VELJET HEI!! KEHOITUS TEILLE.(MYÖS SISKOILLE)

Minäkin kehoitan teitä Rakkaat veljet ja siskot ...

Hepr. 12:1

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,

1. Kor. 6:18

Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.

Room. 6:12

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,

Aamen, Aksu 521. se aito ja ainoa !

1. Piet. 1:3
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,"

Vai on aksulla evank. numero 5 ja sitä minä kutsun vapiksen opiksi.
Mikähän henki se aksussa vaikuttaa.

Axu on kastettuja ristittyjä, Jumalan sotamiehiä, Ristuxen soltaatteja..:o

Aivan oikein - meidän on tehtävä parannus synneistämme ja saamme uskoa ne myös Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Ehkä tarkoitat tänne kirjoittajien toisiaan kohtaan osoittamista tunnepurkauksista, mutta yritän pohtia arvostelemista, jota helposti myös panetteluksi kutsutaan.

Ekumenian hengessä kaikkinainen arvostelu on pannassa, kaikki on hyväksyttävät ja suvaittava. Käytät kahta sanaa: arvostella ja haukkua. Haukkumisella tarkoitettaneen raivoisan vihan vallassa tapahtuvaa toisen mitätöimistä. Se on tunnustettava synniksi. Sen sijaan arvosteluun Jumalan Sana meitä kehottaa – ”mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on” 1 Tess 5:21.

Kaikkinaisen arvostelun torjuminen yhteisen rakkaudellisuuden nimissä on johtanut pahuuden lisääntymiseen seurakunnissa. Kristilliset yhteisöt salaavat ja puolustelevat vääriä profeettojaan, vaikka heidän toimintansa olisi tuhoisaa Jumalan valtakunnalle. Kristillisyyteen kuuluu tietty kiltteys ja nöyryys ja monissa yhteisöissä kaikki arvostelu katsotaan negatiiviseksi, rakkaudettomaksi ja pahimmillaan kritisoijaa nimitetään kovaksi ja katkeraksi. Lestadiolaisuudessa hyväksikäytetty lapsi on aikuisena todistanut, miten hänen piti pyytää insestiä harjoittavalta anteeksi pahoja ajatuksiaan häntä kohtaan! Pahuus lisääntyy ja saa vallan sen tähden, että pahuuden tiedostavat vaikenevat; onko pelkona saada ”negatiivisen arvostelijan ja panettelijan leima”?

Mainitsemastani insestistäkin tiedettiin, mutta sitä ei otettu puheeksi, koska se olisi aiheuttanut liian suuren kohun, eikä ”voidellun julistajan” pahuuteen rohjettu puuttua. Syyllisiä olemme ME, jos me salaamme ja puolustamme pahuutta. Meidän tulee karttaa tietoista syntielämää ja pahuutta tekeviä jumalan valtakunnan työntekijöitä: 2. Tim. 3:5 ”heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. ”
Väärää alamaisuutta on alentua alamaiseksi synnin valtaan. On oikein vihata pahuutta ja sanoutua siitä irti, Jumala ei ole tarkoittanut meitä kynnysmatoiksi eikä armon nimissä hyväksymään tietoista syntielämää. Room 6:13-14 ”Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille…sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla vaan armon alla”.

Meidän on osoitettava tervettä myötätuntoa langenneille ja kaikille heikoille lähimmäisillemme, mutta myös tajuttava, milloin on viisainta hakeutua tietoisesti erilleen pahuudesta. "Tehän suvaitsette mielellänne houkkamaisuutta, kun itse olette niin järkeviä. Te sallitte, että joku orjuuttaa teitä, että joku syö teidät puhtaiksi, että joku etuilee kustannuksellanne, että joku korottaa itsensä, että joku lyö teitä kasvoihin. Häpeäkseni tämän sanon, aivan kuin olisimme liian heikkoja." 2.Kor.11:19-21.

Parikymmentä vuotta sitten kävin Pohjois-Karjalassa sijaitsevan kirkonkylän helluntaiseurakunnassa. Yhteisön paimenesta kuulin, että hän on väkevä julistaja. Ainakin äänen voimaa hän osasi käyttää. Seurakunnassa oli kuitenkin kipeä haava, kun puheet paimenen kaksoiselämästä alkoivat levitä. Paimenta oli käytännössä mahdotonta julkisesti arvostella – todisteita väitetyistä huorintekemisistä ja juopottelusta ei ole helppo näyttää toteen, kun ne tehdään salassa ja seurakuntalaiset lähtökohtaisesti haluavat olla paimenensa puolella. Lopulta vanhemmisto erotti paimenen. Jossain on se raja, jossa arvostelu ja toisen moittiminen muuttuu totuudelliseksi, Raamatun mukaiseksi arvosteluksi kaikkien, myös tietoisessa syntielämässä elämävän parhaaksi – että hän voisi tehdä parannuksen ja palata elämän tielle.

Arvostelu on aina äärimmäisen vaikeaa ja henkisesti raskasta. Arvostelija saa kokea olevan syntinen Jumalan edessä, joka iankaikkisen pelastuksen tähden joutuu ottamaan asian esille. Jeesus puhuu tästä vuorisaarnassaan: ”Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.

Kaiken takana on oltava rakkaus, halu toimia langenneen iankaikkiseksi parhaaksi. Silloinkin, kun muu kristillinen yhteisö vääryyttä salaa ja tuloksena on yhteisön antama tuomio sydämessään tuskaa kantavalle ”arvostelijalle”. Paavali jäi elämänsä loppuvaiheissa järkyttävän yksin ja tuli monien uskovien hylkäämäksi.

Fil.3: 16-20 ”Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä! Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niin kuin me olemme teille esikuvana. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä. Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi”

IHMEELLINEN ON TOTUUS !!! Jonka kirjoitit ---> Kaiken takana on oltava rakkaus, halu toimia langenneen iankaikkiseksi parhaaksi.