Vaikka ero on tod.näk. väistämättä edessä, se tuntuu uskomattoman vaikealta, kun onha niitä hyviäkin hetkiä ollut. Ja totta, sitä jää jollain tapaa kuitenkin kaipaamaan toista. En tiedä miten selviän sekoamatta kun sitten joskus nään exäni jonkuun muun naisen mukana. Hän on kuitenkin tottakai seurustelu alkuaikana mitä ihanin! Meillä tän kaiken sotki lapset! Ne olivat miehelle liikaa! Kunpa olisin sen sillon joskus tiennyt..
vaikea päästää
irti
2801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyllä sinä kestät kun ajattelet mitä haluat tulevaisuudelta itsellesi. Itse kokenut juuri saman ja viel lapsia mutta kyllä aurinko alkaa paisttaa jos vain itse haluaa tehdä tavoitteet elämälle tulevaisuuteen kirjoittele jos haluat [email protected] kerrotaan elämästä:)
Ei tultu enää millään toimeen keskenään, sen jälkeen kun lapsi syntyi. Miestä ei kiinnostanut lapsi pätkääkään, ei kotitöissä auttaminen jne. Muutaman vuoden kituuttelun jälkeen erottiin.
Aluksi olin ihan hysteerinen, kun ajattelin tulevia tyttöystäviä jne. Nyt tämän nykyisen (eli siis poikani äitipuolen?) tapasinkin. Kyllä se vaan sattuu, vaikka enhän sitä näyttänytkään.
Ja aika kultaa muistot. Usein ajattelen, että "voi kuinka oli ihanaa, miksi piti erota". Mutta muistan myös riidat, loukkaukset, kiusaamiset ja itkut. Ja onneksi hyvä kaverinikin osaa niistä muistuttaa. Kestää aikansa päästää irti ja tajuta, että tämän kanssa ei ollut tulevaisuutta. Nyt olen ollut poikani kanssa kaksin vuoden. Välillä on helpompaa, välillä vaikeampaa. Nyt olen jopa itselleni mahdollisen elämänkumppanin löytänyt. Voimia sinulle :)