Ujostuttaa...

Olen mies, ja olin samassa tilanteessa pari vuotta sitten. Ikääkin oli lähemmäs 30 vuotta ja tajusin, että en minä livenä osaa tutustua luonnollisena itsenäni tuntemattomiin naisiin (kaikki naispuoliset tutut ja heidän naispuoliset kaverit olivat jo varattuja toki).

Tein sitten nettideittiprofiilin ja muutamien eri naisten kanssa suoritettujen viestittelyjen jälkeen tapasinkin erään lupaavan tapauksen, ja olemme nyt olleet toista vuotta yhdessä. Ujona jännitin ensitapaamistamme sitä edeltävät pari päivää, eikä viimeisenä yönä tahtonut oikeen saada nukuttuakaan. Mutta kyllä se siitä sitten helpotti heti kun odotus loppui, ja juttuakin tuli sitten normaalin malliin, ja ensimmäiset treffimme kestivätkin iltakuudesta yhteen yöllä.

En usko että olisin vieläkään edes treffailuasteella kenenkään kanssa, jos olisin yrittänyt tehdä tuttavuutta ainoastaan kasvotusten enkä netissä.

Niin, vastatkaapa miehet, miten koette naisen ujouden? Onko se vain söpöä ja tajuatteko, että toinen on tunteidensa takia ihka lukossa ja sanoo omituisesti, yms...? Vai oletteko niin keskittyneet omaan repliikkiinne, että ette edes tajua, että tyttö ujouttaan ei vain pysty sillä kertaa yhtään enempään ja luonnolliseen kanssakäymiseen? Useimmiten täällä palstalla voi lukea miesten ujoudesta lähestyä ihastuksensa kohdetta. Mutta onko siitä teidän mielestä tytöllä/naisella haittaa? Kyllähän omasta mielestäni siinä liikutaan hyvinkin epämukavuusalueellani, mutta jos siitä jotain on tullakseen, niin antaa mennä ja palaa... Ujouden ehkä voittaa jossain vaiheessa, hope so... Ja vaikka ikää on ihan kypsästi, niin ihastus/rakkausasioissa vaan on ihka teini edelleen - punastuu, ujostuttaa, sydän pompahtelee, yms - mutta näköjään tämäkin on hyvä käydä kunnolla läpi jossain vaiheessa elämää:)))

Mä olin kans ujo parikymppisenä. Sit tajusin et jotain on tehtävä joten hommasin maksullisen naisen. Nainen oli tajuttoman kaunis ja sen kanssa muutamia kertoja puuhailtujani ujouskin lähti pois ja sen jälkeen olen uskaltanut mennä iskee naisia.

Mun kanssa olis ihan helppoa. Olen sotilas ja tiedemies. Ja hyvin lempeä.

Ujous on nimenomaan söpöä! Mutta vaikeaa on tietysti tutustua jos toinen karkaa paikalta. Ehkä sinulle sopisikin paremmin nettideittailu.
Itse olen mukava, kivannäköinen 27-vuotias mies Helsingistä ja tutustuisin mielelläni sinuun. Pistän tähän osoitteeni: [email protected]
Ota ihmeessä yhteyttä vaikka ihan lyhyellä viestillä, jos yhtään kiinnostaa. Ei kai siinä mitään menetäkään. :)

Ujous on oman mielikuvituksen tuotetta et jos vastapuoli antaakin pakit. Sen takia ei uskalleta mennä juttelee kun pelätään itsensä nolaamista jos toinen ei tykkää.
Mä olen saanut niin monte pakit elämäni aikana ettei mitään rajaa. Mut olenkin ruma. Naiset ei hyväksy rumia miehiä joukkoonsa.

Täällä samainen ongelma aloittajan kanssa. Oon ihan ok näköinen (kovasti miehet ainakin katsovat(voihan toki olla että katsovat kun näytän jotenkin oudolta; hiukset sekaisin tai jtn.)), enkä omasta mielestäni ole mikään tyhjäpää tai kulje naama norsun *******. Jokseenkin ujo kuitenkin olen, mutta jos joku jotain alkaa jutteleen niin en kuitenkaan pakokauhun vallassa säntää pois.

Mites sitä nyt kaksi ujoa toisiinsa tutustuis!?