Tuntuu hullulta kirjoittaa asiasta mutta haluaisin mielipiteitänne kuulla anonyymisti kun en ole tämäntyyppisen juttuun ikinä törmönnyt... eli äitini ja isäni erosivat ollessani 6 vuotias, äidilläni oli isäni sukunimi joka on hyvin harvinainen Suomessa ja kaikki tämännnimiset ovat sukua keskenään.
Eron jälkeen äitini halusi pitää sukunimen sen harvinaisuuden takia. Hän tapasi uuden miehen, isäpuoleni, ja he saivat uuden lapsen, jolle tuli äitini sukunimi (eli minun isäni nimi vaikka lapsi ei ole sukuun liitoksissa mitenkään), isäpuoleni ja äitini eivät menneet naimisiin eli siis velipuolellani on aina ollut äitini sukunimi joka on minun isäni sukunimi.
Nyt tämä velipuoleni on menossa naimisiin, ja hänen uuden vaimonsa etunimi on sattumoisin sama kuin minulla! He miettivät, minkä sukunimen ottavat, velipuoleni sanoi että on mahdollista että hänen vaimostaan tulee samanniminen kanssani eli tuleva vaimo ottaa miehensä nimen. Tuntuu vähän oudolta, sillä siitä voi tulla sekaannuksia tms sillä tämän sukunimisiä on Suomessa tosiaan alle 20 ja hullua että meitä olisi yhtäkkiä kaksi samannimistä naista samassa "perheessä".
Lisäksi vielä jotenkin ärsyttää se kun velipuoleni ei mitenkään liity isäni sukuun, mielestäni minulla on suurempi "oikeus"omaan nimeeni kuin velipuoleni tulevalla vaimolla. Velipuoleni mielestä minä voisin muuttaa nimeni, mutta miksi, onhan minulla isäni sukunimi!Tuntuu ikävältä että he eivät ole nimiasiaa miettiessään kysyneet asiaa minulta ollenkaan... muutenkin tähän kuvioon liittyy se että sukunimeni on ainut "side" joka minut yhdistää isäni sukuun sillä hän on kuollut, ja välit sukulaisiin katkesivat jo ollessani lapsi eli olen ollut aina jotenkin "puolikas" vain nimi on liittänyt minut isääni ja hänen sukuunsa. Velipuoleni isä sen sijaan on elossa ja hänellä on runsaasti sukulaisia joihin äitini ja isäpuoleni ovat pitäneet yhteyttä.
Mitä mieletä olette asiasta, olenko lapsellinen vai mistä johtuu että tämä tuntuu ikävältä?
Eron jälkeen äitini halusi pitää sukunimen sen harvinaisuuden takia. Hän tapasi uuden miehen, isäpuoleni, ja he saivat uuden lapsen, jolle tuli äitini sukunimi (eli minun isäni nimi vaikka lapsi ei ole sukuun liitoksissa mitenkään), isäpuoleni ja äitini eivät menneet naimisiin eli siis velipuolellani on aina ollut äitini sukunimi joka on minun isäni sukunimi.
Nyt tämä velipuoleni on menossa naimisiin, ja hänen uuden vaimonsa etunimi on sattumoisin sama kuin minulla! He miettivät, minkä sukunimen ottavat, velipuoleni sanoi että on mahdollista että hänen vaimostaan tulee samanniminen kanssani eli tuleva vaimo ottaa miehensä nimen. Tuntuu vähän oudolta, sillä siitä voi tulla sekaannuksia tms sillä tämän sukunimisiä on Suomessa tosiaan alle 20 ja hullua että meitä olisi yhtäkkiä kaksi samannimistä naista samassa "perheessä".
Lisäksi vielä jotenkin ärsyttää se kun velipuoleni ei mitenkään liity isäni sukuun, mielestäni minulla on suurempi "oikeus"omaan nimeeni kuin velipuoleni tulevalla vaimolla. Velipuoleni mielestä minä voisin muuttaa nimeni, mutta miksi, onhan minulla isäni sukunimi!Tuntuu ikävältä että he eivät ole nimiasiaa miettiessään kysyneet asiaa minulta ollenkaan... muutenkin tähän kuvioon liittyy se että sukunimeni on ainut "side" joka minut yhdistää isäni sukuun sillä hän on kuollut, ja välit sukulaisiin katkesivat jo ollessani lapsi eli olen ollut aina jotenkin "puolikas" vain nimi on liittänyt minut isääni ja hänen sukuunsa. Velipuoleni isä sen sijaan on elossa ja hänellä on runsaasti sukulaisia joihin äitini ja isäpuoleni ovat pitäneet yhteyttä.
Mitä mieletä olette asiasta, olenko lapsellinen vai mistä johtuu että tämä tuntuu ikävältä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äitisi saa pitää avionimensä eron jälkeen. Äitisi sai myös antaa silloisen oman sukunimensä avoliitossa syntyneelle lapselle, eli velipuolellesi. Vaikka äitisi menisi naimisiin isäpuolesi kanssa, hän saa halutessaan pitää isältäsi saaman sukunimen, jos ei halua ottaa uuden miehen sukunimeä.
Ymmärrän, että asia tuntuu ikävältä, muttet pysty estämään veljeäsi antamasta sukunimeä vaimolleen, jos he ylipäätään päätyvät yhteiseen sukunimeen.
Luulen, että purat velipuoleesi tunteita, joiden oikea kohde ei ole hän. Velipuolesi ei tehnyt vauvana päätöstä ottaa tiettyä sukunimeä. Tähän mennessä hän on kasvanut kiinni sukunimeensä eikä osaa mieltää, ettei se ole hänen.
Jos olet vihainen äidillesi jostain, niin puhu hänelle siitä. Onko kyse pohjimmiltaan siitä, että välisi ovat katkenneet isän puolen sukuun? Jos näin on, niin mene asian ytimeen, äläkä vello lopulta aika pienessä sukunimiasiassa. Kiukuttelu ei saa ympäristöäsi ymmärtämään, mikä sinua pohjimmiltaan pahastuttaa.
Yritä olla veljesi puolesta iloinen ja pitää yllä suhteita siihen sukuun, mikä sinulla on. Mikään ei kuitenkaan estä sinua käymästä rakentavia keskusteluita perheesi kanssa siitä, että koet itsesi "puolikkaaksi" verrattuna muihin.
Jutun juuri on se että nyt veljeni vaimosta tulisi täysin samanniminen kuin minusta, ja henkilöitä joilla on tämä sukunimi on Suomessa vain 16. Olisi todella outoa kun meitä yhtäkkiä olisi kaksi samannimistä naista näin pienessä joukossa.Ja kyllä olen puhunut asiasta äitini kanssa useastikin. Äitini puolesta en viitsi tästä hänen päätöksestään/elämästään enempää kirjoittaa.Nyt aikuisiällä minulla on yhteys isäni sukuun, olen itse suhteet elvyttänyt.
Aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä teet minun tunteistani tai elämästäni, en tajua miksi joillekkin voi olla vaikeaa ymmärtää sukunimen olevan tärkeä asia?Miksi ajattelet ettei "muita mielipahaa aiheuttavia asioita" olisi käsitelty usastkin?Tämä koskee nyt vain ja ainostaan sitä etten halua olla täysin samanniminen veljeni tulevan vaimon kanssa.Muut asiat jotka liittyvät ulkopuolisuuden tunteeseen tms eivät liity tähän asiaan, muuten tästä jutusta tulisi loputtoman pitkä enkä muutenkaan halua kovin henk. kohtaisia tunnepuolen asioita juttuja netissä pohtia.
Ehkä voisinkin vaihtaa itselleni velipuoleni tulevan vaimon tyttönimen, vaihdamme sitten nimiä "päittäin" niin ei tule sekaannuksia :) Kun sukunimellä ei kerran ole väliä!No vitsi vitsinä, luulen kyllä ettei velipuolenikaan pitäisi siitä jos minulla olisi sulhanen jolla olisi sama etunimi hänen kanssaan ja sulhasesta naimisiinmennessään tulisi samanniminen velipuoleni kanssa.
Minullakaan ei ole kaikista yleisintä sukunimeä ja meitä on pari samalla nimellä. Tietenkin sekaannuksia tapahtuu, mutta ei ainakaan vielä ole. Jos joku sattuu antamaan lapselleen täsmälleen saman nimen tai avioituisi jonkun kanssa siten, että saan lisää kaimoja, en vaan voi asialle mitään. Heidän päätöksensä ei kohdistuisi minua "vastaan" vaan liittyisi puhtaasti heidän keskinäisiin väleihinsä. En kokisi itseäni edes osapuoleksi heidän päätökseensä, vaikka minua ärsyttäisikin saada yksi kaima lisää. Se ei ole vaikutusvallassani. Oletko ottanut huomioon, että veljesi saattaa olla sinulle loukkaantunut siitä, että sekaannut hänen ja morsiamensa asioihin?
Tämä on vain oma suhtautumiseni - ja ymmärrän kuitenkin, mikäli päädyt nimenvaihdokseen.
"Aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä teet minun tunteistani tai elämästäni, en tajua miksi joillekkin voi olla vaikeaa ymmärtää sukunimen olevan tärkeä asia?Miksi ajattelet ettei "muita mielipahaa aiheuttavia asioita" olisi käsitelty usastkin?"
Mielestäni et olisi noin vihainen tästä asiasta, jos sinulla ei ole jotain muuta hampaankolossa. En voi tietää - eihän näissä nettikeskusteluissa kukaan toisiaan toisiaan tunne. Tämän vaikutelman kuitenkin poimin viestistäsi.
Aika lapselliselta kuulostat, pitäisikö heidän siis valita joku toinen sukunimi jotta sinä et loukkaantuisi? On edelleen erittäin tavallista että nainen ottaa miehensä sukunimen, eikä siihen lupia kysellä sukulaisilta!
Minulla ja miehen veljen vaimolla on muuten sama nimi, meidän mielestä se on vain hauskaa (eikä ole yleinen sukunimi). Asumme vielä samassa kaupungissa joten sekaannuksia on vähän väliä.
Ymmärrän täysin harmistumisesi. Nimi on aika iso osa ihmisen persoonaa, sen avullahan me ihmiset toisemme tunnistamme ja erotamme. Voisiko velipuolesi vaimo ottaa kaksoisnimen? No, se voisi tietysti aiheuttaa lisää sekaannusta.
Sen sijaan ajatuksesi siitä että isäsi sukunimi ei kuuluisi velipuolellesi on mielestäni hieman "ahdasmielinen". Jos se on äitisi sukunimi niin tietenkin se siirtyy hänen lapselleen. Harvemmin ihmiset vaihtavat ex-puolisonsa nimeä avioeron sattuessa. Usein tietenkin siinä tapauksessa että avioituvat uudelleen.
Tietää sukujuhlissa murheita kun huutavat etunimellä. Mikäli ei ota huumorilla.
Minulla ei ole harvinainen sukunimi (hieman yli 633 joista 171 kuolleita), silti yksi olis halunnut mennä naimisiin saadakseen sukunimeni. En mennyt.
Millaiset välit muuten sinun ja velipuolesi ovat?