Täällä toistellaan usein faktana tuota, että ensimmäisessä tapaamisessa molemmat jännittävät ja siksi sen perusteella ei pitäisi tehdä päätöksiä. Onko se ihan totta, että ensimmäisellä tapaamisella väistämättä jännittää?
On minuakin jännittänyt aikoinaan, kun useiden viikkojen kirjoittelujen jälkeen tapasin ensimmäistä kertaa ihmisen, joka oli matkustanut satoja kilometrejä tapaamisemme takia. Sellaisia tapaamisia on kai kuitenkin vain murto-osa kaikista.
Jos on vaihtanut pari viestiä ja tapaa kahvikupillisen/kävelyn/oluen tms merkeissä niin ei kai se sen jännittävämpää ole kuin jonkun tapaaminen ihan sattumalta kaupungilla?
(Tarkoitan nyt ihmisiä, jotka eivät yleisesti ottaen ole ujoja. Ja toivon että mahdolliset kommentit liittyisivät asiaan eikä aloittajaan.)
Eli: jännittääkö sinua ensimmäisellä tapaamisella? Miksi?
On minuakin jännittänyt aikoinaan, kun useiden viikkojen kirjoittelujen jälkeen tapasin ensimmäistä kertaa ihmisen, joka oli matkustanut satoja kilometrejä tapaamisemme takia. Sellaisia tapaamisia on kai kuitenkin vain murto-osa kaikista.
Jos on vaihtanut pari viestiä ja tapaa kahvikupillisen/kävelyn/oluen tms merkeissä niin ei kai se sen jännittävämpää ole kuin jonkun tapaaminen ihan sattumalta kaupungilla?
(Tarkoitan nyt ihmisiä, jotka eivät yleisesti ottaen ole ujoja. Ja toivon että mahdolliset kommentit liittyisivät asiaan eikä aloittajaan.)
Eli: jännittääkö sinua ensimmäisellä tapaamisella? Miksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei jännitä,mutta kiristää sepaluksen kohdalta.
Ei mua yleensä jännitä. Joskus nuorempana kylläkin, mutta ikä auttaa tässäkin. Tosin treffeillä olen pari kertaa huomannut että miestä jännittää niin paljon että ei oikein saa edes katsekontaktia otettua.
Sitä kai jännittää että meneekö kaikki jutut niin kuin on ennakolta kuvitellut niiden menevän vai tuleeko jotain yllättävää, mahdollisesti epämiellyttävällä tavalla yllättävää. Ja minua on vähän jänskättänyt treffeille saapuvan miehen ulkonäkö koska vain yhden miehen olen nähnyt kuvassa ennen tapaamista.
En ehkä ole paras vastaaja, mutta kirjotanpa kuitenkin.
Nuorena ja melko kokemattomana treffeillä kävijänä jännitän jonkun verran, mitä enemmän on keskusteltu ja mitä mukavammalta seuralaiselta nainen tuntuu sitä enemmän, sillä iskee täysin turha jännitys siitä, että munaa ja mahkut tähän mukavaan naiseen kaatuvat siinä.
Eipä jännitä ei, jopa vähän harmittaa ettei jännitä edes vähän vähää. Paljon on tullut treffailtua, siinä varmaan syy ;)
Jonkun satunnaisen ihmisen tapaaminen ei jännitä, koska jutusta ei ole mitään ennakko-odotuksia, eikä minua varsinaisesti kiinnosta miten asia sujuu. Deittaillessa taas lopputulos taas tietty kiinnostaa.
Yleensä aina jännittää muutamalla ensimmäisellä tapaamisella. Tai oikeastaan lähinnä ennen tapaamista. Jännitys unohtuu kunhan hetken juttelee.
Minä kuulun myös siihen porukkaan, joka ei jännitä ensitreffeillä. Tätä jännittämisilmiötä ihmettelin itsekin aiemmin deittaillessani, kun toisinaan huomasin treffikumppanistani selkeästi huokuvan jännityksen.
Luonnollisesti treffitilanteeseen aina liittyy pientä jännitettä, mutta se on kuitenkin eri asia kuin jännittäminen. Itse menin treffeille aina positiivisin mielin katsomaan, että minkähänlaiseen ihmiseen saan sillä kerralla tutustua. Tunnetila oli siis positiivisen odottava, mutta ei jännittynyt.
Voisin kuvitella tämän jännittämisilmiön kytkeytyvän jollain tapaa itsetuntoon ja / tai suuriin odotuksiin treffien suhteen (siis asennoitumiseen). Omalta kohdaltani voisin vielä sanoa taustaksi sen, että ainakin nuorempana olen ollut ujo - enkä edelleenkään ole mikään huomion keskipiste suuressa porukassa. Kahdenkeskinen treffitilanne ei kuitenkaan jännitä yhtään.