Sain eilen kuulla avopuolisoni hyvältä ystävältä, että ollessani viikonlopun muualla puolisoni oli aamulla pyytänyt heitä miehensä kanssa hakemaan hänet pois vieraan miehen luota.. Puolisoni ystävä sitten asiasta minulle ilmoitti miehensä kanssa, mitä kovasti arvostan, koska näin ehdottomasti tekisin itsekin. Olen perhekeskeinen, nuori vielä, ja jo vuosia etsinyt pysyvää, vakavaa suhdetta, kunhan oikean ihmisen löytäisin, no nyt kun näin kävi ja aloin olla onnellinen, tapahtui tämä..
En ikinä olisi kuvitellut että mitään tällaista tapahtuisi kyseisen ihmisen kanssa, ja tämä tulikin eteen aivan puun takaa. Kaikkein vaikeinta on ottaa asia esille, yö nukuttiin vierekkäin, mutta asia vaan painaa mieltä että pakko siitä on kohta sanoa. Enkä halua syyttää tärkeää ihmistä mistään mistä en ole sataprosenttisen varma, en ole ikinä mistään puolisoani epäillyt, en ole tuntenut tarpeelliseksi, ja entäpä jos mitään ei tapahtunutkaan.. Tuhoanko epäilykselläni suhteen, yrittääkö puolisoni vain siksi olla kertomatta koska ei halua tämän loppuvan, koska tietää ettei mitään tapahtunut?
Olenko vain liian sinisilmäinen, vaikken yleensä olekaan, enpähän vain halua pilata asioita jos ei aihetta ole. Huomasin kylläkin puolisoni vaikean olon, ja että oli ajatuksissaan tuskastunut, ja pahoillaan.. Olen aina ajatellut että puhumalla asiat selviää, mutta eipä nyt niin helppoa olekaan kun asia näin vakavaksi menee.
Voi olla ihmisen elo yhtäkkiä yhtä tuskaa.. Vaikeinta on että tämä repii auki vanohja haavoja mm. valehtelemisesta minua kohtaan, jopa pettämisestä, asioista minkä yli olen päässyt ja alkanut käsittämääön ettei nyt "kaikki voi olla samanlaisia" , olen myös ihminen kuka ei ensimmäisenä ryntää ystävilleen puhumaan asioista, ihan siksi koska ei ne muille mielestäni kuulukaan..
Auttakaa joku, kertokaa mielipiteitä, järkeviä sellaisia :/
Murtunut
26
1011
Vastaukset
- asiat selviksi
Ei se muu auta kuin nostaa kissa pöydälle ja jutella. Tsemppiä!
- Wandering man
Jos ihan suoraan sanon, niin vaikea uskoa. että kukaan tuollaista asiaa keksii.
Parasta on, että otat asian puheeksi ja ole tarkkana siitä, miten toinen asiaan reagoi.
Pahimmat tapaukset osaavat ja pyrkivät tuossakin tilanteessa luikerrella itsensä kuiville, vaikka ovatkin jo jääneet kiinni hevosen takaa housut kintuissa. - Vanha mutta kokenut
Et kuitenkaan pääse epäilystäsi eroon ellet ota asiaa esille.
Sinuna en edes kysyisi mitä tapahtui vaan suoraan "olitko uskoton viikonloppuna?"
Silloin et syytä häntä mistään mutta tuot hyvin vahvasti esille miltä asia näyttää.
Ja annat avipuolisollesi mahdollisuuden selittää jos selittämistä on - epäilen.
Kaikkea hyvää! - Jupsis
Asia selvisikin, kysyttyäni olethan aina ollut minulle rehellinen, ja pitänyt minua tärkeänä sinulle, etkä ikinä valehtelisi, sain vastauksen halauksen kera " en tietenkään ikinä mitään sellaista tekisi, se olisi ihan hirveää, enkä ikinä voisi mistään valehdella kun jäisi pienestäkin valheesta huono omatunto". Sain sitten kysyttyä missäs yösi vietit?
Katsoi silmiin niin ihanasti ja lempeästi sanoen " vanhempien luona" ......
Hajosin siihen paikkaan, en voi sitä tunnetta muuten kuvata.
Kuinka ihmisessä voi olla noin paljon pahaa, kuinka joku pystyy sanomaan toiselle kauniita asioita ja tekemään noin, vielä silmiin katsoen! No, nousin sohvalta ja sanoin että tämäpä riittää minulle, kyllä minä tiedän missä yösi vietit, ja sanoinkin mitä kuulin. Tästä alkoi itku, minun syyttelyni, kaikki välillä kiukusta raivoon, lopuksi murtuminen ja asian myöntäminen.
Millainen ihminen syyllistää toisen tällaisessa tilanteessa? Kaikkein kauheinta tässä on se, että kaikki tuntui olevan hyvin, olin "rakas jonka vierestä haluan herätä aamuisin" , tai sain kuulla "onneksi olet olemassa".
Nyt sitten mietin asiaa, saatuani kaiken kirjeestä korttiin ja pehmoleluun, voinko ottaa tämän "katumuksen" tosissani kaiken tuollaisen jälkeen? Jos ihminen voi noin tehdä, onko tämä katumuskin, pahamieli ja häpeä vain pelkkää hyvää näyttelyä? Minulla alkaa mennä usko ihmisiin, neljä kertaa olen elämäni aikana seurustellut, joista kolme viimeisintä suhdetta päättynyt valehteluun...
Kuinka minun täytyy menetellä, minä silti tunnen paljon puolisoani kohtaa, enkä ole ihminen joka vihaa tällaisen takia, olen vain murtunut, pettynyt.
Jotenkin olen aina pitänyt vääränä kirjoittaa parisuhdeasioista yleiselle keskutelupalstalle, ja ajatellut että kyllä sen kaikkein rakkaimman, uskotun ihmisen kanssa täytyy ensin puhua.. Tässä nyt vain kävi niin että mikäli olisin häntä uskonut olisi koko asia jäänyt, ja vielä enemmän pahaa olisi saattanut tapahtua.
Kiitos vastauksistanne, Tässä sitä nyt pitää yrittää kestää kasassa, sain sentään tänään jo ruokaakin syötyä. Puolisoni haluaa jutella, mutten tiedä haluanko edes kuunnella häntä tuon jälkeen, ei mikään saa tuollaista asiaa tekemättömäksi.
Taas uusi haava sydämeeni, tästä vain tuli syvin ikinä.- Vanha mutta kokenut
Valitan että käsitin että olet nainen ja avopuolisosi mies. Se ei kuitenkaan itse asiaa ei neuvoja muuksi muuta. Sama pätee kaikissa ihmissuhteissa.
Kaikkea hyvää!
- Vanha mutta kokenut
Olet valitettavasti nähnyt avomiehesi todellisen luonteen. On aivan selvää että hän on pahoillaan ja haluaa hyvitellä sinua. Uskottomuudestakin voi selvitä jos toisiaan todella rakastaa. Vaikka tehtyä ei saakaan tekemättömäksi.
Sensijan luottamuksen puute tekee elämästä helvetin. Varsinkin kun sinua on petetty aiemminkin. Muuta jos vain pystyt erilleen avomiehestäsi ja mieti ihan itseksesi voitko uskoa että suhteellanne on tulevaisuutta. Keskity ihan itseesi kunnes olet päässyt pahimman järkytyksen yli. Ei sinussa taatusti ole mitään vikaa, ikävä kyllä tämänpäivän maailmassa uskollisuus ei ole niitä tavallisimpia hyveitä. Mutta kyllä niitä kunnollisiakin miehiä löytyy.
Ja lopuksi, on kyllä ihan OK jutella ystävien kanssa vaikeistakin asioista. Jos itset avaudut myös muut avautuvat ja huomaat ettet todella ole ainoa jolla on (ollut) ongelmia.
Kaikkea hyvää! - ei koskaan enää
Samanlaisen naisen kanssa eläneenä voin sanoa kokemukseta
ettei ihminen muutu. Mieleltään sairaita. - Wandering man
Mä oon tuollaisesta naisesta selvinnyt jo kahdesti, eikä enää kyl huvittaisi tollaseen törmätä. Sen tähden osasinkin arvata, että naises yrittää luikertella tilanteesta ulos. Melkoisia käärmeitä! Mistä noista oikeesti tietää tutustumisvaiheessa? Ei enää mulle, kiitos!
- jipsus
Jotenkin helpottaa tietää ettei ole yksin ajatustensa kanssa, Ikäväähän tämä alkaa olla, tutustumisvaiheessa tietysti käyttäänty kuin enkeli, sitten alkaa alkoholin kanssa pelleily, mielialat tuntui myös heittelehtivän päivittäin laidasta laitaan.. Aloin jo miettiä että onko tässä jotain muutakin takana.
Aion nyt miettiä rauhassa, mutta aion myös katsoa pyrkiikö kyseisestä ihmisestä esiin myös tuota samaa puolta kuin mitä sanoo katuvansa. En vain ymmärrä ihmisiä jotka pilaa toisten elämän lisäksi myös omansa tekemällä tällaisia asioita.
Itsehän menin suutuspäissäni avautumaan että " toivon että joskus saat kokea tämän saman tunteen!, tuntea samoin kuin minä nyt, ja että oikeasti välität siitä ihmisestä joka sinulle niin tekee" Tästä jäi kyllä jälkikäteen paha mieli, mikä on kylläkin ihan uskomatonta, mutta näin se vain on. En halua kokea vihaa enkä inhoa tätä ihmistä kohtaan, toivon että hän tajuaisi vähän mitä varten täällä ollaan, miettisi sitä, ja millä tapaa haluaa aikansa täällä ollessaan käyttää..
Harmi sekin, että jos ei tämä ei häneltä onnistu, kuinka voin enää tosissani ketään ottaa, uskoa kauniita sanoja, tai tuntea kosketuksen niin että sillä olisi merkitystä, tai tuntea oloni turvalliseksi kenenkään seurassa.. Tuntuu vaan pahalle kun elämäkään ei ole ikuinen, itse haluaisin sen käyttää kasvattaen perheen, ihmisen kanssa joka olisi tärkeä, ja joka saisi minun oloni tuntumaan tärkeäksi..
No, Elämä jatkuu...
Kiitos välittämisestä. Otan osaa myös teidän menetyksiinne, Toivotaan ettei kaikki hyvä täältä vielä katoa.- niimpa
Todella inhottavaa. Ikava kylla taitaa asianlaita olla niin etta suurin osa ihmisista jossakin vaiheessa pettaa, joka tarkoittaa sita etta suurinosa ihmisista tulee petetyksi jossain vaiheessa.
En tieda onko minua petetty koskaan, mutta en usko etta voisin antaa anteeksi ja jatkaa yhdessaoloa. EN mielestani ole sellaisen ihmisen kanssa samalla taajuudella. Ma olen aina ajatellut (tama on totta, en nyt yrita mitaan super ihmista tassa esittaa) etta ne jotka pettaa on vissiin henkisesti jotenkin jalkeenjaaneita. Ma vahvasti uskon etta yksi exani petti minua, vaikkakaan ei myonna sita vielakaan (onko rakkauskirje tarpeeksi todistusaineistoa...) ja tassa asiassa kaikista eniten minua havetti se etta olin niin tyhman miehen kanssa. Siis minua havetti ennemminkin kuin suututti tms. Jotenkin ajattelin, etta se on niin teinimeininkia etta miten saatoinkaan olla sellaisen tyypin kanssa niinkin pitkaan.
Mutta sitten kolikon kaantopuoli. Vanhemmistani toinen petti toista. Mina tein mielipiteeni selvaksi etta tottakai heittaa sen pellolle, ja eropaperit kehiin ja pian. Niin torkeaa se oli. Noh, vanhempani eivat minua tietenkaan kuunnelleet ja jotenkin ovat saaneet suhteen enemmankin kuin raiteilleen. En oikeasti ole nahnyt heita IKINA nain onnellisena. Siina oli masennusta ja ties mita taustalla, joten ehka jotkut pystyvat selviytymaan tilaanteesta (ehka kavivat ammattiauttajalla). En todellakaan usko etta mina pystyisin.
Mina olen melkein 35 ja voin sanoa etta en usko enaa etta rehellisia, mukavia, ihania miehia minulle loytyy. Tama siis johtuu tahanastisista kokemuksista, ei tuosta yhdesta epailysta. Kavereitten miehet ovet yrittaneet paasta joskus temmeltamaan, aijat sormus sormessa yrittaa, kaikki tyopaikalla pettaa miehiaan/naisiaan, ja kaikki kaverit kertoo ihan samanlaisia juttuja. No okei, ei nyt IHAN kaikki, mutta helkkarin paljon nain on. Onneksi minulla ei ole hinkua perhetta perustamaan, se tekisi tasta todella vaikeaa. Saaliksi kay naisia jotka uskoo etta miehet pelaa golfia Espanjassa ja miehia jotka luulee etta naiset kay murtomaahiihtamassa Lapissa.
Vilpittomat anteeksipyynnot pessimistisesta vastauksesta. Paras neuvoni on etta ala meneta toivoa, mutta helpommalla paaset jos keksit miten pystyt jatkamaan pettajien kanssa. Ehka petetyksi tulleet voisi kertoa miten he saivat homman toimimaan. Toivon todella etta loydat jonkinlaisen rauhan asian suhteen ja etta pystyt nauttimaan kesasta. - Wandering man
Tää saattaa kuulostaa kylmältä ja julmalta, mutta tuo sun harkitsemaan jääminen on suuri virhe. Mä laittaisin mun viis senttiä likoon siitä, että tuo sun naikkonen on jonkin näköiseen narsismiin taipuva. Kannattaa sunkin kilttinä ja kunnollisena miehenä ilmiöön tutustua, sillä jotekin tuntuu, että vedämme tietynlaisia naisia puoleemme.
Näin yksinkertaisettuna kuvio perustuu siihen, että naisesi ei ole aito. Hän en ei rakasta sinua aidosti, eikä hän kadu aidosti tekoaan. Jos hän katuisi, hän olisi tunnustanut sen, eikä kirkkain silmin valehdellut. Hän kyllä on erittäin hyvä esittämään rakastunutta ja tekeekin sitä niin kauan, kunnes huomaa, että olet rakastunut häneen ja olet hänen vallassaan. Tämän jälkeen varmaan alkaakin juuri tuollainen alkoholilla läträily ja muut miehet. Sama kuvio todennäköisesti tulee toistumaan tismalleen samanlaisena, kunnes hän kyllästyy sinuun ja hylkää kuin roskan. Ei eroa pidä sinun pelätä. Puolen vuoden päästä olet viimeistään tolpillasi ja valmiina metsästämään uusia naisia. Ite tosiaan oon käyny vähän samantapaisen läpi ja olen jo tolpillani taas, tosin en ole pystynyt enää mitään tuntemaan ketään kohtaan. Toivon, että kyse on vaan siitä, ettei sopivia ole sen jälkeen löytynyt. Jos olisin sinä, juoksisin pois ja en edes vilkaisisi taakseni.
Jos jäät epäröimään, hän kyllä lirkuttelee taas pääsi pyörälle. Pakka pysyy kasassa tasan niin kauan, kuin huomaa, että olet taas hänen vallassaan.
- Jipsus
Ikäväähän tämä on, kuinka sitä voisikaan tietää onko toinen oikeasti pahoillaan, vai onko kyseessä tosiaankin vain tunteeton, kylmä ihminen.. Minä vain pahoin pelkään että on, kun mietin käytöstä yleensä, lähinnä itsekeskeisyyttä. Tottakai ihmisen pitää ajatella itseäänkin, mutta mielestäni jos toisesta välittää oikeasti, on oikeasti kiinnostunut kuulemaan toisen murheita ja huolia, ja välittävän jos toisen on huono olla. välittävän ja huolehtivan myös toisen puolesta.
Mietin myös johtuuko tämä nyt siitä että tämän ihmisen menneisyydessä on ollut paljon pahoja ihmisiä, on valehdeltu, petetty, lyöty, alistettu ja haukuttu.. Takana tästäkin syystä nuorena sairastettu anoreksia. Voiko tämä menneisyys tehdä "kuoren" jonka läpi vain on enää lähes mahdotonta päästä. Luin jostain että kun luottamus ihmisiin menee, ja ei enää usko olevansa tärkeä kenellekkään, saattaa alkaa käyttääntymään juurikin noin.. Nyt sitten hiljaa mietin, mitä juuri kirjoitin. Mutta, en usko että enää pystyn jatkamaan suhdettani, olen ikäni ollut rehellinen ja uskollinen ihminen, ja vaikka tämä nyt itsekkäältä kuulostaakin, uskon ansaitsevani parempaa. Ikää minulla on kohta 27, enkä halua huomata että kymmenen vuoden päästä olen miettimässä samaisia asioita.. miksi näin pitää olla, eikö jumalauta missään enää ole ihmistä jonka kasvoita näkisi huolestuneen ilmeen kun on paha olla. Haluaisin kuulla itselleni tärkeän ihmisen kysyvän, "mikä on?" tai "olen tässä"
"wandering man" - Tuo narsistinen asennehan voi myös puhjeta ihmisellä kun elämä tarpeeksi kolhii, mutta minkäänlaista omistushalua, määräilevyyttä yms en ole havainnut, lähinnä ehkä hajamielisyyttä, poissaolevuutta tilanteissa missä luulisi toisen mielellään kuuntelevan, ja sitten sitä itsekkyyttä. Mutta pakko on myös sanoa, etten ikinä ole harrastanut "naisten metsästystä", enkä hakemalla hakenut seuraa, näköjään olen aina uskonut että kyllä se oikea jostain päin kävelee..
"niimpä" - olet sinäkin joutunut valehtelun kokemaan, hiukan samantyylinen kohtalo siis sinullakin, kaikkein pahinta tuossa onkin se ettei toisesta tunnu pahalta valehdella, se vain on kylmää. Tuntuu että pää kohta halkeaa tähän miettimiseen ja murehtimiseen, olenko vain liian kiltti kun yritän uskotella ihmisessä olevan jotain hyvää tällaisen jälkeen, ja kuinka siinä kävisi jos päättäisin jatkaa ja näin kävisi uudelleen.. Vaikka olen aina ajatellut että en murehdi menneitä, vaan mietin, uskon, toivon ja haaveilen mitä hyvää tulevaisuus tuo tullessaan..
Kiitos kuitenkin näkökulmista, mielipiteistä ja yleensäkin kiinnostuksesta, jotenkin tuntuu että pitää varmaan jutella jonkun kanssa asioista, ainoa haitta tässä vain on etten halua ystäväpiiriäni vaivata omilla murheillani, sillä tiedän etteivät ole ihan samalla aaltopituudella asioista.. Oikeastaan ainoa ihminen kenen kanssa olen ikinä pystynyt puhumaan on edesmennyt tyttöpuoleinen luokkakaverini kouluajoilta, jolle puoliso koitui kohtaloksi, taustalla jälleen kerran pettäminen, siitä kokemuksesta seurasi masennus, lopulta oman elämän riistäminen.
Kyllä elämä on ihmeellistä, enpä tähän nyt osaa muuta sanoa. Onneksi tiedän olevani vahvaluonteinen, tiedän että selviän kyllä, vaikka kovillehan se ottaa varmasti, ja mikä pahinta, en haluaisi sydäntäni tuhottavan, haaveideni katoavan, tai unelmieni kariutuvan tällaisen pahan vuoksi..- Not forgotten
Hei Jipsus ! On olemassa tilanteita, joissa ihmiset oikeuttavat uskottomuuden itselleen tyyliin; "puolison kanssa ei ollut enää mitään yhteyttä.. Olin hänelle kuin ilmaa" ym.)
Kuulostat välittävältä, vastuuntunoiselta mieheltä, joka on varmasti osannut huomioida naisystäväänsä niin, ettei hänen ole tarvinnut lähteä hakemaan ymmärtäjää ja lämmintä syliä muualta. Kuulostaa enemminkin siltä, että avopuolisosi on tunneköyhempi osapuoli suhteessanne. Tuo itsekeskeisyys sekä mielenkiinnon puuttuminen sinun asioistasi kertoo aika karua kieltä siitä, ettei häntä liiemmin kalva aiheuttamansa suru. Anteeksipyyntöyritykset ovat keskenkasvuisen teinin luokkaa. Olen itse kasvanut epävakaassa ympäristössä, mutta en ole siitä huolimatta pettänyt, vehkeillyt toisen puoliskoni selän takana. Ex-avomieheni sensijaan on, kahdesti. Kysyin ensimmäisen kerran jälkeen selvittäessämme välejämme, että millainen mahtaisi hänen suhtautumisensa olla, jos osat vaihtuisivat. Mies vastasi, ettei voi edes kuvitella minun tekevän sellaista. Annoin silloin anteeksi, toinen kerta vei eroon ja pitkäaikaiseen masennukseen. En toivu siitä koskaan täysin ennalleni. Älä anna naisystäväsi anteeksipyyntöjen johtaa sinua harhaan. Katumus ei ole todellista, hän katuu vain sitä, että jäi kiinni.
- Wandering man
Ite oon aikalailla samassa tilanteessa, kuin sinä. Ikää 29v ja haaveena ois perustaa jo pikkuhiljaa perhe. Vähän vaikuttais siltä, et mustakin on tulos kylmä ja kyyninen, mitä en haluais olla. Yritinkin puhua narsistisesta ihmisestä, en narsistista. Narsismikin varmaan ilmenee eri tavalla eri persoonilla, mut kieltämättä naisellasi viitteitä sinne suuntaan on.
- niimpa
Heissan taas.
Jos naita palstoja luet enemmankin niin huomaat etta kaikki ehdottelee narsismia vahan joka paikkaan. Voihan nainkin olla, onkohan sitten niin etta perusolettamuksena ihmisen luonteelle on itserakkaus ja joillakin se vain ilmenee vahvemmin. Mielestani moni asia selittyy silla etta ihmiset vaan on pitkalti kuspoja.
Se etta pohdit onko hanessa sittenkin kuolleen kuoren alla hyva ihminen, todistaa sen etta sina olet. Kaikilla on kaikennakoista pahaa sattunut, en tieda ketaan kenen lapsuus/nuoruus/vanhemmuus olisi taysin hienoa ja ongelmatonta. Eras kaverini karsi todella kamalasta lapsuudesta ja kerran kun mutisin minun minimaalisista ongelmista hanelle, tajusin kuinka alyttomia minun ongelmani olivat. Pyysin anteeksi ajattelemattomuuttani ja han sanoi etta ei tietenkaan, kaikkien ongelmat ovat vaikeita sille ihmiselle kenen ne ovat, ei niita saa laittaa "pahemmuus jarjestykseen". Taman kaverin hirvittava lapsuus tulee esille siten etta han on todella ymmartavainen ja ihana kaikille eika vahingoittaisi karpastakaan. Miksei naisellasi se ilmenisi nain? Minun vastaukseni on etta pohjimmiltaan minun kaverini on hyva ihminen, naisesi ei.
Usko niin kauan kuin ihmisen hyvaan luonteeseen, taalla rajan puolella on aika kylmat oltavat.... - TurhaUnelmoida
Älkää ikinä tehkö sitä virhettä että annatte pettämisen anteeksi ja jatkatte suhdetta. Se voi ehkä toimia vielä jos on ensin oltu yhdessä tyyliin yli 10 vuotta ja on yhteiset lapset niin ehkä silloin tuo yksi hairahdus tosiaan oli harmiton juttu jonka yli voi päästä. Olen tehnyt nyt kolme kertaa peräkkäin saman virheen. Viimeisessä kolmessa vakavassa eli vähän pidemmässä suhteessa minua on petetty ja olen sen ensimmäisen kerran antanut anteeksi. Ketään heistä ei edes itse tuonut asiaa tietooni vaan se piti kuulla sitten muiden ihmisten kautta. Kaikki nämä kolme suhdetta on päättynyt samoin eli nainen on löytänyt uuden ja jättää minut. Yhdestä sain jälkeenpäin kuulla että oli pettänyt minua useita kertoja muutamien eri miesten kanssa. Toinen oli sitten aloittanut jo uuden suhteen uuden miehen kanssa kuukautta ennenkuin minut jätti. Nuo kolme suhdetta oli siis eri aikaan että en ole kolmea naista samaan aikaan todellakaan pyörittänyt.
Olen todella paljon miettinyt noita suhteita ja muitakin suhteitani mitä on ollut. Niin yksin kuin kavereiden ja oman perheen kanssa. Narsistisia piirteitä noissa on kaikissa ollut mut tuskinpa kaikki heistä narsisteja oli. Mistä ihmeestä tällainen kunnollinen, kiltti mies voi naisesta tunnistaa että onko hän aidosti rakastunut minuun vai ei?
Siis kolme kertaa minua on suoraan sanottuna kusetettu. Muutamat muut suhteet on sentään päättynyt siihen kun ei oikeasti vain ollut sopiva ihminen itelle tai minä hänelle. Jokaisen näiden kolmen kohdalla tosissani luulin että he minua rakastivat vaan eipä tainneet sittenkään. Noloa myöntää että olen elämässäni ollut rakastunut kolme kertaa mutta ikinä ketään ei ole rakastanut minua. Nyt tässä iältäni olen vähän reilu 30 ja olisi todella kiva perustaa perhe jonkun kunnollisen ja rehellisen naisen kanssa ketä myös välittäisi minusta ja minä hänestä. Vaan taitaa olla aika turha unelma. En varmaan ikinä sellaista naista ehdi löytämään kun kaikki aika kuluu hukkaan sellaisten kanssa joille olen vain pelinappula jota liikutella. - voi tyhmyys
Ei ole ainakaan älyllä pilattu sitä sinun naikkosta.. :-D
- 18-5-1
Joo, itekkin kun käyn pettämässä niin soitan yhteiset tutut hakemaan.
- Wandering man
TurhaUnelmoida:
Itekin tosiaan oon joutunut noita asioita miettimään aika paljon ja oikeastaan sen takia näiläkin palstoilla pyörin.
Ite oon käyttänyt sitä, et selvittelen aika tarkkaa naisen aiemmat suhteet jo tapailuvaiheessa. Nämä mun "pelinaiset" olivat aiemminkin vain vaihtaneet miehiä kuin paitaa ja sama meno tuntuu jatkuvan vielä munkn jälkeen. Sit oon kans kysnyt suoraan, mitä huonoja puolia sinussa on. Edellinen tyttöystävä ei osannut siihen vastata mitään ja kyllä se hänestä näkyi, ettei nähnyt itsessään mitään huonoa.
Unelmointia en ole vielä lopettanut, mutta aika epätodennäköiseltä tuo haave alkaa jo pikkuhiljaa näyttää. - pettäjän uhri
Mulla oli myös avovaimo joka petti mua lukuisten eri miesten kanssa. Ensimmäisen pettämisen annoin anteeksi, kun oli pieni lapsikin. Sitten tuli seuraava, sitä seuraava ja lopulta akka vain nauroi mulle. "Pidä turpas kii tai jätän sut" huusi vain ja minähän kestin. Lopulta ero tuli, kun akka rakastui toiseen mieheen. Itse olin siinä vaiheessa niin nöyryytetty, että en voinut peiliin katsoa.
Aloin juomaan ja menetin työpaikan. Lapseen pidin aina hyvät suhteet ja onneksi on lapsi, että ei ole enää paineita sen suhteen.
Nyt oon lopettanut juomisen jo pari vuotta sitten ja opiskelen. Oon 29-vuotias ja pettämistä en anna enää kertaakaan anteeksi. Siinä tuhoaa itsensä, kuten mulle meinasi käydä. - Wandering man
No huhhuh mitä tarinoita! Täytyy sanoa, et jos naiset haukkuu miehiä sioiksi, niin voi
kyl sanoa, et osaa ne naisetkin. En nyt halua mitään naisvihaa lietsoa. Kyllä varmasti molemmissa sukupuolissa löytyy näitä kuspäitä, mut sitten löytyy niitä kunnollisiakin. - Ajattele ajoissa
Ota ny jumaliste asia esille, ainakin sulla on ympärillä ihmisiä jotka susta välittää.
Asiat tiskiin ja älä helvetti riko ittees toisen välinpitämättömyyden takia. Multa ei löytyny viereltä yhtään "tosiystävää" ja nyt kärsin seurauksista, vaikka ite oisin ollu valmis käsitteleen ja mahd. jopa jatkamaan avioliittoani. Mun kohdalla ei oikeesti ollu mitään rajaa tän kusipäisyyden kohdalla ja joudun sen takii tekemään tosi rankkoja ja kauaskantoisia päätöksiä elämäni suhteen. Parisuhde kumminkin pitäis olla toisen huomioonottava ja tarjota sinkkuudelle vaihtoehto, jossa molempien on hyvä olla. - Jipsus
Varmaan yksi kauheimpia tuntemuksia mielestäni onkin huomata, että rakastat toista, meinaan oikeasti todella paljon, ja sit käy näin.. on tässä nyt juteltu asioista, ja olen kyllä huomannut aitoa katumusta, ja vaikka asiat ovatkin menneet ihan hyvin, ei hän ihmisenä ole muuttunut "narsistisemmaksi"..
"Niimpä" - En tiedä yhtään kuinka tässä nyt käy, pelkään pahinta, ja toivon parasta. Mutta ikävä kyllä enemmän tuota jälkimmäistä, en nimittäin usko että ihmisen luonne kovin helposti muuttuu, olenkin aina ajatellut, että tapojaan voi muuttaa, luonnettaan ei. Tosin uskon sen verran luonteen muuttumiseen, et esimerkiksi läheisen kuollessa, eron tullessa yms näin voisi tapahtua, ja huomasin kyllä hänestä että koville otti itselleenkin tämä asia.
On vain tässä hiljaiselon aikana pyörinyt mielessä tuo oma luottamus ihmisiin, et mitähän tästäkin nyt tulee.. olen vaan aina halunnut itselleni ihmisen jolle uskoutua kaikesta, ja kenen kanssa tuntisi olonsa turvalliseksi, Mutta mitä tästä tällämenolla on tulossa, alkaa kohta viimeisetkin rippeet kadota toiveista mistä on ikänsä ajatellut ja haaveillut..
Olenkin tullut siihen tulokseen, että aion antaa hänen jatkaa elämäänsä omalla tavallaan, ei tällä ihmisellä ole sitä mitä minä tarvitsen, läheisyyttä, rakkautta, ikävää, tai välittämistä minua kohtaan siinä määrin, mitä toivoisin olevan... Sanotaan että vain menettämällä voi tietää kuinka tärkeää joku asia voikaan olla, toivon että tämä saisi hänet miettimään asioita, minun suhteen se on jo myöhäistä, ei tästä paluuta ole, sen verran itseäni tunnen. Mutta toivon että hän ottaa tästä opikseen, ei tekisi tällaista enää toiste, ei pilaisi kenenkään elämää valehtelulla ja petoksella..
Nyt vain täytyisi ottaa taas itsekin opikseen.. vai tätyisikö? kuinka tällaisessa asiassa voi ottaa opikseen? En aio tulla kylmäksi, en epäillä, en lopettaa luottamista tai uskomista että jossain on olemassa ihminen joka haluaa samoja asioita kuin minäkin.
Elämä jatkuu, olisi vain enemmän kuin ihanaa jatkaa sitä itselleen tärkeimmän ihmisen kanssa.. Ehkä se ihminen vielä joskus löytyy.
Olen vain aina halunnut viereeni ihmisen, kenen kanssa jakaa elämän hyvät ja huonot asiat, nähdä uusia paikkoja, vieraita maita, vuodenaikoja.. vaikka vain hiljentyä hetkeksi, tai ihan vain herätä joku aamu, ja huomata että toinen katsoo vieressä hymyillen. Silloin haluan tuntea sen tunteen.. että olen ihmisen kanssa joka on minusta onnellinen, ja että ajattelen hänestä juuri samalla tavalla.
Tuntuu että kidutan itseäni ajattelemalla näin, mutta juuri tätä minä elämältä haluankin, ja tulen aina haluamaan.
Kiitos kaikille, keitä tämä asia kiinnosti. - Wandering man
Täytyy Jipsus sanoa, et meni kylmät väreet selässä kun luin ton viimeisen viestisi.
Se olis voinut olla aika pitkälle mun kirjoittamani. Edellisen suhteen päättymisestä on puoli vuotta, en tunne mitään, en rakasta ketään, en kaipaa ketään, mutta uskon, että löydän sen naisen, jolle antaa sydämeni. Tällä kertaa aion olla varma tavalla toisella, että hän sitä arvostaa ja sen ansaitsee.
Tsemppiä sulle samaan, bro! - Niimpa
Moikka, niimpä täällä taas.
Olen todella ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta olen ihan varma että löydät kyllä tuon mitä haet, naisen jota rakastaa noin paljon, joka myös rakastaa sinua. Mutta sitten en näe kyllä sitä tapahtuvan itselleni, siis miehen kanssa. Jotenkin on mahdotonta ajatella että noin tunteva mies olisi yksin loppuelämänsä, mutta miksiköhän en näe itselleni sitä... Vissiin tosiaan liian negatiivinen ajattelutapa.
Naimisiin minulla ei todellakaan ole kiirettä mutta juuri kuvailemallasi tavalla haluaisin tuntea.
Anna hänen tosiaan elää elämäänsä, sitä et voi tietää oppiko läksynsä vai ei, mutta itsekunnioitusta älä missään nimessä menetä. AIka näyttää, eikä sitä voi nopeuttaa juuri mitenkään. Kaikkea hyvää ja älä muutu katkeraksi tästä, muista että sinä olet hyvä ihminen ja ansaitset sitä myös takaisin. - Jipsus
Kyllähän tämä nyt on ollut mielenkiintoista aikaa itselleni, ainakin on tullut tehtyä töitä ja remonttia valmiiksi, kohta pääsenkin jo uuteen keittiöön, ja täysin uudistettuun asuntoon viettämään aikaa ja kokkailemaan.. En minä itsetuntoani menetä, vahva olen luonteeltani, ikävä kyllä se vähän näkyy myös siinä kuinka ajattelen, voi olla tosiaankin jatkossa vaikeaa oppia luottamaan toiseen ihmiseen, ja vahva kun en ole ikinä ollut siinä lajissa.
Olisi vain pitänyt heti alussa olla hiukan varovaisempi, ikävä kyllä taas huomasin saman piirteen toistuvan ihmisessä, sen että sanotaan olevansa muuta kuin todella on. Sitten vähän ajan päästä alkaa tulla esiin juurikin näitä piirteitä ettei toisen kuuleminen olekaan enää huolehdittava asia, tai alkaa eläminen kuin toista ei olisikaan.. Noh, viisas oppii, tyhmä toistaa. Onneksi enää kaksi yövuoroa ja alkaa kesälomat, pääsen vihdoin käymään jossain kauempana (pari kertaa vuoteen on tapana käydä ruotsissa, norjassa, etelävirossa tjms, ihan vain ajelemassa ja katselemassa uusia paikkoja..)
Kyllästyin niin exäni uudestaan alkaneeseen "ikävään, ja surullisuuteen" että vaihdoin puhelin numeronikin, joo en tiedä oliko tyhmästi tehty, mutta oma olo keveni todella paljon, nyt vain ajattelen "päivä kerrallaan" enkä aio hätäillä minkään asian kanssa..
Tiedän että tulen aina haluamaan asioita, mistä edellisessä viestissäni kirjoitin, olen vain aina sitä tahtonut, ja ehkä ne toivottavasti joku päivä tulisikin toteutumaan, nyt vain kävi näin. ikävä muisto muistuttamaan elämän huonoista puolista, mutta, ei voi oppia ilman kokemista.
Kiitos teille kahdelle, myönnän rehellisesti että olette olleet iso osa sitä, mikä minut on saanut voimaan paremmin. Tuollaisia ihmisiä juuri toivonkin joskus tapaavani, on mukava ja helpottava tietää että, hyvääkin on olemassa :)
Nyt lähden yövuoroon, miettimään asioita ( tapa mistä osittain haluaisin eroon, menee joskus vähän haaveilun ja hiljentymisen puolelle )
PS. "Niimpä", ei sitä ehkä oikeasti voi tietää, millainen ihminen kulman takaa vastaan kävelee.. Toivon että voit vielä oppia luottamaan toiseen, ja että huomaat sitten sen ihmisen seurassa ettei tarvitse huolehtia, murehtia, tai olla yksin ikävissään. Että huomaat olevasi jollekulle niin tärkeä, ja että tunnet itsesi onnelliseksi. Katso peiliin ja hymyile, ja mieti mitä sanoin, minulla se auttoi, ja myönnän, että hymyni oli täysin aito :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341954Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28919- 69863
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259736Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64722- 10704
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132678- 26656
- 78656
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.204647