Onko täällä muita pareja, jotka olisivat päätyneet ottamaan vaimon nimen sukunimeksi? Miten teihin on suhtauduttu?
Menimme vuosi sitten naimisiin ja päädyimme ottamaan minun sukunimeni. Yllätyin siitä, kuinka paljon olemme joutuneet selittelemään päätöstämme. Meille päätös ei ollut mitenkään ihmeellinen: minun sukunimeni oli hienompi kuin miehen nimi. Mieheni ei ole koskaan pitänyt omasta sukunimestään ja oli jo aiemmin miettinyt sen vaihtamista.
Sen lisäksi, että olemme saaneet selitellä kaikille, miksi valitsimme minun nimeni, olemme saaneet myös omituisia kommentteja. Monet ovat kehuneet meitä edistyksellisiksi tai moderneiksi. Mielestäni asiassa ei ole mitään erityisen modernia tai edistyksellistä, kyseessähän on vain nimi. Jonkun verran on tullut myös mauttomia vitsejä akkavallasta, mikä ei pidä meillä paikkaansa. Jotkut tuntuvat suhtautuvan epämääräisen vihamielisesti asiaan ja sanoipa jopa yksi kaverini, että en rakasta miestäni tarpeeksi, kun en ottanut hänen nimeään. Tämä siitä huolimatta, että mieheni itse ehdotti, että ottaisimme minun nimeni. Tämä kaverini oli kyllä itse ottanut ruman sukunimen itselleen avioliiton myötä, joten ymmärrän, että häntä voi alitajuisesti ärsyttää, kun joku ns. rikkoo sääntöjä tehdessään eri tavalla kuin hän.
Menimme vuosi sitten naimisiin ja päädyimme ottamaan minun sukunimeni. Yllätyin siitä, kuinka paljon olemme joutuneet selittelemään päätöstämme. Meille päätös ei ollut mitenkään ihmeellinen: minun sukunimeni oli hienompi kuin miehen nimi. Mieheni ei ole koskaan pitänyt omasta sukunimestään ja oli jo aiemmin miettinyt sen vaihtamista.
Sen lisäksi, että olemme saaneet selitellä kaikille, miksi valitsimme minun nimeni, olemme saaneet myös omituisia kommentteja. Monet ovat kehuneet meitä edistyksellisiksi tai moderneiksi. Mielestäni asiassa ei ole mitään erityisen modernia tai edistyksellistä, kyseessähän on vain nimi. Jonkun verran on tullut myös mauttomia vitsejä akkavallasta, mikä ei pidä meillä paikkaansa. Jotkut tuntuvat suhtautuvan epämääräisen vihamielisesti asiaan ja sanoipa jopa yksi kaverini, että en rakasta miestäni tarpeeksi, kun en ottanut hänen nimeään. Tämä siitä huolimatta, että mieheni itse ehdotti, että ottaisimme minun nimeni. Tämä kaverini oli kyllä itse ottanut ruman sukunimen itselleen avioliiton myötä, joten ymmärrän, että häntä voi alitajuisesti ärsyttää, kun joku ns. rikkoo sääntöjä tehdessään eri tavalla kuin hän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensiksi en voi olla ihmettelemättä minun korvaani jotenkin kypsymättömältä kuulostavia kommenttejasi "hienommasta" ja "rumasta" nimestä.. eiköhän nuo ole pitkälti makuasioita. Ja nimen merkitys on usein kantajalleen ihan muuta kuin hieno tai ruma..
Anyway, meillä päädyttiin minun (siis naisen) sukunimeen vuonna -98. Silloin en itse tuntenut vielä ketään ko. ratkaisua tehnyttä, nyt tunnen useampia. Häissä pari miehen puolen naisihmistä tätä kävi heti minulta tivaamassa, kun asia tuli julki. Ja nämä naiset ovat sen sorttisia, että näin saattoi odottaa käyvänkin. Luultavasti myös ainakin anoppi hieman pahoitti mielensä, mutta ei tätä sanonut. Sen lisäksi on tullut ainoastaan muutama positiivisen yllättynyt "aijaa?" -kommentti, jos asia on tullut puheeksi. Emme sitä juuri mainosta.
Syy miksi päädyimme minun nimeen oli se, että en halunnut omastani luopua. On suht harvinainen ja sen lisäksi meidän suvussa olisi sen nimiset loppuneet. Miehellä taas tyypillinen nen-loppuinen sukunimi, joita on suomenmaassa PALJON. Ihan hyvä nimi sekin, ei siinä mitään. Sanoin miehelle, että hän saa päättää omasta nimestään. Voi ottaa minun, yhdistelmän tai pitää omansa. Mies kuitenkin halusi, että koko perheellä tulee olemaan sama nimi, joten tässä sitten ollaan.
Varmasti yksi mielipiteitä jakava asia. Itse olen pitkään seurustellut nykyisen naiseni kanssa ja on joskus tullut nämä nimiasiat myös puheeksi. Olen aina pitänyt itsestään selvänä että miehen nimi tietenkin otetaan, mutta nyt olen epävarma asiasta.
Paljon asiaa pohtineena olen tullut siihen tulokseen, ettei sen kai niin väliä kumman nimen ottaa. Anna muiden kommenttien jäädä omaan arvoonsa.
Minulle tuli kommentteja häissä, joissa olin kaason ominaisuudessa. Mies otti vaimon (ystäväni) nimen ja sukulaiset tulivat sanomaan minulle "eikö X saanut tuossakaan asiassa pidettyä puoliansa" ja pitivät ratkaisua "mamona" ja "tossun alla olemisena", "naismaisena". Tämän parin kohdalla kieltämättä tuo osittain pitääkin paikkaansa, mutta eihän se mikään automaatio ole. Ottakoon jokainen minkä nimen lystää. Ei kuulu muille.
Mielestäni ei ole väliä kumman (tai minkä) nimen pariskunta valitsee. Itse ottaisin sen, kumpi tuntuu mukavammalta.
Oma nimi: aloittaja ei puhu rumasta nimestä. Hän vain mainitsee, että hänen sukunimensä oli hienompi kuin miehensä, ja tarkoitti tietysti tällä omaa mielipidettään. Kommentti ei kuulosta kypsymättömältä, rehellinen mielipide.