tekemättä jättämisiään, ne poliisit.
Miksi yleensä erota, jos on onnelinen yhteinen historia...??
Sovussa erotiin.
Välit meni kun miehelle rautalankasta väänsin minä en ole enään hänen "huoltoremmissään".
Vei kaiken tarvitsemansa aina käydessää leivonnaisia pakasteesta elintarvikkeita kaapista wc-paperia tiskiaineenja harjan pyykipulverin.
Ruoka aikana aina ilmesty ja istui pöytään.
Minä koulussa aikuisopiskelua hän työtön.
Elatusapua ei alkanut maksaa kuin oikeuden päätöksellä.
"Tupa"-tarkastusta teki säännölisesti kunnes otin avaimen pois.
Sitten alkoikin suvulle ja "ystäville" mustamaalaaminen.
Tulos minä jätin hänet HEITTEILE muiden mielestä.
sovitte huoltajuusasian? Odotan mielenkiinnolla. Ja hyvähän se on, että avioeroasioista selviätte noin hienosti, ihan lapsienkin kannalta.
Piti olla sopuisa ero ja olikin kunnes ex-miehelle tuli uusi tyttöystävä joka ilmeisesti ei hyväksy minun poikaa koskevaa yhteydenpitoa (yleesä vain tekstiviesti/vko tai soitto, että mitä pakkaan mukaan) Ex on nyt ilmoittanut, että sano asiat sitten, kun tulee hakemaan poikaa. Näin yritän, mutta välillä vaikeaa, kun kaikkea ei aina muista eikä voi sopia vasta silloin. Alkaa tulee itselle katkera olo :(
Jokseenkin hyvinsopuisasti meni, kun se eron surutyö ja tilanteen tajuaminen parisuhdeterapiassa avittui. Kun ruukku rikki, niin ei sitä aina saa ehjättyä vaikka haluausikin ... kaksi hyvää ihmistä joutuneet lopulta toistensa huonoon seuraan.