Toisen aloituksen innoittamana

Tuossa oli juttua siitä miten 'hyvä' mies ei saa sitä tai tätä, seksiä tai suhdetta ja miten nainen suuttuu seksialoitteesta. Tuohan on totta ja se Stephen Fry käytti juuri oikeaa sanaa eli "disgust" eli siis miehet pelkäävät että heidän psyykkeensä ällöttää naisia. Kaikki miesten ja naisten välinen vuorovaikutus perustuu siihen että miehet epämiehistävät itseään.

Mietin vaan että mikähän on naiselle nolointa ja hirveintä;
-Jos mies, vaikka minä, esittäisin itsevarmaa ja extroverttiä panoeinoa typerine juttuine "kielitaidosta" ja muusta sonnasta tai muuten vain hengailisi iholla.
-Että mies olisi nöyrä ja levoton ja sanoisi tärisevällä nörttiäänellä että "voisimmeko vähän helliä toisiamme?"
-Että sisäisesti leikkisä mies, kuten minä, löytäisi maagisesti rennon, sisäisen alter egonsa ja sanoisi täysin luonnollisesti muun sydämellisen juttelun lomassa että haluaisi rakastella ja vaikka nauraisi viattomasti päälle.

Minulla on sellainen tunne että tuo viimeinen olisi vähiten hirveä ja uskon että se voisi jopa toimia mutta sellaiseen hurmaavuuden tilaan pääseminen on hirveän vaikeata. Naisten on varmasti vaikea tajuta sitä että kun joku aloite pitää tehdä, se on kaikkea muuta kuin rento ja mukava tilanne ja silloin naisten pitäisi osata kuunnella vain miehen sanojen sisältöä sellaisenaan eikä tarkkailla kasvonilmeitä, kehonkieltä tai äänenpainoa...koska silloin miehen ilmaisu on sekoitus totuutta eli sanat ja sekoitus sitä jännitystä mitä ei voi vain kääntää pois. Ja kaikki jännitys ja teennäisyyshän saa naiset kirkumaan kauhusta.
Toisaalta en usko että tuo viimeinenkään temppu toimii kylmiltään; siinäkin pitää olla jonkinlainen lämmittely takana; siinä on myös vaara lässähtää tuonne värisevän nörtin (huonot geenit, iik) puolelle koska se on hellyydessään lähempänä nörttilipsuttajaa kuin kivileukaista panoeinoa.