uupunut avioliitossa

epäonnistunut vaimo

Olen tosi uupunut liitossani. Olen 40 kahden kouluikäisen lapsen äiti. Yhdessä olemme miehen kanssa olleet 15 vuotta, joista 10 naimisissa. Liittomme on mennyt viimeisen vuoden aikaan huonompaan suuntaan. Tilanteemme on kärjistynyt lapsen koulunkäyntiin liittyvistä useista valitus- ja kanteluprosesseista. Mieheni ei ole hyväksynyt lapsen luokan kertaamista, vaikka hän selvästi nyt kevätjuhlapäivänä arvioituna on hyötynyt kertaamisesta. Mieheni on uhkaillut minulle kouluviranomaisia, ja aikaa pelatakseni olen ollut mukana valitusprosesseissa. Nyt tilanne vaikuttaa jo rauhoittuneen, vaikka vuoden olen tätä jankkausta kuunnellut.

Alamäkemme alkoi jo avioliiton ensi kuukausina, kun odotin esikoistamme. Nyt vasta olen tajunnut, ettö mies taisi mennä naimisiin kanssani velvollisuudesta, ei aidosta rakkaudesta. Olin jo raskaana hääkellojen soidessa. Raskauden loppumetreillä olin todella kiinnostunut seksistä, mutta mieheni torjui minut. Toisen lapsen syntymän jälkeen mies on tullut täysin aloitekyvyttömäksi. Seksiä on ollut lähes tulkoon yksinomaan vain minun aloitteestani jo usean vuoden ajan. Viime aikoina en ole enää jaksanut tehdä juuri aloitteita. Muutakaan läheisyyttä ei enää ole. Tuntuu kuin olisi veljensä kanssa naimisissa. Nuorempi kuivaksi oppinut lapsemme on alkanut kastella uudelleen öisin. Nyt olen hakenut tähän neuvolasta apua.

Ongelmani on, että alan olla aika masentunut. En jaksa tehdä enää kotitöitä, ja kunnolla edes olla lasten kanssa. Myöskin töissä on huomattu uupumukseni. Pitkä terapia on varmaan tässä edessä. En ajatellut tehdä avioliiton suhteen pikaisia ratkaisuja, mutta kyllä erokin on mielessä käynyt. Ihanaa tietysti olisi, jos voisi jonkun toisen kanssa tyydyttää läheisyyden ja seksin tarpeet, ja olla vaikka tällaisessa liitossa lasten takia, mutta se ei taida onnistua. Voinhan tässä vielä usemman vuoden miettiä, lähteäkö vai jäädä. Voimavaroja ei ole ainakaan nyt lasten huoltajuudesta ja omaisuuden jaosta riitelyyn. Vielä pitäisi sinnitellä viisi vuotta, että molemmat lapset olisivat sen ikäisiä, että voisivat päättää kenen luona asuvat.

Mies vain huutaa ja haukkuu. Tosi kannattavaa tällaisen masentuneen ihmisen sättiminen. Ei ole rakentavaa, eikä myönteistä. Keppiä kyllä tulee, mutta ei minkäänlaista porkkanaa jaksamiseen. Mitä muutakaan voi olla kuin uupunut kun seksinkään muodossa ei tule lisää voimavaroja. Surullista, että parisuhde-elämä on loppu hieman yli 40kymppisenä. Tunnen syvää riittämättömyyttä niin vaimon kuin äidin roolissa. Olen todella uupunut, ja haluaisin karata ankeasta elämästäni, mutta mihin...

33

1345

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • päivänsäde

      Myös minä huomasin, että koko parisuhde oli ohi kun täytin 40. Kaiken kukkuraksi sairastuin vakavasti ja siitä toipuminen, oli liikaa miehelleni ja tyttärelleni. Vaatimukset ja valitukset, lopulta täydellinen puhumattomuus ajoivat suhteen nurin. Asuimme yhdessä ja meillä oli pieniä lapsiakin, niin mieheni ei sanonut sanaakaan minulle 3 kuukauteen. Puoli vuotta jaksoin, sitten kävin panemassa eron vireille. Viikossa mies ja tytär katosivat perheestä, jäi meitä toki ihan normi kokoinen perhe vielä jäljelle, aikuisia lapsia ja 3 alaikäistä minun huoltooni. Alkuun oli outoa, kun kukaan ei kytännytkään tekemisiäni, ei seurannut puheluita eikä paukutellut ovia. Nyt on kulunut reilu vuosi ja minun on pakko myöntää, että perheemme voi paljon paremmin. Ollaan kuin kiljusen herrasväki, eletään tunteella. Joskus nauretaan, että talo raikaa, mutta saatetaan sitä joskus itkeäkkin, mutta kenenkään ei tarvitse peitellä tunteitaan eikä kätkeä pettymyksiään. Väsymystä ja masennusta olen huomannut vielä itsessäni, mutta pikku hiljaa alkaa se aurinkokin paistaa risukasaan. Toivon, että lapsillekin tulee parempi mieli ja elämän asenne tästä, kun saa sanoa ja tuntea niin kuin itsestä tuntuu eikä yrittää olla isälle mieliksi. Turha siihen on lastenkaan takia jäädä jos tunne-elämän kylmyys saa koko huushollin jäätymään, parempi on yrittää löytää onnea, vaikka sitten yksin.

    • lellu..

      En ymmärtänyt miten mies voi uhkailla sinua kouluviranomaisilla. Tilanteesi on kaoottinen. Lapsellanne on ongelmia kehityksen tai oppimisen suhteen ja mies yrittää kieltää sen valituksia tehtailemalla, vaikka teidän pitäisi yhteistyössä koulun kanssa yrittää tukea lasta. Sinä et uskalla olla eri mieltä perhesovun takia. Kireä perhetilanne heijastuu toiseen kouluikäiseen lapseenne, joka yökastelee.

      Ihan ensiksi teidän pitää laittaa piste kanteluille ja valituksille. Lapsi on kerrannut luokan ja hyötynyt siitä. Asiaa ei kannata enää jauhaa vaan siirtää katse tulevaisuuteen ja yrittää tukea lasta.

      Tiedän toisen tapauksen jossa eskari-ikäisen lapsen vanhempia kehotettiin viemään lapsi kasvastusneuvolaan tms. Vanhemmat eivät suostuneet. Lapsi joutui kertaamaan ensimmäisen luokan. Se oli kova pala vanhemmille.

      Sinun kannattaa mennä lääkäriin uupumuksen takia.

    • 28

      Ota asumusero nyt ensiksi miehestä, ja jätä nuo en jaksa/en pysty-märinät tykkänään. Lähde turvataloon, jos et pysty mihinkään muuhun kuin kärsimään ja masentumaan lisää. Ota pieni sairasloma ja järjestä/pyydä sukuasi ja ystäviäsi järjestämään elämäsi ja asumisesi uusiksi. Jos kodin ilmapiiri on sairastuttava, niin se on, aivan kuin hapettomassa kaivoskuilussa myrkkyhuuruja hengittelisi vapaaehtoisesti. Siis ihan turha yrittää enää viittä vuotta, tulet "hulluksi" sitä ennen. Minkä ihmeen perusteella kuvittelet että joutuisit taistelemaan lapsistasi? Kyllä automaattisesti pienimmän paikka on äidin lähellä, ja isommankin toive voidaan jo huomioida. Luota elämään, ja siihen että sinua autetaan. Sosiaalit ovat ihan tottuneet huutaviin ja meuhkaaviin miehiin, ei se heitä hetkauta, vaan lapset annetaan äidin huoltoon.
      Pelasta nahkasi! Masemnnus kertoo vain, että olet viivytellyt oikeita ratkaisuja jo liikaakin.

      • Epäonnistunut vaimo

        Vertauksesi kuin "hapettomassa kaivoskuilussa myrkkyhuuruja hengittelisi vapaaehtoisesti" on todella erinomainen.


    • Tiedä oma arvosi

      "Lellun" kommentti oli hyvä ja aloittajan asenne on niin väärä kuin ikinä voi olla. Kuka ja missä on sanonut ja käskenyt sinun alamaistella mieästäsi? Iske nyrkki pöytään ja lue ehdot, joilla homma jatkuu - tai sitten ei. Nyt eletään jo 2010-lukua, eikä mieäs ole mikään kunkku, joka päättää. Eikä varsinkaan, jos tieto-taito-käsitys on tuota luokkaa.

      Ja jos aiot jatkaa liitossa, niin etsi itsellesi ainakin henkireikiä, jotka pitävät täysjärkisenä, tuollainen suhe tekee ihmisestä raunion alta aikayksikön. Miksi sinä olet "epäonnistunut", jos se kaveri, jonka kanssa elät, ei omaa parisuhdetaitoja yms.?

    • tilu*

      Tuossa tilanteessa on mahdoton olla uupumatta. Nyt teet niin, että haet apua terapiasta itsellesi. Sitä kautta autat myös lapsia. Lapsilla pitäisi olla edes yksi täysipäinen vanhempi, miehestäsi ei ole siihen rooliin.

    • miespuolinen40+

      Täällä painitaa samassa tilanteessa. Olen 40 mies. Meidän tapauksessa vaimo on ahdistuksen aiheuttaja :-\

    • ella*

      Parisuhteen pitäisi olla voimavara, ilon lähde. Sinun on kaikkea muuta. Miksi ihmeessä siedät tuollaista? Ota jalat alle, kerää lapset ja pakene turvataloon tai sukulaisiin.

    • Nauttikaa elämästä

      Jos on huono aviolliitto niin mitä sitä jatkamaan.Siinä kärsivät kaikki niin itse kuin lapsetkin.Kyllä jokainen sopeutuu ajan kanssa tilanteeseen.Ja mitä nopeammin aloittaa uutta elämää sen parempi.Vanhoihin kaavoihin ei kannata kangistua.Moni taistelee samojen ongelmien kanssa ja jotkut uskaltavat jotkut eivät lähteä tuhoon tuomitusta liitosta.Siis miksi kärsiä kenenkään???Nauttikaa hyvät ihmiset elämästä sillä meillä on vaan yksi elämä ja koskaan ei tiedä milloin on päivä viimeinen.

      • vera*

        "Nauttikaa elämästä"
        Vastauksesi sopisi hyvin jokaiseen tämän palstan juttuun! Mitään ei saa paitsi pahan mielen ja katkeruuden loppuelämäkseen, jos menneitä alkaa murehtia.


      • eroava

        niin totta


    • miespuolinen40+

      epäonnistunut vaimo: voisko sinulle kirjoittaa johonkin? Antaisitko email-osoitteesi. Voitaisiin keskustella aiheesta lisää, kun on samantyyppiset ongelmat.

    • Epäonnistunut vaimo

      Paljon kiitoksia kaikille vastanneille! Tukenne ja myötäelävät ajatuksenne lämmittävät mieltäni. Ensiksi ajattelin, että kirjoitukseni ei herätä vastakaikua, mutta kivasti olette vastailleet. Miespuolinen 40 , voidaan vaihtaa ajatuksia. Nyt ei ole esittää relevanttia sp-osoitetta. Mutta koetan saada sellaisen aikaiseksi ja laittaa tänne palstalle pikapuolin.:)

    • mies 40-

      Tässä hiukan alta 40- mies joka myös kutakuinkin samassa tilanteessa. Meillä suhde on ollut tosin jumissa jo kutakuinkin 5-6v. Meillä yksi kouluikäinen lapsi. Olen kituutellut ja kärvistellyt tilanteesssa ja ajatellut, että tämä on varman ohimenevä vaihe, osittain olen yrittänyt jaksaa myös lapsen takia. Olen vuosien varrella ehdottanut pariterapioita ja parisuhdeleirejä muutamaan otteeseen, mutta puoliso ei ole ollut halukas sellaisille osallistumaan, kun hänen mielestään ei suhteessa ole mitään vikaa. Mitä vikaa olisikaan suhteessa josta puuttuu lähes täysin läheisyys, seksi ja keskusteluyhteys. Itsestäni tuntuu kuin olisin häkissä.

      Tilanne ei odottamalla ole ainakaan parantunut, päin vastoin. Pakko on myöntää sekin, ettei lapsemme ole ainakaan hyötynyt vanhempien huonosta parisuhteesta, hän ei vaan vaikuta kokonaisvaltaisesti onnelliselta lapselta. Näin jälkeen päin on pakko myöntää, että ainakin omalla kohdallani olisi ratkaisu pitänyt tehdä jo vuosia sitten :( Mutta parempi kai myöhään kuin milloinkaan, viimeisen parin viikon aikana olen tehnyt lopulta päätöksen, että haen eroa, vaikka myönnän kyllä senkin ettei päätös edelleenkään ollut helppo kun yhteisiä vuosia on kohta 17 takana. Tätäkin kirjoittaessa meinaa pala nousta kurkkuun, mutta päätös on nyt tehty ja se pitää :)

      Eniten erossa toivon, että puolisoni ymmärtäisi suhtautua asiaan ihmisiksi, eikä heittäisi sitä lapsemme niskaan tai yrittäisi tehdä hänestä kiistakapulaa. Sillä ainakaan itse en halua riistää lapselta äitiä enkä äidiltä lasta, mutta en itsekään lastani halua hylätä, eli aion ehdottaa yhteishuoltajuutta. Toivon että eron jälkeen lapsellamme olisi edes yksi onnellinen vanhempi, mutta mieluummin kaksi, sillä toivon erosta huolimatta myös vaimolleni kaikkea hyvää. On hän kuitenkin nainen johon olen joskus rakastunut, vaikka olemmekin kasvaneet kauaksi toisistamme.

      Saattaa olla itsekästä, mutta mielestäni minullakin on oikeus mahdollisuuteen olla vielä joskus onnellinen.

      • Epäonnistunut vaimo

        Vielä ennen kuin haet eroa, voithan käydä yksinkin perheasian neuvottelukeskuksessa, joko kunnan tai seurakunnan, juttelemassa perheesi tilanteesta. Vaimosi vaikuttaa hankalalta ihmiseltä, kuten on myös mieheni. Ihan oikeasti tilanteesi kuulostaa siltä, että joudut vielä repiviin riitaisuuksiin. Tä'män tkaia itsekin miettiä, että katson tilannetta uudelleen, kun lapset ovat 12-vuotiaita. Tämän ikäinen voi jo päättää, kenen kanssa asuu.

        Yritä vielä kerran- tänään. Kerro vaimollesi, että et ole onnellinen, ja haluat muutosta. Sano, että lähdet, jos vaimo ei yhdessä kanssasi lähde pariterapiaan tai -leirille. Ilmeisesti tätä korttia et ole vielä käyttänyt.

        Minkä ikäinen lapsesi on ? Onko teillä mitään yhteistä tekemistä tai arvoja ? Vai oletteko täysin erilaisia.

        Itseäni on pitänyt yhdessä mieheni kanssa se, että jollain tasolla koen yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan, vaikka itse parisuhde ei niin hääppöinen olekaan.:)

        Tsemppiä!


      • mies 40-
        Epäonnistunut vaimo kirjoitti:

        Vielä ennen kuin haet eroa, voithan käydä yksinkin perheasian neuvottelukeskuksessa, joko kunnan tai seurakunnan, juttelemassa perheesi tilanteesta. Vaimosi vaikuttaa hankalalta ihmiseltä, kuten on myös mieheni. Ihan oikeasti tilanteesi kuulostaa siltä, että joudut vielä repiviin riitaisuuksiin. Tä'män tkaia itsekin miettiä, että katson tilannetta uudelleen, kun lapset ovat 12-vuotiaita. Tämän ikäinen voi jo päättää, kenen kanssa asuu.

        Yritä vielä kerran- tänään. Kerro vaimollesi, että et ole onnellinen, ja haluat muutosta. Sano, että lähdet, jos vaimo ei yhdessä kanssasi lähde pariterapiaan tai -leirille. Ilmeisesti tätä korttia et ole vielä käyttänyt.

        Minkä ikäinen lapsesi on ? Onko teillä mitään yhteistä tekemistä tai arvoja ? Vai oletteko täysin erilaisia.

        Itseäni on pitänyt yhdessä mieheni kanssa se, että jollain tasolla koen yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan, vaikka itse parisuhde ei niin hääppöinen olekaan.:)

        Tsemppiä!

        Kiitos, tsemppiä tosiaan tarvitaan.

        Olen ensiviikolla menossa perheasiain neuvottelukeskukseen -yksin. Aikaa varatessani olin vielä sillä mielellä, että menen keskustelemaan mahdollisuuksista. Mutta olen jo sen jälkeen esittänyt tuon viimeisen kysymyksen, että lähteekö mukaan. Reagtio oli huoeesta poistuminen ja samat fraasit kuin ennenkin. Ensimmäisen kerran otin asian puheeksi jo 3 tai 4 vuotta sitten joten mietintäaikaa on ollut. Olen nyt menossa perheasiain neuvottelukeskukseen sillä mielellä, että saisin apua asiosta sopimiseen siten, että lapsemme 8V joutuisi kärsimään mahdollisimman vähän.

        Omat voimani ovat jo sen verran lopussa, etten jaksa enään yksin taistella tuulimyllyjä vastaa. Tilanne aiheuttaa jo fyysistä pahoinvointia, kun tuntuu että olen täysin jumissa.

        Meillä oli suhteen alussa paljonkin yhteistä, mutta nykyään ainoat yhteiset asiat joita enää keksin vaikka kuinka mietin, olivat yhteinen menneisyys, yhteinen lapsi ja yhteinen asuntovelka.

        Laadin äskön avioerohakemuksenhakemuksesta puuttuu enää kirjekuori ja puolisoni allekirjoitus... eikä ratkaisu kuitenkaan ollut helppo, täällä oli raavas mies kaikesta huolimatta tippa silmässä, mutta jos en tee ratkaisua nyt niin olen samassa tilanteessa vielä vuoden ja kahdenkin päästä, ja siihen uhraukseen en enää ole valmis ;(

        Jaksamista kaikille jotka näiden asioiden kanssa joutuvat painimaan!


    • miespuolinen40+

      Minulle voi kirjoitella samasta ”ongelmasta” kärsivät (myös miespuoliset) , os. on:
      usvametsanpeikko (-ät-) gmail.com

    • miespuolinen40+

      Minulla on vielä pitkä matka tuohon eropäätöksen tekemiseen, sillä meilä on pienet lapset ja tuntuu vaikealta tehdä päätöstä varsinkin tällaisessa henkisessä tilanteessa :/
      Mutta jotain on pakko jossakin vaiheessa tehdä, silä tässä hajoaa mielenterveys tämän tunteettomuuden ja tuskan kanssa. Kovin montaa vuotta ei jaksa tunteettomassa liitossa, liitossa jossa kummallakaan ei ole toista kohtaan enää mitään yhteistä (muuta kuin lapset). Pahinta on se jos menettää toivonsa ja tuntuu että ei enää ole mitään hyvää tulevaisuudessa.

    • mies 40-

      Minullakin tuo lapsen olemassa olo pitkitti päätöksentekoa huomattavasti. Oman lapsen vuoksi jaksaa yrittää paljon kauemman kuin pelkän kituvan parisuhteen vuoksi. Toisaalta se taisi olla loppuviimein tuon lapsen esittämä kysymys, joka avasi silmäni ja vei päätöstä eteenpäin: "miks tei ootte aina huonolla tuulella, kun te ette koskaan hymyile" , "haluun että äiti lähtee pois", "haluan että isi lähtee pois" Lapsemme oli paljon iloisempi silloin kun vai toinen meistä oli paikalla, vanhempien paha olo heijastuu väkisinkin lapsiin. Huomasin myös, että meistä kummastakin oli tullut vanhempina lievästi sanoen tiukkapipoisia, kun oma turhautuminen heijastui jaksamiseen. Kun kumpikin kuitenkin rakastaa lastamme, niin parempi kai, että meillä riittäisi energiaa myös osoittaa hänelle rakkautta, vaikka sitten erikseen.

      Meillä on tällä hetkellä hieman tyyntä myrskyn edellä vaihe. Itse nukun sohvalla, puhumme aika vähän ja välttelemme toisiamme, hoidamme arkirutiinit. Ilmapiiri on melko jännittynyt. En ole vielä pyytänyt vaimoltani nimeä erohakemukseen, sillä mielestäni se on asia joka pitää hoitaa silloin kun lapsi ei ole paikalla. Toisaalta uskon, että myös vaimoni tietää mitä on tulossa, mutta asiasta ei vielä keskustella.

      Helppoa olla jälkiviisas, mutta omalta osaltani päätös olisi pitänyt tehdä jo parivuotta sitten. Mutta samassa tilanteessa kuin parivuotta sitten todennäköisesti kuitenkin katsoisin vielä josko tämä olisi "väliaikaista"

      • n35jarisat

        Hienoa kuvausta sinänsä vaikeasta asiasta. Näin ulkopuolisen silmin....missä on kaikki huumori? Edes hirtehinen? Tekisi mieli ilahduttaa synkkyyten vaipunutta...Mieti nyt: Nukut sohvalla myrskynsilmässä ja mietit miten saat yhden nimmarin, jota et edes varsinaisesti tarvitse! Onhan tuo koomista, ei vai? ;) En suinkaan halua loukata vaan keventää! :)


      • mies 40-
        n35jarisat kirjoitti:

        Hienoa kuvausta sinänsä vaikeasta asiasta. Näin ulkopuolisen silmin....missä on kaikki huumori? Edes hirtehinen? Tekisi mieli ilahduttaa synkkyyten vaipunutta...Mieti nyt: Nukut sohvalla myrskynsilmässä ja mietit miten saat yhden nimmarin, jota et edes varsinaisesti tarvitse! Onhan tuo koomista, ei vai? ;) En suinkaan halua loukata vaan keventää! :)

        No minä en ainakaan loukkaantunut, kyllä tässä tilanteessa kieltämättä on hieman koomisia piirteitä. Kommenttisi oli itseasiassa piristävä lukea ja onnistui saamaan hetkeksi pienen hymynkin kasvoille :) kiitos!
        Nimmaria ei tosiaan sinänsä olisi pakko pyytää, mutta haluan sen kuitenkin hoitaa kasvotusten, enkä voudin välityksellä, kaippa sitä edes sen verran yhteisistä vuosista olen velkaa.


      • nainen__
        mies 40- kirjoitti:

        No minä en ainakaan loukkaantunut, kyllä tässä tilanteessa kieltämättä on hieman koomisia piirteitä. Kommenttisi oli itseasiassa piristävä lukea ja onnistui saamaan hetkeksi pienen hymynkin kasvoille :) kiitos!
        Nimmaria ei tosiaan sinänsä olisi pakko pyytää, mutta haluan sen kuitenkin hoitaa kasvotusten, enkä voudin välityksellä, kaippa sitä edes sen verran yhteisistä vuosista olen velkaa.

        Hmm. Kuinka monta vuotta aiot nimmaria odotella?


    • 19

      Just joo, parempi kun pysyy poikamiehenä.
      Miksi ihmeessä ihmiset haluavat vapaaehtoisesti tuollaisiin helvetteihin.

    • ymmärrän todella

      sitä minä ihmettelen kun yksin asuvia säälitellään ja olen kokenut kans pitkän parisuhteen, oli todellakin hyvi, hyvin vaikeaa just jaksoin, et lapset aikuistu ja muutti omaan kotiin, sitten lähdin minäkin..

    • m 40-

      No myrsky sitten puhkesi... en ala ruotimaan, mutta herätti erinäisiä ajatuksia.
      Kaiken kaikkiaan omaa oloa helpotti aika tavalla kun sai lopulta otettua asian puheeksi. Puhuimme (itkua, huutoa, raivareita) oikeasti ensimmäistä kertaa vuosiin. Vietän edelleenkin yöni sohvalla seuraavaa myrskyä odottamassa.
      Loppu osa taitaa olla melko ot, tähän ketjuun, mutta jättäkää vaikka lukematta...

      -Mielestäsi olen itsekäs, kun haluan erota,
      Etkö sinä ole kun haluat jatkaa väkisin?

      -mielestäsi ajattelen koko ajan vain seksiä,
      ei, halaus tai suudelmakin edes joskus olisi riittänyt.

      -Mielestäsi suhteessamme ei ole mitään vikaa,
      eihän siitä puutu kuin läheisyys ja rakkaus.

      -Sanoit että olen voima joka pitää sinua pinnalla,
      olet paino joka vetää minua pohjaan.

      -Sanoit, että haluaisit yrittää vielä kerran,
      miksi haluat sitä vasta kun minä haluan erota?

      -Sanoit, että olet uhrannut elämäsi minulle,
      minäkin uhrasin omani sinulle.

      en vaan enää jaksa, etkö voisi antaa minun mennä?

      • nainen__

        Tuossa on kaikki "hyvät "eron ainekset. Olette niin kaukana toisista kuin olla voi. silti vaimosi haluaisi yrittää vielä. Yrittäminen ei enää kannata, koska sinä haluat erota. Vaimosi varmasti ymmärtää tämän.


      • Hah !
        nainen__ kirjoitti:

        Tuossa on kaikki "hyvät "eron ainekset. Olette niin kaukana toisista kuin olla voi. silti vaimosi haluaisi yrittää vielä. Yrittäminen ei enää kannata, koska sinä haluat erota. Vaimosi varmasti ymmärtää tämän.

        Siltäkö se sinusta kuulosti?


      • uusi huomen

        Samassa veneessä ollaan. Nuo sinun loppukommenttisi osuivat ihan napakymppiin myös omalla kohdallani.

        Minä sinnittelin suhteessa 12 vuotta, eikä meillä edes ole lapsia... Ekan vaiheen eropaperit ovat sisällä ja olo nyt on tosi tasapainoinen ja tyytyväinen.
        Ainoa ero meillä on siinä, että meillä seksistä kieltäytyi mies. Siitä huolimatta eroon ei liity kolmansia osapuolia.

        Tästäkin me selvitään, näin uskon vakaasti :)


    • nainen__

      Miehesi harrastaa henkistä väkivaltaa sinua kohtaan. Ero ei ole sinulle pelkästään hyväksi, vaan se on ehdoton välttämättömyys, jotta saat elämäsi kuntoon.

    • nainen 35+

      nimimerkille "m 40-" ja kaikille samassa tilanteessa oleville miehille anteeksi meidän kylmien naisten puolesta. Tunnustan itse olleeni vuosi sitten aivan samanlainen, tosin kukin riitelee asioista tyylillään.

      Meillä aviokriisin asialistalla oli aivan samat jutut kuin teilläkin, perheessä kaksi alakouluikäistä lasta, kaksi työssäkäyvää vanhempaa, asunto- ja autolaina, yhteistä taivalta takana 15 vuotta ja kaikki tunteet aikuisten väliltä kuolleena jo useamman vuoden. Seksiä kerran kuussa kun en jaksanu kuunnella ruinaamista kauempaa ja muuta läheisyyttä ei sitten juuri ollutkaan. Puheväleissä oltiin aina, mutta muusta ei juuri osattu keskustella kuin lapsiin liittyvistä asioista ja perheen aikatauluista. Minun mielestäni suhde oli ihan normaali. Näinhän se aina pitkissä suhteissa menee, ajattelin, rakkauden alkuhuuma häviää, seksi vähenee jne.

      Eropaperit laitettiin noin vuosi sitten, kun kuvioissa oli ollut jo toinen nainen. Oma mieheni oli päättänyt, että jos ei kotoa tipu, niin käydään sitten vieraissa. Mies kävi myös yksinään parisuhdeterapiassa, minun mielestäni siihen ei ollut tarvetta. Tunsin, että jos terapiaan mennään, niin silloin täytyy myöntää, että tässä meidän "normaalissa" suhteessa on jotain vikaa. Ajatus siitä, että joutuisi oikeasti käymään jonkun vieraan ihmisen kanssa läpi omaa seksuaalisuuttaan ja tunteitaan tuntui myös ahdistavalta. Pelkäsin, että olisin siinä kohtaa joutunut myöntämään sen, että en enää tuntenut mitään miestäni kohtaan, eikä mikään oikein tuntunut miltään. Kaikki oli vain yhtä arkirutiinien pyöritystä päivästä toiseen. Pystyin sanomaan melkein kuukauden etukäteen, mitä tekisin minäkin päivänä mihinkin aikaan. Nyt jälkikäteen ymmärrän, että olin oikeasti vain hirvittävän väsynyt, kyllästynyt ja masentunut. Ja niin oli kyllä miehenikin.

      Mies muutti pois, lapset kulkivat reppujen kanssa kahden kodin väliä, tunteet seilasivat suunnattomasta ahdistuksesta ihanaan vapauden tunteeseen. Pitkästä aikaa elämä tuntui joltakin, vaikkakin usein pahaltakin. Miehelle tuli uusi nainen, minulle uusi mies, laastarisuhteen alkuhuumaa ja aktiivista seksielämää. Oli omaa aikaa, aikaa tavata ystäviä, aikaa vaan olla ja ajatella. Oli lupa olla tekemättä mitään, olinhan juuri eronnut, eikä kukaan olettanut, että kaikki kotityöt hoituisivat yhtä mallikkaasti kuin aikaisemmin. Rikkaruohot saivat kasvaa ihan rauhassa kukkapenkissä ja minä sain istua pihakeinussa ilman suurempia omantunnon tuskia tekemättömistä töistä. Miksen voinut otta näin rennosti silloin kun oltiin naimisissa, mihin oli kaiken aikaa kiire? Miksei eletty päivä kerrallaan, nautittu elämästä ja oltu onnellisia siitä mitä meillä oli, miksi piti aina suorittaa ja saada enemmän?

      Tuli aika laittaa kakkosvaiheen paperit. Se oli rankka paikka, silloin ero astuisi virallisesti voimaan. Pyysin mieheltäni, että eikö harkittaisi vielä, minä olen muuttunut ihminen ja tiedän nyt mikä tekee minut onneliseksi ja tyytyväiseksi niin sängyssä kuin muillakin elämän osa-alueilla. Pikkuhiljaa olemme taas toisiimme tutustuneet ja rakastuneet uudelleen, muuttaneet yhteen ja harkinta-aikamme meni viime viikolla umpeen ilman, että kakkosvaiheen papereita olisi laitettu eteenpäin. Tiedän, että ennuste näille uudelleen lämmitetyille suhteille on huono, mutta en jaksa murehtia siitä sen enempää vielä. Olen oppinut elämään päivä kerrallaan ja nauttimaan jokaisesta päivästä ja siitä, että saan olla yhdessä mieheni ja lasteni kanssa.

      Sanotaan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Minun neuvoni on, että älkää tehkä, älkää tehkö siitäkin yhtä suoritusta, mikä pitää tehdä mahdollisimman hyvin. Olkaa vaan yhdessä, maatkaa sängyllä ja katselkaa kattoon, sanokaa mitä mieleen juolahtaa. Jättäkää yksi siivouspäivä väliin ja lähtekää metsään leikkimään pusuhippaa. Ottakaa välillä ihan rennosti! Jos naisesi ei arvosta sinua, niin asukaa hetki erillään ja katsokaa tuleeko kummallekaan yhtään ikävä. Monesti asioita oppii arvostamaan vasta kun ne menettää. Älä anna naisesi pitää sinua helppona ja itsestään selvyytenä.

      Miehet: seksin ruinaaminen on ärsyttävää ja vie kaikki seksihalut kokonaan! Tehkää aloitteita tyyliin: "tänä yönä rakastelen sinulta aivot pihalle ja minä tiedän mistä sinä pidät" eikä tyyliin, että voitaisko kulta välillä harrastaa seksiä, kun viime kerrasta on jo niin pitkä aika. Olkaa miehet miehiä ja kertokaa naisillenne, että nyt tehdään näin ja muistakaa, että naiset lämpenevät ehkä hitaammin kuin miehet, mutta pysyvätkin sitten kuumina pitkään ;-). Ja lopen uupuneena ei kukaan ole kiinnostunut seksistä, joten älkää ajako naisianne elämän ruuhakvuosina burn out:iin, hankkikaa vaikka siivousapua, niin naisille jää energiaa johonkin muuhunkin. Iloisen ja itsevarman ihmisen kanssa on paljon mukavampi harrastaa seksiä kuin väsyneen, kärttyisän tai anelevan. Tarkennukseksi vielä, että seksiin ei tietenkään saa ketään pakottaa.

    • m40-

      Toivottavasti et ihan tosissasi pyydä anteeksi muidenkin puolesta :)
      Kyllä se varmaan lopulta kuitenkin on niin, että ei erotilanteessa ole kumpikaa osapuoli vailla syytä ja anteeksipyydettävää on puolin ja toisin.
      On todella hienoa lukea, että olette kaiken jälkeen vielä pystyneet löytämään rakkauden uudelleen ;) Olen omassa tilanteessani pohtinut mahtaako se olla enää edes mahdollista kun tällä hetkellä kuitenkin tuntuu että kaikki tunteet ovat kuolleet ja haudattu. Toivon teille vilpittömästi onnea uuteen alkuun.

      Kirjoitin jo melkoisen tilityksen tilanteestani perään, mutta koska en tällä hetkellä pysty ajattelemaan kovinkaan objektiivisesti, tunteiden ollessa liian pinnalla, pyyhin sen pois. Ehkä näin on kuitenkin parempi, ettei tule loukattua ketään. olen jo kuullut miten itsekäs ja ilkeä olen, kun haluan erota.

      Juu ei missään tapauksessa väkisin eikä väsyttämällä :)

      • mikkosika

        "Nimimerkille "m 40-" ja kaikille samassa tilanteessa oleville miehille anteeksi meidän kylmien naisten puolesta.
        Eijumalauta kyllä on noloa tekstiä!


      • karita

        m40- Minä toivon sinulle voimia, minusta olet oikealla tiellä.. Ja lapsista.. Lapset tarvitsevat onnellisia vanhempia. Itse olen entinen lapsi, joka toivoi, että omat vanhemmat olisivat eronneet- sellaista oli oma lapsuus


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1954
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      919
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      863
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      736
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      722
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      704
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      678
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      656
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      78
      656
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      204
      647
    Aihe