parisen viikkoa ja nää tunteet meinaa tehdä mut hulluksi! pahimman jatkuvan itkemisen olen kai jo ohittanut.Mä en kestä ajatusta, että mun ex-mies löytää pian uuden naisen ja olis tän kanssa paljon onnellisempi.Me ei olla entisen kanssa missään tekemisissä enää ja muutti toiselle paikkakunnalle.En tiedä siitä mitään.Kamalinta varmasti kun toinen ei oo enää vierellä, ei oo elämässä millään tavalla.Vit tu mua niin raivostuttaa.Surullisuuttako tää kaikki on edelleen? kuuluuko karkeruus myös tähän skaalaan?
miten ootte selvineet?
miten ootte selvineet?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ero kuuluu jokaiseen suhteeseen, jollain tapaa, jossain kohtaa.
Se on elämää ja siihen pitää tottua. Sen kans pitää oppii vaa elämää,ikävä ja pahaolo helpottaa ajan kans. Oon itekki joutunu luopuu todella tärkeistä ihmisist ja tiiän miltä se tuntuu. Ottaa koville, tiedän.
Toisen miehen kans olin 4v avoliitossa joka päättyi 1v sitte eroon mun päätöksestä, vaikeeta se mullekin oli vaik käsittelin suhteen aikana jo eroa. Toinen mies jätti mut n.3kk sitten. Tapailtiin 4kk jatkuvasti joten tuntu seurustelulta jo...
Nyt kuitenki sun kannattaa löytää jotain uutta sisältöä elämääs, älä jää yksin kokonaan, teet niitä asioita mitä ei voinu suhteen aikana tehdä. Nauti elämästä, nyt on Kesä!
Miten pitkään olitte yhes, asuitteko yhes? Murehdit asiaa niin pitkään kun se sitä vaatii, loputtomiin et voi kuitenkaan niin tehdä. Jatka elämääs niin entiseskin tekee.
Se päivä tulee vielä kun ero ei tunnu enää missään! Miehiä tulee ja menee, ei kannata jäädä yhden perään itkemään.
Katkeruus kuuluu skaalaan.
Minutkin jätettiin tosi rumasti ja alussa tuntui, etten mitenkään pysty kestämään sitä, että hän on uuden kanssa onnellisempi, harrastavat samaa harrastusta ym. ym.
Meinasin seosta, mutta nyt puoli vuotta jälkeenpäin, ovat pahimmat tunnemyrskyt laantuneet, mutta siitä huolimatta jäi sellainen katkeruus ja pahansuopaisuus, että voi, kun löytäisi tuokin kaiken paskan edestään ja alkaisi mennä uuden kanssa parisuhde pieleen.
Tiedän, alhaista toivota näin, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen mahtaa.