Rinnakkaissuhteesta parisuhteeksi

mellko eksyksissä

Miten vaikeaa voi olla päästää irti?! Se on kysymys, jota olen pyöritellyt mielessäni enemmän ja vähemmän viimeisen vuoden ajan? Ja sitäkin kahdesta eri näkökulmasta: miksi minun on vaikeaa päästää irti ukkomiehestä ja miksi hänen on vaikeaa päästää irti vaimostaan? Eikä hän minustakaan pysty päästämään irti.

Suhteemme on jatkunut puolitoista vuotta. Sen aikana olemme eläneet läpi aivan valtavasti kaikenlaista. Kun tutustuimme toisiimme, emme etsineet tietoisesti mitään. Olimme molemmat tahoillamme naimisissa ja vaan päädyimme vaihtamaan ajatuksia. Huomasimme heti myös, että välillämme on käsittämättömän vahva fyysinen vetovoima. Emme kuitenkaan lähteneet heti sille tielle, mutta se tuli kyllä mukaan melko pian, kun tajusimme, että olemme löytäneet henkisen yhteyden. Siinä kohtaa puhuimme ensimmäisen kerran ääneen rakastumisesta ja siitä, miten elämämme tulisivat jollain tapaa muuttumaan.

Itse en kestänyt "kaksoiselämää" vaan aloin kuukauden tapailun jälkeen työstämään eroamiehestäni. Tajusin, etten rakastanut häntä enää niin kuin puolisoaan mielestäni tulisi rakastaa ja sanoin haluavani erota. Kerroin hänelle tästä toisesta miehestä. Aviomieheni ei olisi halunnut erota, mutta muutamien viikkojen jälkeen hän ymmärsi, ettei kyseessä ollut kevyt ihastuminen tähän ukkomieheen. Tämä ukkomies oli myös jo jonkin aikaa puhunut erohaluistaan, ja siitä, miten ei ollut liitossaan tyytyväinen ja tiesi, ettei mikään muuttuisi. Samalla hän pohti sitä, miten vaikeaa eroaminen olisi, etenkin siksi, koska pelkää menettävänsä lapsensa siinä jotenkin. Lapset ovat jo teini-iässä, mutta ehkä juuri siksi, koska heillä on oikeasti asioista mielipiteet ja toisaalta paljon yhteistä tekemistä isänsä kanssa. Mies pelkää, miten se kaikki muuttuisi, jos hän eroaisi?

Hän ei pystynyt kertomaan vaimolleen meistä, vaimo sai tietää ystävänsä nähtyä minut ja miehen yhdessä. Olemme aina tapailleet hyvin avoimesti, kuin mies olisi halunnutkin jäädä kiinni. Mies ehkä toivoi vaimon jättävän hänet, mutta niin ei käynytkään. Vaimo tiesi nyt meistä, mutta mies ei halunnut myöskään lopettaa suhdetta minuun. Tapailimme intensiivisesti, ja samalla hän työsti uskottomuutta ja eroajatuksia vaimon kanssa.

Väliin mahtui paljon vaikeita aikoja, kuten miehen isän kuolema, minä tulin raskaaksi mutta se meni kesken, todennäköisesti johtuen paikoillaan olevasta kierukasta yms. Mies yritti lopettaa suhteemme, sanoi haluavansa vielä yrittää vaimonsa kanssa. Sitä kesti kuukauden verran, jonka jälkeen hän tuli luokseni ja kertoi rakkautensa minua kohtaan vain syventyneen erossa olon aikana. En tiennyt mitä ajatella, koska olin juuri alkamassa hyväksyä ajatusta lopullisesta erosta, vaikken sitä halunnutkaan.

Tästä uudelleen yhteen paluusta on nyt joitain kuukausia ja shteemme on entitä tiiviimpi ja syvempi, mutta eroprosessia hän ei ole edelleenkään laittanut vireille. Hän sanoo näkevänsä meidät tulevaisuudessa oikeassa parissuhteessa, mutta pelkää erota. Minä alan olla väsynyt tähän, mutta ihhan vielä en ole valmis luopumaankaan, koska meidän on todella hyvä olla yhdessä. Erossa oleminen on raastavinta mitä olen koskaan kokenut, mutta kun olemme yhdessä, kaikessa tuntuuu olevan järkeä.

En tiedä, miten tässä vielä käy. Ehkä haluan yrittää ymmärtää, vaikka tiedänkin, että jokainen suhde on omanlaisensa ja uskon olevani hyvin sisällä myös siinä, mistä tässä meillä on kysymys. Silti mietin sitä, miksi miehen tuntuu olevan niin vaikeaa erota vaikka näen hänen olevan onneton? Ja miksi minä en pysty tai halua päästää irti vaikka uskoni suhteemme realisoitumiseen alkaa olla lopussa?

6

346

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vanha mutta kokenut

      Jos mies ei ole vieläkään pystynyt eroamaan niin tuskin tulee sitä tekemäänkään.
      Löysin itse uuden 15-v avioliiton jälkeen, kerroin vaimolleni ja erosin niin pian kuin se käytännössä ole mahdollista. Olemme nyt olleet onnellisesti naimisissa 25-v.

      Minulla oli ensimmäisen avioliiton aikana viisi vuotta kestänyt tiivis salasuhde todella nätin ja mukavan naisen kanssa, kävimme jopa pari kertaa yhdessä viikon ulkomaan matkoilla. Suhde paljastui, lopetettiin ja aloitettiin uudestaan. Mutta en vain ollut valmis eroamaan.

      Kun vertaan tilannetta siihen kun tapasin nykyisen vaimoni ei erosta ollut minkäänlaista epäilystä. Halusin hänet.

      Ymmärrän vaikean tilanteesi. Oman kokemukseni perusteella epäilen vahvasti tuleeko rakastajasi koskaan jättämään vaimoaan. On ehkä parempi lopettaa suhde ennenkuin rikot itsesi pahemmin. Itselläni on ainakin huono omatunto tästä ensimmäisestä suhteestani ja siitä pettymyksestä minkä se rakastajalleni aiheutti. Hän haaveili vuosikausia yhteisestä vanhuudesta jota ei sitten koskaan tullut.

      Kaikkea hyvää sinulle!

      • informatoori

        Sinun olisi pitänyt jättää tämä ensimmäinen, viisi vuotta kestänyt salasuhteesi paljon aiemmin, vai jättikö hän lopulta sinut? Kyllä tuo on niin pitkä aika, että sinun olisi pitänyt ymmärtää, ettet hänen vuokseen eroa. Toisaalta olisi toisenkin osapuolen se pitänyt tuossa ajassa ymmärtää. Mikä sitten on "tarpeeksi aikaa", lienee yksilöllistä, mutta viisi vuotta on ehdottomasti liikaa! Itse hajosin kappaleiksi parissa vuodessa, vaikka mies lopulta erosikin. Paljolta tuskalta olisivat silti kaikki osapuolet säästyneet, jos päätös olisi tullut nopeammin. Näin sanoo miehenikin nyt jälkeen päin. Onhan se vaikeaa erota, mutta ei se helpommaksikaan muutu, kun petos vain syvenee ja pahenee joka hetki. Ymmärrän toki, että eron prosessointi vie aikaa, mutta kyllä tuo mainitsemasi viisi vuotta on jo ihan käsittämättömän pitkä aika elää kahta elämää.


      • ei aina suoraviivais

        En usko, että kyse on aina siitä, että "ei rakasta toista naista tarpeeksi", jos ei eroa vaimostaan samantien. Joillekin eroprosessi, kuten kaikki isot päätökset elämässä, ottavat vaan paljon pidemmän ajan kuin toisilla.


    • mellko eksyksissä

      Niin, sanoisin että kaikkein raastavinta tässä on epävarmuus siitä, tuleeko mies koskaan eroamaan. On toki ihan hirvittävää olla erossa rakastamastaan ihmisestä, varsinkin, kun meidän on aina todella hyvä olla yhdessä. Viimeeksi tänään kysyin mieheltä, että voisiko hän sanoa mulle ihan suoraan, jos ei halua yhteistä elämää mun kanssa, tai jos ei usko pystyvänsä ottamaan niitä askeleita, eli erota vaimostaan. Johon mies sanoi, että kun hän todella haluaa elää kanssani ja uskoo pystyvänsä ne askeleet ottamaan.

      Uskon hänen vilpittömyyteensä, mutta eihän tässä olekaan siitä kyse. Vaan siitä, että tekeekö hän sille jotain?! Vaikka kuinka rakastaisi toista, vaikka kuinka olisi hyvä yhdessä ja vaikka kuinka haluaisi elää sen toisen kanssa, kaikki eivät siltikään pysty irrottautumaan vanhasta. Se, mitä haluaisin ymmärtää, on miksi? Miksi ei pystytä, mitkä tekijät voivat oikeasti olla taustalla, että eroaminen on niin vaikeaa??

    • sirkulaari

      Harva avioliitossa elävä etsii tietoisesti toista naista tai miestä. Jos tilanteen tiedostaa olevan tuossa pisteessä, moni eroaa. Mutta kun ei ole sitä vielä tiedostanut ja tapaa ihmisen, joka kolahtaa, tilanne on heti moniulotteisempi ja siten ei koskaan yksinkertainen. Tulee positiiviset tunteet molempiin suuntiin, syyllisyys, kipu, häpeä, ristiriidat jne. Puhumattakaan, jos rakastuu tähän toiseen naiseen tai mieheen ja se on molemminpuolista. Aletaan puhua yhteisestä tulevaisuudesta. Vaikka kuinka rakastettaisiin ja haluttaisiin olla yhdessä, vaatii todella paljon tehdä ne ratkaisut, jotka se vaatisi: kerätä rohkeus kertoa puolisolleen, miettiä, mitä kaikkea menettäisi, mitä voisi saavuttaa; uusi on aina epävarmempaa, joten kuinka moni uskaltaa hypätä siihen? Ja minusta on niin, että harva vastuuntuntoinen hyppää suin päin, etenkin jos on lapsia mukana.

      En osaa sanoa, mistä kaikesta voi olla kyse, mutta tuossa jotain pohdintaa, jota minä ja ukkomies aikanaan kävimme läpi. Meidänkin tapauksessa minä erosin paljon nopeammin. Miehellä meni pari vuotta saada kaikki työstetyksi siihen vaiheeseen, että päätös lopulta kypsyi ja hän erosi. Meinasin luovuttaa monta kertaa. Onneksi en tehnyt niin. Tsemppiä ja voimia sinulle.

    • Vanha mutta kokenut

      Hei informatoori!

      Olet ihan oikeassa enkä voi millään puolustella käytöstäni.Minun olisi pitänyt lopettta suhde aikaisemmin. Vaan enpä silloin vielä tiennyt kaikkea minkä tiedän ja tajuan nyt. On helppo elää päivä kerrallaan ja uskoa että kaikki selviää ajallaan. Ja kyllä minä lopulta jätin hänet kun tapasin nykyisen vaimoni. Vaikea tietää olisiko tilanne muuttunut mitenkään ellen olisi häntä tavannut.

      Halusin vain kaikessa karuudessaan kertoa omankohtaisen kokemuksen kaikkine virheineen ettei aloittajan tarvitsisi kokee samaa kohtaloa kuin silloinen rakastajattareni.
      Kun lukee näitä palstoja ei voi välttyyä vaikultelmalta että jokaisen on tehtävä omat virheensä ja opittava kantapään kautta. Valitettavasti hinta siitä opetuksesta on liian kova - joku aina kärsii.

      Kaikkea hyvää!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2005
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1052
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      878
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      766
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      752
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      735
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      688
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      686
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      673
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      671
    Aihe