Olemme olleet 33 vuotta naimisissa, 3 aikuista lasta. Vaimoni on sairaseläkkeellä psyykisten syiden takia. Käyttää aika ajoin liikaa lääkkeitään ja on tokkurassa tullessani töistä, on siis lääkkeiden väärinkäyttäjä. Minun on vaikea keskittyä töihini, kun en tiedä miten asiat on kotona. Vaimo teki tietämättäni velkaa noin 5000 euroa pari vuotta sitten, jota nyt maksellaan, mitään näkyvää ei rahoilla ollut ostanut, eikä vieläkään pysty selvittämään, mihin ovat huvenneet. Ennen kuin kertoi veloistaan, yritti sekoittaa juomaani psyykenlääkkeitään, jotka onneksi huomasin, selitys oli, että halusi meidän molempien nukkuvan pois murheista. Tuosta on jo pari vuotta. Miten lopetan suhteen sairaan ihmisen kanssa 33 vuoden jälkeen, ilman etten tuntisi syyllisyyttä heitteillejätöstä. Aikuiset lapsemme ehkä eivät myöskään ymmärtäisi ja hyväksyisi. Mikä neuvoksi? Vai onko tyytyminen kohtalooni, ja ikäni hoivata lääkeiden väärinkäyttäjää?
Mikä neuvoksi?
Kovat ajat
2688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikö hänellä ole mitään hoitoa ongelmiinsa? Kuuluisi olla! Eikä tietenkään vain sellaista, että saa lääkäriltä yhä uusia ja uusia lääkereseptejä.
Olivatpa asiat hänen hoitonsa suhteen niin tai näin, sinulla on oikeus erota. Itse tuskin pystyisin olemaan ihmisen kanssa, joka olisi yrittänyt murhata minut... Mutta, on ymmärrettävää, että otat huomioon hänen sairautensa, ja näet tuonkin asian siitä perspektiivistä käsin.
Voisitko hankkia itsellesi tukea jostain? Perheneuvolasta tms. paikasta? Voisittehan ensin käydä yhdessäkin jossain keskustelemassa. Siinäkin tapauksessa, että sinä olisit jo etukäteen päättänyt, että haluat erota. Eroamista voisi helpottaa tieto siitä, että asia on ainakin pyritty hoitamaan mahdollisimman hyvin.
Lopuksi kuitenkin sanon ikävän asian, jota tietysti olet itsekin tullut ajatelleeksi. Lääkkeiden väärinkäyttäjänä hän saattaa yrittää itsemurhaa, jos kokee olonsa kovin vaikeaksi eron yhteydessä. Pitäisi siis ennaltakäsin pyrkiä järjestämään hänelle hoitoa/tukea.
Neuvokkuutta ja voimia toivotan sinulle!
Hei!
Olen nähnyt vähän samantapaisen tilanteen läheltä suvussa.
Naisen lääkkeidenkäyttö ja masennus johti lopulta siihen viimeiseen ratkaisuun, mutta ennen sitä kyseisessä avioliitossa käytiin varmasti läpi kaikki mahdollinen.
Tämä nainen teki työkseen henkisesti hyvin raskasta työtä, mihin ei ilmeisesti puututtu ajoissa. Henkinen väsymys sitten vaikutti myös siviilielämään jättäen pysyvät jäljet.
Kunnon kumppanuutta ei tässä liitossa ollut useaan vuoteen, mies ei vaan pystynyt lähtemään juuri itsemurhan pelossa.
Lopulta todella nainen teki sitten oman ratkaisunsa, vapauttaen aviomiehensä, hyvin tuskaisella tavalla tietenkin.
Tästä on nyt noin neljä vuotta, mies on selvinnyt ja aloittanut elämänsä uudestaan. Hänellä on nyt naisystävä ja lapsi.
Tässä tapauksessa kaikki tavallaan selvisi parhain päin, vaikka yksi elämä siinä heitettiin hukkaan.
En tiedä, onko tästä mitään apua sinulle, mutta toivon sydämestäni, että pystyisit tekemään itsellesi rehellisen ratkaisun, jonka kanssa voit elää tasapainossa. Vastuu toisesta on varmasti noinkin pitkän yhteisen taipaleen jälkeen suuri, mutta muista, että lopussa olemme täällä kaikki yksin.
Voimia sinulle!