Tämä on kysymys kaikille teille, jotka sallitte puolisonne syrjähypyt. Haluaisin kovasti kuulua samaan laumaan, päästä mustasukkaisuudesta ja elää omaa elämääni ajattelematta puolison mahdollisia seikkailuja.
Olen mielestäni erinomaisessa parisuhteessa, mutta koska mieheni on varsinainen lirkuttelija, uskon hänen seikkailevan silloin tällöin. Toisina päivinä tämä ei vaivaa lainkaan, toisinaan koko ajatus musertaa. En halua vahtia häntä, enkä omistaa, haluan että hän pysyy rinnallani omasta tahdostaan, siksi koska rakastaa. Miten siis saan nieltyä ylpeyteni siten, että edes ne päivät jolloin tunnen rypeväni pohjamudissa eivät ahdistaisi niin kovin?
Olen mielestäni erinomaisessa parisuhteessa, mutta koska mieheni on varsinainen lirkuttelija, uskon hänen seikkailevan silloin tällöin. Toisina päivinä tämä ei vaivaa lainkaan, toisinaan koko ajatus musertaa. En halua vahtia häntä, enkä omistaa, haluan että hän pysyy rinnallani omasta tahdostaan, siksi koska rakastaa. Miten siis saan nieltyä ylpeyteni siten, että edes ne päivät jolloin tunnen rypeväni pohjamudissa eivät ahdistaisi niin kovin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
niellä. Ukolle kenkää ja hankit paremman ja luotettavamman tilalle. Aloitat vaikka minusta, minä en lirkuttele vaikka olenkin ok-näköinen ja sukkela sanainen (eikä ollut omaa kehua vaan lähipiirin profilointi).
Koko viestisihän on yhtä lirkutusta ja hakemista... Se siitä.
Parhaiten pystyt elämään syrjähyppyjen kanssa lähtemällä itsekin sillon tällöin uusille laitumille. Se mitä toinen ei tiedä ei satuta eikä ole kummaltakaan pois. Helppoa se ei ole, mutta monessa tapauksessa vaihtelu piristää tai jopa pelastaa hyvän parisuhteen. Ja niille ihmisille, jotka ei pysty nielemäänmoist ahaluaisin sanoa että ihmisiä ja parisuhteita on erilaisia - toiset pystyy olemaan yhden partnerin kanssa ilman ongelmia, toiset haluavat tälläisen suhteen tarjoaman turvan läheisyyden ja rakkauden lisäksi muutakin... Jos pelisäännöt on selvät ja molemmat voivat elää niiden kanssa ei tilanteesa tai suhteessa ole välttämättä mitään vikaa vaikka se mahdu monen perinteisesti ajattelevan ihmisen päähän. Maailma on muuttunut. Mustan ja valkoisen lisäksi on iso alue harmaata jossa perinteiset pelisäännöt on korvattu omilla säännöillä. Hyvä näin, erilaisuus on rikkaus...
Ei se miehen monottaminen ole niin helppoa :) enkä edes halua niin tehdä, vaikka olen toisinaan heikkoina hetkinä sitäkin ajatellut. Lähtemällä menetän eniten itse. Kodin, perheen, lämpimän sylin. Mies on kotona hellä ja huomioiva ja yritän aktiivisesti unohtaa mitä hän kodin ulkopuolella touhuaa. Täydellistä elämäni olisi, mikäli mies voisi tarjota vielä sen 100% uskollisuuden, mutta onko täydellisyyttä todella edes olemassa? Eikö aina ole tingittävä jostain?
osa mun viestin sisällöstä oli provo. En mä oikeesti ole ketään yllyttämässä potkuihin. Ajattelin vain, että sullekin sellanen rattopoika vois tehdä terää (älä kuitenkaan sekoita minua siihen). Siinäpähän ukko oppis hieman elämän realiteettejä, ja sota olisi todennäköisesti valmis. Ja samalla varmaankin avioero...mutta sehän on aivan tavallista Suomessa ja miksei muuallakin.
Jos seurustellaan niin mitkään syrjähypyt EI kuulu kuvioon eikä niitä toisen tarvitse sietää. Heität ukon pihalle jos kerran vieraissa täytyy juosta. Minä en ainakaan salli mitään syrjähyppyjä.
Minäkin olen sitä mieltä, että liiton pitäisi
perustua vapaaehtoisuuteen, rakkauteen. Siinä
pysytään sen vuoksi, että rakastetaan ja halutaan
olla yhdessä. Mutta kuuluuko rakkauteen ulkopuo-
liset suhteet, vaikea asia. Minä en pitemmän
päälle kyllä sietäisi, en pystyisi nielemään
ylpeyttäni. Olet vaikeassa tilanteessa.
On hieno ajatus, että ei halua vahtia ja omistaa,
taitaa olla ainut oikea tapa liitossa. Mutta
onhan se vaikeaa tuollaisessa tilanteessa.
Ehkäpä ihan mihin tahansa ei kannata alistua,
on sulla siinä miettimistä ;(
Ylpeyttä ei kannata niellä, mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että sallii toiselle syrjähypyt, jos toinen sallii niin mielestäni silloin sama oikeus pitäisi olla myös toisella.
Itse en pystyisi hyväksymään...
Minullakin on oikeus seikkailla, mutta minä tiedän ja mieheni tietää, etten koskaan tule sitä oikeutta käyttämään. Satunnaisesta seksistä tulee vain halpa olo, joten jätän mieluummin väliin. Siitä tulee tunne, että on heittänyt sydämensä maahan, kävellyt sen yli ja sylkenyt päälle. Kunpa vain pystyisinkin näihin seikkailuihin, niin minulla ei olisi mitään nieltävää sen ylpeyden suhteen.