Kerronpa tässä oman tarinani.
Olen yksin asuva mies ja tapasin kolme vuotta sitten mukavan itseäni 15 vuotta vanhemman miehen. Meillä oli seksisuhde, joka syveni ystävyydeksi. Vietimme usein viikonloppuja yhdessä, mutta aina minun luonani, kotiinsa hän ei minua kutsunut koko aikana. Tiedän kyllä missä hän asuu, koska kyydin häntä usein asunnolleen. Kysyinkin tätä joskus, mutta en saanut selkeää vastausta, miksi eme viettäneet aikaa hänen luonaan.
Vietimme lomia ja yhden joulunkin yhdessä. Soittelimme ja tekstailimme miltei päivittäin. Yhtäkkiä yhteydenpito vain päättyi hänen puoleltaan. Tajusin, että minä olin se, joka piti yhteyttä. Tavata hän ei enää halunnut vapaa-aikanaan. Lounaalla kävimme ja kysyin asiasta, johon hän vastasi, että hän ei halua tehdä selkoa elämästään. Mielestäni tämä oli kummallinen vastaus.
Mitään suurempia riitoja meillä ei ollut. Emme olleet sopineet mitään uskollisuuteen ja vakavampaan suhteeseen liittyvää. Siitä huolimatta, minä hullu rakastuin häneen ja nyt kärvistelen sydänsurujen keskellä.
Olen yksin asuva mies ja tapasin kolme vuotta sitten mukavan itseäni 15 vuotta vanhemman miehen. Meillä oli seksisuhde, joka syveni ystävyydeksi. Vietimme usein viikonloppuja yhdessä, mutta aina minun luonani, kotiinsa hän ei minua kutsunut koko aikana. Tiedän kyllä missä hän asuu, koska kyydin häntä usein asunnolleen. Kysyinkin tätä joskus, mutta en saanut selkeää vastausta, miksi eme viettäneet aikaa hänen luonaan.
Vietimme lomia ja yhden joulunkin yhdessä. Soittelimme ja tekstailimme miltei päivittäin. Yhtäkkiä yhteydenpito vain päättyi hänen puoleltaan. Tajusin, että minä olin se, joka piti yhteyttä. Tavata hän ei enää halunnut vapaa-aikanaan. Lounaalla kävimme ja kysyin asiasta, johon hän vastasi, että hän ei halua tehdä selkoa elämästään. Mielestäni tämä oli kummallinen vastaus.
Mitään suurempia riitoja meillä ei ollut. Emme olleet sopineet mitään uskollisuuteen ja vakavampaan suhteeseen liittyvää. Siitä huolimatta, minä hullu rakastuin häneen ja nyt kärvistelen sydänsurujen keskellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarinasi on juuri sellainen, miksi sydänsuruja tulee. Tunteet tai sitoumus eivät sittenkään kulje samaan tahtiin rakastetun kanssa, vaikka kuinka niin toivoisi. Silloin se enemmän tunteva jää altavastaajaksi, ja toisen vetäytyessä sydän särkyy.
Olisi niin kovin reilua, jos se toinen voisi silti ottaa vastuuta myös vastapuolen tunteista, mutta tuo kylmä häviäminen satuttaa kaikkein eniten. Olisipa suuta sanoa ja selvittää reilusti tilanne, mutta liian moni on jauhopöksy ja pakenee vaan paikalta.
Voimia sinulle! Itse kärvistelen vielä lähes puoli vuotta sitten tapahtuneen vastaavan jutun jäljiltä, mutta vähitellen täältäkin noustaan.... Joku päivä olet taas vahva kohtaamaan uuden rakkauden, usko pois - minäkin yritän... :)
Hyvin sanottu ja voimia sinulle ja aloittajalle. Itse yritän toipua myös jutusta, jossa olisi myös tarvittu hieman enemmän puhetta lopussa.
no mullakkin on ollut 6 kuukautta itse säälissä kun ekannaiseni jätti mut et koitatoipuu