Ihmiset rakkaat, kertokaa kauanko kestää, että tästä selviää ja voi ajatella "uuden elämän alkavan".
Eropaperit on jätetty ennen vappua, minä jätin, halusin lopettaa ahdistavan ja tunnekylmän suhteen, joka kesti 8 vuotta. Paljon oli tietysti hyvääkin, ja niitä asioita ikävöin. Meillä on 4-vuotias lapsi.
Tiedän, että päätös on varmaan oikea, mutta kuolen tähän yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteeseen. Kaipaan jotain vierelleni ihan vaan paijaamaan ja olemaan lähellä ja jakamaan elämää, mutta tiedän, että en ole valmis siihen. Itkettää, ahdistaa ja maailma tuntuu kovin kylmältä paikalta.
Lähipiirissäni kaikki ovat vasta menossa naimisiin ja joka toinen odottaa vauvaa. Tunnen itseni niin kummalliseksi otukseksi tässä onnellisten piirissä, etten oikein osaa edes puhua omasta tuskastani kenenkään kanssa kun pelkään hämmentäväni heitä liikaa. Jotenkin en halua kuormittaa heitä omilla vaikeuksillani.
Lapsi pitää kiinni elämässä, mutta kaipaan niin kovasti aikuista keskustelukumppania, että ihan sattuu. Jotain, joka olisi mahdollisesti kokenut saman ja haluaisi jakaa tuntemuksiaan.
Mistä niitä sellaisia juttukavereita löytää? :)
Eropaperit on jätetty ennen vappua, minä jätin, halusin lopettaa ahdistavan ja tunnekylmän suhteen, joka kesti 8 vuotta. Paljon oli tietysti hyvääkin, ja niitä asioita ikävöin. Meillä on 4-vuotias lapsi.
Tiedän, että päätös on varmaan oikea, mutta kuolen tähän yksinäisyyden ja tyhjyyden tunteeseen. Kaipaan jotain vierelleni ihan vaan paijaamaan ja olemaan lähellä ja jakamaan elämää, mutta tiedän, että en ole valmis siihen. Itkettää, ahdistaa ja maailma tuntuu kovin kylmältä paikalta.
Lähipiirissäni kaikki ovat vasta menossa naimisiin ja joka toinen odottaa vauvaa. Tunnen itseni niin kummalliseksi otukseksi tässä onnellisten piirissä, etten oikein osaa edes puhua omasta tuskastani kenenkään kanssa kun pelkään hämmentäväni heitä liikaa. Jotenkin en halua kuormittaa heitä omilla vaikeuksillani.
Lapsi pitää kiinni elämässä, mutta kaipaan niin kovasti aikuista keskustelukumppania, että ihan sattuu. Jotain, joka olisi mahdollisesti kokenut saman ja haluaisi jakaa tuntemuksiaan.
Mistä niitä sellaisia juttukavereita löytää? :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Heissan kohtalotoveri!
Olen itse läpikäynyt eron ja olin se joka halusi myös eron. Erostani on nyt kulunut puoltoista vuotta ja olen selvinnyt siitä,mutta tiedän mitä sinä nyt käyt läpi. Se on rankkaa, mut siitä selviää...aika parantaa haavat, vanha sananlasku pitää paikkaansa. Meillä on kolme yhteistä lasta ja ne pitivät minut arjessa kiinni..onneksi.
Samaa olen minä miettinyt, että mitenköhän tästä selviää? Meillä avioeropaperit on jätetty jo helmikuussa ja pian ollaan siis kakkosvaiheessa. Jätin paperit pari viikkoa miehen uskottomuuden tultua ilmi ja hänen asuttuaan sen ajan tämän naisensa luona.
Meillä ero on ollut tosi riitaisa, enkä kyllä ota syytä siitä täysin itseeni. Mieheni ilmoitti heti, että tulee tekemään kaikesta niin vaikeaa kuin mahdollista. Nyt kun käytännön asiat rullaavat tuomarin avulla eteenpäin, on jäänyt todellinen tyhjyys.
Uskottomuuteen johtaneista syistä tms. emme ole pystyneet keskustelemaan. Mulle koko asia oli sellainen shokki, että jo siitä toipumiseen taitaa mennä aika pitkä aika. Meillä oli minun mielestäni asiat hyvin tai minun oli hyvä olla. Meillä on kaksi lasta alle 4 ja alle vuoden.
Mies oli jossakin vaiheessa tulossa takaisin, mutta ei minusta ilman asioiden perinpohjaista selvittämistä siitä olisi voinut tulla mitään. Eikä ehkä sittenkään. Sitäpaitsi suhde oli jatkunut silti koko ajan.
Olen tähän asti ollut jotenkin tosi järjestelmällinen ja viileä. Olen saanut uuden elämän jotenkin käytännön asioiden osalta rullaamaan. Nyt kuitenkin alkaa kiukuttaa. Mieheni ei ole mielestään tehnyt mitään väärää eikä hänen naisensakaan. Ovat asuneet yhdessä jo puolisen vuotta ja mieheni kertoo olevansa onnellinen ja hänen on hyvä olla. Hyvä niin, mutta miksi sitten hänen pitää tehdä kaikesta vielä hankalampaa mitä se on? Tätä on kaikenlainen asioiden hankaloittaminen ja kiusanteko. Itse en ole heidän elämäänsä puuttunut millään tavalla. En soittele tms. Miksi onnea pitää toitottaa? Pienet lapset eivät tunnu merkitsevän enää mitään.
Jotenkin olisi helpottanut, että mies olisi jossakin vaiheessa pyytänyt edes anteeksi. Mutta hänelle koko meidän kymmenvuotinen suhteemme oli kuulemma vikatikki eikä naimisiin olisi pitänyt koskaan mennäkään. Olen tosissaan ollut aika hirveä, jos olen jotakuta pystynyt "pakolla" pitämään suhteessa noinkin pitkään ;)
Viimeinen hääpäiväkin muuten tänään... Voi jessus.
Anna itkun ja surujen tulla ensin ulos kunnolla ja ahdistuksen samoin. Seuraavaksi tee elämällesi kunnon inventaario, säilytä kaikki hyvä, mutta kaikki huonot asiat jätä taaksesi. Tässä vaiheessa keskity vain lapsesi ja itseesi ja arjen pyörittämiseen. Älä unohda hoitaa myös itseäsi, ulkoile, syö ja nuku tarpeeksi. Ystävätkin vaativat osansa, mutta heitä en käyttäisi minkään itkuvirsien kuuntelijana, vaan toimisin kuten itsekin haluaisin ystävänä toimia.
Jokainen aikuinen kyllä kestää näinkin rankat kokemukset ja vasta selville vesille päästyä juttelisin erosta ystäville. Itse varasin elämästäni vuoden ajan, jolloin kasvatin itseäni sietämään yksinäisyyttä, tulemaan toimeen omillani. Kuukausien vieriessä suruni helpotti, pystyin jo iloitsemaan pienistä asioista ja pikkuhiljaa aviomies muuttui ajatuksissanikin exäksi ja nykyään hän ei enää ole minulle mitään erityistä, tuttu vain.
Minulle ainakin vaikeinta aikaa oli toisen vaiheen hakeminen, eli lopullisen pisteen paneminen pitkälle avioliitolle. Lopullisen päätöksen odottelu oli myös helvetillistä aikaa, vaikka itse olinkin eron alullepanijana. Lopullinen erokaan ei tuonut helpotusta suruun, hetkeksi vain lisäsikin sitä. Kuukauden kuluttua erosta vasta aloin tajuta olevani todella vapaa, silloinkaan en aistinut pelkkää iloa, suru kaiken päättymisestä varjosti vieläkin.
Avioero mullistaa kummankin elämän, halusipa sitä tai ei. Nyt jälkeenpäin miettien tekisin kaiken uudelleen. On hienoa huomata selviävänsä elämässä omilla jaloillaan ja vasta sitten on uuden parisuhteen aika, ei ennen sitä.
Kiitos, kun kannustit. Tuota selviämistä on kyllä todella vaikea uskoa, mutta niin kaikki väittävät. Eikä tässä muukaan auta kuin eteenpäin mennä, vaikka välillä tekisi mieli ottaa henki pois itseltäni. Helpommalla pääsisi.
itsemurha on itsekäs teko, kai ymmäärät millaisen syyllisyyden sillä teolla rakkaillesi jättäisit. Hae apua, pyydä apua ... sitä saa, kun elämässä vaikeata. Elämällä on paljon sinulle tarjottavaa, on tuhlausta tärvätä se ... voimia !
Kiitos huolenpidostasi. En ole enää pohjalla. Kirjoitin vain, että on ollut aikoja, jolloin helpointa olisi ollut tappaa itsensä. Pimeimpinä hetkinä elon kipinä on löytynyt pienistä lapsistani. Ammattiapua olen saanut. Muuten olisin kyllä saattanut sen itsekkään teon tehdäkin.
Nämä kuviot vain saattavat aiheuttaa näköjään tosi pahaa jälkeä ihan terveen itsetunnonkin omaaville ihmisille...
Tietenkin erosta toipuminen kestää, mutta se ei kestä loputtomiin. Ei kai voisikaan olla niin, että viikon päästä olisi kuin västäräkki kevättä rinnassa. Alkuperäiseltä kysyisin, saitko sitä halailua ja lämpöä avioliitossasi. Ymmärrän hyvin tämän aikuisen ihmisen seuran tarpeen, yritä miettiä kaikkia keinoja, hiekkalaatikkoa, vanhempiasi, sisaruksia, ystäviä, ota reippaasti yhteyttä, voi olla että ovat hyvinkin iloisia, vaikka et ole iloista biletysseuraa, sitä se ystävyys on, myös vaikeiden tilanteiden yli kantamista. Ja ota lapsestasi kaikki ilo irti pari-kolme kuukautta, voi olla että se on sellaista aikaa, jota et lapsellesi pysty enää suomaan, kun "elämä" voittaa. Lämpöisiä halauksia teille kaikille.
Usko tai älä, tiedän tunteen NIIN hyvin. Ja sellainen juttukaveri voi olla mieskin, usko tai älä. Mielelläni juttelisin sun kanssasi. Vaihdetaanko ajatuksia?
Miten suhun saa yhteyden? S-posti tms :)
Tuohon kun osaisi vastata niin olisin onnellinen, toiset selviää nopeaa ja toisilla vie vuosia.
Olen itse vienyt 2 viikkoa sitten eropaperin ja voin sanoa että ajatukset risteilee.15 vutta naimisissa ja ero nyt.Erossa ei mitään isoja riitoja , mulle jää lapset ja niiden takia kyllä jaksaa. Tsemppiä kaikille...S:joki