Avoliitto muutti kavereiksi?

mies sai sinut "koukkuunsa" eli toisin sanoen hän ei edes halunnut suhdetta kanssasi vaan "äidin" joka hoitaa kaiken hänen puolestaan.
kannattaa ehkä alkaa harkitsemaan muuttamista pois, ellet sitten halua olla kotiorja.

Ihan arjelta kuulostaa. Tosin joudut sen verran nalkuttamaan että vähenee tietokoneella istuminen ja roskat kulkeutuvat roskikseen asti.

Tosin jos mies on ennen avoliittoakin istunut koneella aamusta iltaan niin ihmettelen miksi huolit hänet?

Mutta jokatapauksessa eihän se voi ikuista käsikädessä istumista olla, rakkaus muuttuu, syvenee. Kumppanuus ja ystävyys tulee ihastumisen tilalle.

Toisaalta minun pitäisi kehottaa sinua eroamaan koska se tuntuu olevan ajan henki. Ihmisi kierrätetään eikä kehenkään "juurruta"

Tekstisi olisi voinut hyvin olla minun kirjoittama.. Itsekin olen vasta pari kuukautta asunut avoliitossa ja meillä lähes samankaltaiset ongelmat. Hellittely on jäänyt, seksiä on harvoin ja minäkin olen aina se joka aloitteen tekee. Mieheni on usein liian väsynyt seksiin kun mennään nukkumaan ja aamulla mies nousee nopeasti ylös eikä jää halimaan kuten ennen (lähtee karkuun ettei joudu harrastamaan kanssani seksiä..) Mieheni on kokoajan menossa jonnekin ja aikaa ei riitä minulle. Ravintolat, leffoissa käynti on jäänyt. Kai tämä sitten on sitä arkea? Pelkään myös että kohta intohimoa ei enää ole.

Ettekö voi nostaa kissaa päydälle ja puhua kumppaneidenne kanssa asiasta? Jos teistä tuntuu, ettette saa tarpeeksi läheisyyttä niin sanokaa se äänen. En tarkoita nyt nalkuttamista, vaan kypsää keskustelua. Ei kannata heti syyttä toista vaan kertoa miltä itsestään tuntuu. Itsellänikin oli jossain vaiheessa samankaltainen tilanne, tosin ennen yhteenmuuttoa, mutta sanoin poikaystävälleni että tunnen oloni erittäin yksinäiseksi parisuhteessamme, kun hän pelasi niin usein ja jos hän ei ala panostaan suhteeseemme aion erota hänestä. Hän ymmärsi aika nopeasti yskän ja nyt olemme onnellisesti avoliitossa.

Eli siis ei kannata jossitella. Keskustelkaa asiasta järkevästi ja jos poikaystävä ei muuta tapojaan, niin suositteleen eroa!

Pakko se vain on puhua, muu ei auta. Alussa vaikeista asioista kertominen ja niiden esille nostaminen on todella vaikeaa, mutta ajansaatossa sekin helpottuu. Asian voi ja pystyy selittämään niin, ettei toinen loukkaannu, jos oikeasti haluaa. Jos taas toinen ottaa nokkiinsa jokaisesta asiasta, niin sitten sen osapuolen olisi syytä katsoa peiliin. Vaikka arki onkin erilaista kuin se ihana alkuhuuma, niin siihen kuitenkin kuuluu ehdottoman tärkeänä ja isona osana hellittelyt, toisen huomioonottaminen ja seksi. Ilman noita asioita en itse ainakaan pystyisi asumaan mieheni kanssa saman katon alla. Yhteiseloa samassa huushollissa on nyt takana reilu 5 v. ja pisin seksitön kausi on ollut 1 kk ja sekin hormonaalisen ehkäisyn takia. En toki sano, että aina pitäisi olla lakanoita heiluttelemassa, mutta seksielämän pitää olla molempia tyydyttävä, jotta avo-/avioliitto voi toimia! Ei arki ole pelkkää harmaata eloa päivästä toiseen! Meillä ainakin tykätään tulla kotiin, jutella ja viettää aikaa toisen kanssa muutenkin! Voihan se toki olla, että kumppani ei ole oikea, mutta jos rakkautta on ja halua, niin ei pyyhettä kannata heittää kehään liian helposti!

Suosittelen ihan asiallista lähestymistä ja pyytää lisää huomiota. Kertoisit kuin haluat että sinua pussaillaan ja halaillaan ja myös pidetään tyytyväisenä makuukammarissa.

Mä en täysin voi allekirjoittaa tuota aloittajan kirjoitusta. Itse elin 7 vuotta suhteessa joista 4 vuotta avoliitossa. Olihan se arkea täynnä. arjen asioita, töitä/koulua, kotitöitä ja kumpaisenkin harrastuksia ja ystäviä jne. Mutta meillä ei kyllä hellyys, intohimo ja rakkaus kadonnut. Tietokoneella myös mun entinen mieheni eleli paljon. alkuun se häiritsi paljon mutta sitten hyväksyin asian. Hänen harrastus ja puoliso on hyväksyttävä sellasenaan tai laitettava vaihtoon. Mä siis olin omien harrastusten parissa sen aikaa kun hän omiensa. Nalkutus ja valitus tai toisessa 24h/7 roikkuminen ei auta. Toiset ihmiset vain tarvitsee myös sitä omaa aikaa enemmän kuin toiset. Eikä jaksa sylikkäin ja iholla olla kokoajan toisen kanssa. Meillä homma toimi koska molemmat olis samanlaisia. eli ahdistuimme molemmat jos emme saaneet omaa tilaa päivittäin harrastusten ja kavereiden muodossa. Iltaisin kuitenkin ennen nukkumaan menoa oli sitä sylikkäin tv:n tuijotusta yhteisien sarjojen tai leffojen muodossa. Ruokaa laittaessani tuli yllätys suukkoja tai nostettiin syliin ja kannettiin sänkyyn. Illalla oli ennen nukkumaan menoa syvällisä keskusteluja sängyssä sylikkäin. Aamulla herätys hiuksista silityksellä tai suukolla. jne. viel seitsemän vuodenkin jälkeen se oli tätä. Valitettavasti aina rakkaus ei ole riittävä peruste suhteen jatkon kannalta. muut syyt sitten johti siihen että itse päätin suhteen entiseen puolisooni. Mutta jos suhde jumiutuu noin ettei mitään hellyyttä ole ja seksiki on vähäistä.. kysyn.. onko toisen osapuolen tunteet ehkä kuolleet?