Näin kaupan pihassa koiran, joka olis sidottu kiinni Inva-parkin tolppaan. Se istui siinä kiltisti, sillä paikkaa varjosti suuri koivu. Mulle tuli surku-hupainen fiilis ja huomasin huuudahtavani säälivästi ääneen "no voih", ja sitten oma reagointi huvitti.
En siis tiedä mitä säälitti ja mikä huvitti. Inva-koira vai? :) Tuli kai jotenkin mieleen, et voisko joku ajaa sen päälle tahallaan. Jopa ilkeyksissään.. tai sitten oikeasti joku invalidi epähuomiossa :|
En siis tiedä mitä säälitti ja mikä huvitti. Inva-koira vai? :) Tuli kai jotenkin mieleen, et voisko joku ajaa sen päälle tahallaan. Jopa ilkeyksissään.. tai sitten oikeasti joku invalidi epähuomiossa :|
Vastaukset 22
Vanhimmat
Noi inva-koirat ovat nyt yleistyneet, ja se on ihan hyvä. Olen ajatellut että ilmoitan meidän koiramme terapiakoiraksi, koska sillä on edellytykset siihen.
Se on täynnä rakkautta ja aistii asioita, esimerkiksi ei ole huomaavinaan erästä koiraa kun sitä taluttaa lapsi, mutta kun se sama on aikuisella niin johan kiinnostaa.
Ja sitten kerran kun toinen sakemanni hyökkäsi sen kimppuun, se oli sillon lapsella se lopetti vastaiskut siihen paikkaan, kun 3- vuotias tuli väliin...se toinen oli päässyt irti.
Se meni maahan ja alistui ja toinen lopetti hyökkäyksen.
Olisi tullut kauheeta jälkeä kun 3- vanha sakemannien tappelussa keskellä, ai kauheeta. Sen lapsen äiti oli kaukana ja se koira oli heidän.
Sakemannit ovat aika vaativia kasvatettavia. Niitä ei haluaisi taitamattomien käsiin. Hyväluonteinen koira sinulla! :)
hyväluonteiselta. Voisin kasvattaa sinusta vaimokkeen. Sit me voitas hässiä esim. koira-asennossa. Mitäs sanot?
Ei ne nyt oikeesti ole kauheen vaativia. Riippuu haluuko niistä säyseen kotihalikoiran vai vartiointikoiran. Vähän eri tyylin kasvatus sitten toki.
Kotihalikoirana ei vaadi ihmeitä, joku sekarotuinen vaatii paljon enemmän omistajaltaan hermoja ja panosta.
Noi on aika helposti oppivia ja maukautuvia. Ei ainakaan itelle ole tullut koskaan tunnetta että ompa haastava koirarotu, kuus sakua ollut opissa. Melkein helpoimmasta päästä. Oman ohjautuvuutensa takia jo.
Mym hym mym mym hym...
.... ¤ POKS!
Kyllä! Näen sinut mielelläni kaulapannassa! :D
Tietysti määrätietoinen pitää olla myös kotikoiran kasvattajana. Ei voi olla se joka makaa selällään ja koira sanoo miten mennään. Alkuun on uhmaikää ja kokeilua, mutta kun on jämäkkä ja tekee koiralle rakkaudella ja lempeydellä, mutta turvallisella määrätietoisuudella selväksi et mä olen se pomo talossa. Se on helppoo kun heinänteko sen jälkeen. ne on uskollisia, lojaaleja ja todella rentoja ja rakastavia koiria.
Tuo meidän tapaus on halipusu koira.
Joskus ihan tulee mieleen että sen sisällä on hieno nainen, jonka kirous on vaan se kun syntyi koiraksi.
Se pyyhkii kuononsa aina syönnin jälkeenkin, otan vielä sen videolle.
Meil on kans semmosia sylikoiria. Aina pitäs vaan halia ja paijailla. Semmosia ne on omalle sakille. Osa on ollut semmosia myös vieraille.
Yks on minusta liiankin höveli vähän. Se nuorimmainen, joka ei sekään enää nuori ole. Oiskohan jo sekin peräti 6 tai 7 iältänsä. Mut ihan kun pieni koirakakara aina vaan. Touhottaa ja tonkii. Niil on hyvin erilaisia noi persoonat koirillakin.
Jotkut väittää ettei eläimillä ole persoonallisuutta. Suksikoot piip. Onhan niillä. :-)
Pyyhkiikö mihin sen kuononsa? Meil vanhus pyyhkii veden juomisen päälle suupielensä jonkun housunpunttiin. Se on tullu vähän höppänäksi muutenkin. Hätä yllättää välillä oudoissa paikoissa eikä päässä enää leikkaa voikohan siihin nyt kyykistyä, se vaan tulee.
Oliks se muuten dashaufen se sun koira? Katsoin porukoilla papruja kun oli puhetta kerran noista koirista aiemmin, niiden vanhempi koira on Dashaufenin sukupuusta. Emä itseasiassa on.
Daushaufen..kirjotinkohan oikein?
http://www.youtube.com/watch?v=ek8H5KY7Q2Q
Isä demants.
Isällä on 23 pentuetta ja emällä 2, iso suku. Ovat jostakin syystä tykänneet uroksesta, eli oikea siittäjä.
Hitsi kun en kirjottanut itelleni niitä ylös. Se vaan tuntui niin tutulta tuo kennelin nimi. Emän puolelta eniwei. Emä on kyllä jo kuollut aikoja sitten. Nyt kiinnostaa niin paljon, että löytyykö sieltä sukulaisia, että kirjottelen itelleni ylös ne siellä kotiväjellä seuraavan kerran kun meen sinne. Yritin hakea kennelin sivujen kautta, mutta tartten ottaa ne nimet ja rekkarin ylös. Ei antanut mulle hakutietoihin mitään loogista vastaukseksi.
Se emä on hiukan pitkäkarvaisempi, kun normisti näkee. Ulkonäkö olis kyllä hyvin liki. Alan olee aika varma että sukua löytyy. :-)
Mä otan kuvan ja laitan privana sen sukupuun, olisi se hauska jos sukua löytyisi.
Teevati, en voi laittaa kuvaa sulle siitä paperista missä on ne daushaufenit.
Ja tänne en voi laittaa.
Tässä, ota talteen poistan sen sitten.
http://aijaa.com/0067910331396
Eli mun on puolipitkäkarvainen, emä oli käyttölinjainen ja isä nättely, eli se suku yhdistyy meillä-
Mä käyn avasemaan ton galleriani, että saat sinne sen jos halua laittaa. :-) hetki menee.
Sain se laita vaan pois. Kiitos.
Ok.
Avasin väylän myös tonne privaan. Suljen sit jossain kohtaa taas. :-)
Tääl taitaa alkaa ukkostamaan. Jytisi vähän ja mustia pilviä taivalla.
Joo sait sinne Lunan tiedot siis sen rekisterinumeron.