Suhtaudutko ihmisiin yleensä epäluuloisesti vai avoimesti?

Sopivan skeptisesti. :-)

Valitettavasti se on elämä joka kyynistää ennenpitkää ihmisen.

Hyvin monella ihmisellä on oma etu ennen muita ja tätä kun tarpeeksi kattelee niin pitää olla aika naiivi jotta jaksaa enää uskoa yleiseen hyvään.

Epäluuloinen en ole, jos pienintäkään epäilyksen aihetta ei ole annettu. En oleta, että kaikilla olisi jotakin salattavaa tai pahat aikeet mielessä. Mustasukkaisuuskaan ei kuulu luonteeseeni. En silti luota sokeasti vaan pidän silmät auki ja tarkkailen tilannetta.

Elämä kyynistää. Nuorempana olin sinisilmäinen ja herkkäuskoinen. Kuvittelin, että kaikki ovat reiluja.

Mutta nykyaikana valtavan moni ihminen pyrkii vain hyötymään toisista. Elämässä toki pitää olla avoin ja ystävällinen, ja antaa toiselle mahdollisuus, mutta samalla pitää olla aina valmiina puolustamaan itseään ja omia rajojaan. Niin sinisilmäinen ei saa olla, ettei puolusta edes itseään.

Hyväksikäyttäjät eivät kunnioita ihmisiä joita he käyttävät hyväksi, ellei heille anna rajoja ja pidä puoliaan heitä vastaan. He eivät luontaisesti kykene reiluuteen ja kunnioittamaan toisen rajoja.

Kun kaksi hyvää kaveria on aikanaan puukottanut selkään ja poikaystävä mennyt sänkyyn kaverin kanssa, sekä kun on tullut monen ihmisen pettämäksi, alkaa väkisinkin muuttua skeptiseksi ja kyyniseksi. Vaikka kuinka haluaisi lähtökohtaisesti uskoa ihmisistä hyvää, niin mieluiten varon kuin kadun. En edes halua ystävystyä enää juuri kenenkään kanssa. Ihmiset nyt ovat suurimmaksi osaksi kuppikuntaisia oman hyvän ajajia, ja varsinkin naiset osaavat olla todella ilkeitä ja sulkea porukoistaan. Olen joskus jopa katkera ja vihainen, mutta päättänyt, että katson tämän elämän läpi niin kauan kuin näitä päiviä vielä riittää.

Minä olen aina ollut yliluottava. Lähes poikkeuksetta kaikki aina kääntyy ylösalaisin ja minä jään ilman seuraa, paha jälkimaku suussa. En osaa siltikään olla epäileväinen.