Avovaimoni pilasi elämäni

Olin tietokone-alalla työskentelevä hyvä palkkainen mies. Kaikki oli kunnossa, oma asunto hankittu, (tulevia lapsia varten katsottuna iso asunto), ei velkoja (mitä nyt asunnosta), Nissan primera jne.jne. Eli kaikki päällisin puolin hyvin. En käyttänyt alkoholia, en käytä oikeastaan vieläkään, join vaan pari kertaa viikossa lasillisen viiniä. Tapasin naisen, jonka kanssa luulin että menen naimisiin ja voin vihdoinkin sen perheen perustaa. Mutta miten kävi, nainen pakkasi laukkunsa ja lähti läiskimään. Olin häneen hyvin rakastunut ja tuntui että kaikki kääntyy päälle. No, join pullollisen viiniä ja päätin eräänä keskiviikko iltana kähteä lasilliselle lähikuppilaan. Ja siinä se oli, nainen, johon rakastuin ensisilmäyksellä, hänkin (muka!) minuun. Ei mennyt kuin pari viikkoa ja nainen jo asui luonani. Hän ei päästänyt minua kotiinsa, keksi aina tekosyitä. Ja niin todellakin tuli luokseni asumaan vähäinen vaatekerta mukanaan. Kertoi vanhemmistaan jotka olivat kuolleet, rikkinäisestä lapsuudesta. Säälin häntä (vasta 23.vuotias). Lupasin maat ja taivaat, ostin vaatteita, uuden puhelimen, annoin rahaa. Kunnes alkoi totuus valkenemaan. Eräänä yönä kun hän tuli baarista, pyysi juttelemaan terassille. Poltteli siiinä tupakkaa ja sanoi että ota sinäkin. Ja minä idiootti menin ottamaan. ja otin toisen kerran.. En olisi muuten niin tehnyt, mutta kun naiseni haukkui minua ja sanoi minun olevan nössö jne. Tunsin tarvetta näyttää että en ole mikään nössö, olin todella typerä! Tuli hyvä olo.. tuntui, että kaikki leijuu ja näyttää onnelliselta. Vihjailin sitten pikkuhiljaa melkein joka päivä, että otetaanko taas. Alamäki alkoi.. Rupesin olemaan töistä pois maanantait, tiistait.. aina joillain ihme keinoilla, sairaana tms. Kunnes erään kerran pomoni tuli kuppilaan missä olin vain yhdellä lasillisella. Sain potkut melkein heti. En välittänyt enää maksuista, en autonmaksuista, en mistään. Ja mitä niiden vuosien aikana tapahtu. Menetin taloni, autoni, omaisuuteni.. Rikoin koko elämäni. (Elätin naiseni hulttio-kavereita, vein itseni vararikkoon..)
Mitä minulla on nyt? Jeesus? Ja tämä vuokrayksiö täällä jossain, ilman ketään, ilman mitään...
2578
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Minulla on taipumus samaan.

Tuhoan kaiken luomani itse. Tuho on tarpeellinen ennen suurta muutosta. Se on puhdistava kokemus.

Vanha, kuoleva Feenix lintukin nousee tuhkasta nuorena, voimakkaana ja kauniina.

Äänestä

päässä. aloita alusta ja porskuta eteenpäin. peli ei ole menetetty. ota itseäsi niskasta kinni ja pistä akka kävelemään.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jussi kirjoitti:

Olin tietokone-alalla työskentelevä hyvä palkkainen mies. Kaikki oli kunnossa, oma asunto hankittu, (tulevia lapsia varten katsottuna iso asunto), ei velkoja (mitä nyt asunnosta), Nissan primera jne.jne. Eli kaikki päällisin puolin hyvin. En käyttänyt alkoholia, en käytä oikeastaan vieläkään, join vaan pari kertaa viikossa lasillisen viiniä. Tapasin naisen, jonka kanssa luulin että menen naimisiin ja voin vihdoinkin sen perheen perustaa. Mutta miten kävi, nainen pakkasi laukkunsa ja lähti läiskimään. Olin häneen hyvin rakastunut ja tuntui että kaikki kääntyy päälle. No, join pullollisen viiniä ja päätin eräänä keskiviikko iltana kähteä lasilliselle lähikuppilaan. Ja siinä se oli, nainen, johon rakastuin ensisilmäyksellä, hänkin (muka!) minuun. Ei mennyt kuin pari viikkoa ja nainen jo asui luonani. Hän ei päästänyt minua kotiinsa, keksi aina tekosyitä. Ja niin todellakin tuli luokseni asumaan vähäinen vaatekerta mukanaan. Kertoi vanhemmistaan jotka olivat kuolleet, rikkinäisestä lapsuudesta. Säälin häntä (vasta 23.vuotias). Lupasin maat ja taivaat, ostin vaatteita, uuden puhelimen, annoin rahaa. Kunnes alkoi totuus valkenemaan. Eräänä yönä kun hän tuli baarista, pyysi juttelemaan terassille. Poltteli siiinä tupakkaa ja sanoi että ota sinäkin. Ja minä idiootti menin ottamaan. ja otin toisen kerran.. En olisi muuten niin tehnyt, mutta kun naiseni haukkui minua ja sanoi minun olevan nössö jne. Tunsin tarvetta näyttää että en ole mikään nössö, olin todella typerä! Tuli hyvä olo.. tuntui, että kaikki leijuu ja näyttää onnelliselta. Vihjailin sitten pikkuhiljaa melkein joka päivä, että otetaanko taas. Alamäki alkoi.. Rupesin olemaan töistä pois maanantait, tiistait.. aina joillain ihme keinoilla, sairaana tms. Kunnes erään kerran pomoni tuli kuppilaan missä olin vain yhdellä lasillisella. Sain potkut melkein heti. En välittänyt enää maksuista, en autonmaksuista, en mistään. Ja mitä niiden vuosien aikana tapahtu. Menetin taloni, autoni, omaisuuteni.. Rikoin koko elämäni. (Elätin naiseni hulttio-kavereita, vein itseni vararikkoon..)
Mitä minulla on nyt? Jeesus? Ja tämä vuokrayksiö täällä jossain, ilman ketään, ilman mitään...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu