En aio vielä äidiksi vähään aikaan, mutta mieleeni tuli minkälaisia kokemuksia ihmisillä on perhevuoteesta (eli vuoteesta jossa sekä vanhemmat että pienet lapset nukkuvat yhdessä). Olemme mieheni kanssa miettineet että se voisi olla hyvä vaihtoehto meille kun haluamme mahdollisesti taaperoimettää lapsiamme.
Kiitoksia kaikenlaisista kokemuksista jo näin etukäteen. :-)
Kiitoksia kaikenlaisista kokemuksista jo näin etukäteen. :-)
Vastaukset 45
Vanhimmat
"taaperoimettää"???
ensiksi "taaperoimetys" on sitä, että imetetään lasta melko pitkään..jopa 3-4vuotiaaksi..
mun äiti, isä, isosisko ja mä nukuttiin perhesängyssä.. itellä loppujen lopuksi jäi ristiriitaset fiilikset.. en millään "oppinu" omaan sänkyyn nukkumaa..pelotti ja ei saaanu unta ku oli tottunu nukkuu koko perhe tiiviisti toisissaan kiinni.. olin jo yli 10v kun aloin nukkumaan omassa sängyssä..ja pikään senkin jälkeen jopa kun olin 15, menin äitin ja isän viereen jos uni ei muuten tullu..
sisko oppi ehkä hieman helpommin omaan sänkyynsä ku mä..
muakin imetettiin 4v asti.. sit lääkäri kielsi ku mutsi laihtu liiaksi ja minunki maitohampaat kärsi.. muistan miten kauheeta oli ku äiti ei antanukkaan tissiä.. itkin ja huusin.. siskoni imi vain 2vkoa
itsekin oon paljon miettiny perhesänky ja taaperoimetys juttuja.. mut en oo osannu viel päättä mitä aion.. olen nyt 20v ja vauvakuume..
Kuulostaa toisaalta aika söpöltä ja läheiseltä, mutta ongelmiakin tulee tuon takia.Voi olla iso ongelma erottaa lapsi omaan sänkyyn... helpommin se tapahtuu jo pienenä...
Niin.. Ongelmia voi toki tulla. Perhevuoteen tarkoitus on että äiti voi esimerkiksi imettää samalla kun nukkuu, joten yöunet eivät katkeile samalla tavalla. Toisaalta myös lapselle annetaan "oma aika" päättää milloin hän haluaa mennä nukkumaan omaan huoneeseen. Pikkuhiljaahan vanhemmat voivat kannustaa lasta nukkumaan vaikkapa eri sängyssä samassa huoneessa ja tämän jälkeen sitten laittaa lastenhuoneen ihan oman huoneensa viereen. Siis, tuo vain esimerkkinä.
Muistaakseni tuota kasvatusmallia kutsuttiin intimacy parenting -methodiksi eli annetaan lasten itse päättää milloin haluavat lopettaa rintaruokinnan jne. Perusteluina käytetään sitä että lapsi oppii itse omalla toiminnallaan itsenäiseksi eikä häntä pakoteta liian aikaisin asioihin joihin hän ei ole valmis.
Olen itse kiinnostunut tuollaisesta kasvatusperiaatteesta ja tämän vuoksi ajattelinkin kerätä tietoa ihmisiltä jotka ovat kokeilleet perhevuodetta. :-)
Minulla on 4v ja 10kk ikäiset pojat. Vanhempaa imetin lähes 3v asti jolloin hän itse vieroittui rinnalta raskauden edistyessä (maidon maku muuttui...). Minullekin oli selvää alusta lähtien, että nukkuisimme perhepedissä-ja ihanaa ja vaivatonta se on ollutkin. Mutta... toisen synnyttyä aloimme kaipaamaan mieheni kanssa myös omaa tilaa ja sitä niin harvinaista kahdenkeskistä aikaa. Sijoitimme molemmille lapsukaisille sängyt aivan oman sänkymme viereen, josta sai helposti lohdutettua ja jonne heidät oli helppo nostaa sen jälkeen jos/kun olivat nukahtaneet meidän sänkyyn. Tämä toimi hyvin ja jonkin ajan kuluttua siirsin sänkyjä hieman kauemmaksi (käytännön syistä -mahduimme paremmin kulkemaan huoneessa). Keväällä oli kuitenkin pitkä flunssa kierre ja mies paljon öitä poissa joten pojat kotiutuivat taas isoon sänkyyn ja siellä he nukkuvat edelleen enimmäkseen. Tämä on johtanut siihen, että herkkäuninen mieheni nukkuu usein työhuoneessa ja meidän keskinäiset välimme ovat hieman kärsineet tästä... Nautin kuitenkin suunnattomasti lasteni unisesta tuhinasta ja lämpöisitä varpaista, joten en ole itsekään aivan valmis siirtämään heitä. Toisaalta miksi minulla on oikeus nukkua jonkun kanssa ja heillä ei sitä olisi vaikka selvästi sitä kaipaavat? Siksi olenkin kaavaillut heille isoa sänkyä, jossa voisivat nukkua vieretysten. Saa vain nähdä milloin saan sen toteutettua... Ja toisaalta on ihan hupaisaa käydä yöllisillä "vierailuilla" työhuoneessa...
Muistan lukeneenikin joistan artikkelista että seksielämään saa ainakin vaihtelua kun pitää keksiä uusia paikkoja.. Monet äidit ovat kuulemma tunteneet olonsa samanlaisiksi kuin seurustellessaan (ensimmäiset yöt appivanhempien katon alla..). :-)
Kiitoksia kovasti kokemusten jakamisessa. Voitko kertoa vielä miten sukulaisesi ja tuttavasi ovat suhtautuneet perhevuoteeseen? Entä miehesi? Päätittekö asiasta miehesi kanssa yhdessä vai miten toimitte?
Jos olet kiinnostunut kasvattamaan tulevaa lastasi itsenäiseksi lapsen ehdoilla, tutustupa montessorimenetelmän kasvatusideologiaan. Omat kolme lastani ovat käyneet montessorileikkikoulun ja olen itse kouluttautunut muun ammatin ohessa myös montessoriohjaajaksi. Vaikka siinä menetelmässä on mielestäni joitakin höpsöjäkin ajatuksia, niin lapsen itsenäiseksi kasvattaminen, niin että kuunnellaan ensisijaisesti lapsen tarpeita eikä aikuisen haluja on mielestäni hienoa. Omieni kanssa olen pyrkinyt noudattamaan tätä periaatetta ja se kyllä näkyy lapsissani positiivisella tavalla.
Olen kyllä miettinyt erilaisia kasvatusmenetelmiä (montessori, steiner jne.) ja montessori kasvatusideologia kuulostaa aika mielenkiintoiselta (joskin välillä hieman vaikeatajuiselta koska pystyy lukemaan vain kirjallisuutta internetistä eikä ole tällä hetkellä mahdollisuutta tavata ketään kasvattajaa). Mukavaa tietää että meitä "lapsentahtisuuden" kannattajia vielä löytyy! :-)
Kirjastosta löydät suomenkielisen Lapsen salaisuus -kirjan, kirjoittajana Montessori. Kieli on hieman vanhahtavaa, onhan se kirjoitettu jo yli 50 vuotta sitten, mutta kyllä siitä asiaa löytyy, kun jaksaa itsekin miettiä.
"Lapsentahtisuus" on kaunis ilmaisu. Siitä minunkin mielestäni on kyse. Monessa ristiriidassa ratkaisu löytyy, kun miettii asiaa lapsen näkökulmasta ja katselee asioita siten toisesta perspektiivistä. Lapsiaan kannattaa kuunnella ja kuulostella.
Meillä on viisi lasta 11v - 2v ja kaikki ovat jossain vaiheessa nukkuneet myös meidän sängyssä. Tälläkin hetkellä kaksi nuorimmaista 4v ja 2v nukkuvat joka yö meidän kanssa. Isommatkin lapset kömpivät usein sängyn jalkopäähän yöaikaan nukkumaan enkä raaski heitäkään raahata omiin sänkyihin keskellä yötä. Oon kans aina tykännyt nukkua muksujen kanssa kylki kyljessä, ihanaa se pikku tuhina yöllä... Mua ei tuo meidän sängyssä oleva tungos yöaikaan häiritse mutta mies kieltämättä välillä vaihtaa nukkumaan sohvalle tai yläkertaan muksujen huoneeseen :) Mustakin tuntuu jotenkin ikävältä kuskata muksut nukkumaan yksin omiin sänkyihinsä kun en itsekään nuku yksin... Meilläkin muuten muksut illalla usein menevät samaan sänkyyn omassa huoneessaan nukkumaan, jotain turvan hakemista sekin kai on... ja sieltä sit hipsivät meidän makkariin :) Tosin vanhin poika nukkuu nykyään yksin omassa huoneessa, eikä halua ketään omaan sänkyynsä :) Mut näin meillä... jokainenhan tämänkin asian hoitaa omalla tavallaan.
Meillä tyttö on nyt pian 2v ja nukkuu jo omassa sängyssään, tosin aiavan kiinni meidän sängyssämme (makuuhuoneemme on niin pieni ettei sitä kauemmaksi saakaan ja ttoinen makuuhuone taas on aivan eristyksissä toisella puolella asuntoa). Mutta vauvana hän ei juuri yöllä nukkunut ja päädyimme sitten perhepetiin kun sen vähän mitä hän nukkui, suostui nukkumaan vain vieressämme. Miehelläkään ei ollut sitä vastaan mitään- kunhan sai edes joskus nukkua!
Imetin tyttöä hieman yli vuoden, ja siltäkin kannalta perhepeti oli helpompi kun imettäessä sai itsekin torkkua, ja lasta ei sen jälkeen tarvinnut siirtää mihinkään; aiemmin kun hän nukahti rinnalle ja sitten yritettiin nostaa sänkyyn heräsi ja taas sama ruljanssi.. aina on ollut aika temperamenttinen... Vajaan puolentoistavuoden iässä saimme sukulaisilta tytölle oman jatkettavan sängyn, ja ihme ja kumma, hän alkoi siinä heti nukkumaan kun olimme asiaa ensin pohjustaneet kertomalla että hän saa ihka oman sängyn ja äiti on kuitenkin siinä ihan vieressä.
Itsekin olen aikoinaan nukkunut vanhempieni vieressä, samoin sisarukseni, ja äitini on meitä imettänyt kolmivuotiaiksi, sitten olemme kuulemma siirtyneet omaan sänkyyn kun on sen aika ollut. En itse esim. muista perhepetiaikaa, eli luulisin omaan sänkyyn siirtyneeni siinä kolmen vuoden tienoilla viimeistään. Meillä on kyllä pitkät ikäerot, ahdastahan tietysti voi tulla jos sisarus syntyy esim. 2 vuoden päästä ja kaikki nukkuvat vielä perhepedissä...
ollenkaan et joku haluis jonku helvetin ison sängyn ja sinne sit kaikki nukkumaan??!! Voi elämä! Ihan hukkaanhan sellanen ostos menee ku jossain vaiheessahan ne lapset kuitenkin lähtee pois...tietty jos ootte 10 vuotta suunnitelleet nukkua yhessä niin mikäs siinä...voi elämä!! Kyllä se lapsi ihan yhtä lähellä on jos nukkuu samassa huoneessa omassa sängyssään. Ja ei tosiaan kannata imettää noin pitkään. Maitohampaat reikiintyy jos imettää vaan ja iltasellakin jos lapsi oppii siihen et saa aina tissiä. Hampaat pitäs pestä sen jälkeen. Ja se voi olla aika hassua ja noloa jossain kylässä kun 3-4v. lapsi tulee tissille... :)
Täytyy sanoa et on meitä moneen lähtöön!!
Se on eri juttu jos lapsella on paha olla ja hän haluaa tulla äidin ja isän keskeen nukkumaan, toki hän on tervetullut. Ja pikkuvauvanakin joskun vaikka päikkärit yhessä nukkua, mut että koko ajan samassa sängyssä... äly hoi älä jätä!
Äidinmaito ei oikeastaan ole kovin haitallista hampaille, vaikka sitä yölläkin joisi, kunhan muistaa illalla harjata hampaat hyvin ja varoo tartuttamasta omaa kariesbakteeriaan ;) Tästä on joku ihan suomalainenkin tutkimus olemassa, nyt en muista linkkiä.
Ja meillä on lapsen sänky meidän sängyn vieressä, illalle poika nukahtaa yleensä sinne, mutta joskus yöllä sitten kierähtää viereeni.
Eikös se iso sänky sinänsä voisi kahdellekin olla ihan hauska!
Ja onko se ihan oikeasti noloa, jos kolmevuotias tulee tissille??
Näillä näkymin toivomme suurta perhettä, joten en näe sinänsä että vuode menisi hukkaan. En nukkunut pienenä vanhempieni vieressä, mutta kylläkin samassa huoneessa veljeni kanssa(kerrosvuode vanhempien sängyn vieressä). Tälläkin hetkellä miehelläni ja minulla on 180cm vuode, joten kyllä siihenkin periaatteessa ainakin yksi lapsi mahtuisi (koiramme nukkuu tällä hetkellä vuoteessamme meidän kanssa).
Tietääkseni taaperoikäisille lapsille voi sanoa että käydäänpäs vessassa ja siellä sitten vieraisilla imettää. Ja jos joku on niin nolona siitä että imettäisin lastani hyvin suojattuna (peite jne) niin jo on aika ihme..
Ideanahan tuossa oli juuri se että jos imettää niin ei tarvitse heräillä keskellä yötä, vaan voi nukkua kevyttä unta ja on siis pirteämpi ja kärsivällisempi vanhempi päivällä hyvinnukutun yön jälkeen. Eikä minua se vuoteen tiukkuus haittaa.. Tälläkin hetkellä täytetään vain puolet tuosta vuoteesta kaikki kolme, kun nukumme ihan vieri vieressä. Olen myös tottunut nukkumaan veljeni kanssa kahdestaan esim. matkoilla. :-)
Tässä hieman kiintymysvanhemmuudesta (attachment parenting) joka on perhepedin ja taaperoimetyksen ajatuksen takana:
http://www.hernekeppi.fi/hk3/hunt.shtml
http://www.hernekeppi.fi/hk3/perhepeti.shtml
http://www.attachmentparenting.org/
on 180cm leveä sänky ja koirakin nukkuu samassa sängyssä...se nyt on ihan luonnollista et jos koira on tottunu pienestä asti sänkyyn hyppäämään niin se nukkuu siellä välillä keskessä ja välillä jalkopäässä kun meillä on pikkukoira ja ei sillä ole mitään lempipaikkaa muualla missä nukkus...siirtyy sit yöllä aina jossain vaiheessa sängyn alle :)
Mut jos siinä vielä lapsi olisi niin syntyisi paljon vaaratilanteita. Ja meidän poju kyllä viihtyykin hyvin omassa sängyssään ja katselee iloisen näköisiä pinnasängyn laitasuojia!
Mut mikäs siinä...en käy arvostelemaan, mut musta se vaan kuulostaa edellleen ihan älyttömälle jutulle ja en oo koskaan kuullu moisesta.
Niin, huonosti suunniteltuna mikä tahansa voi tuottaa vaaratilanteita. On arveltu että esim. kätkytkuolema liittyisi vauvan yksinnukkumiseen, kätkytkuolemia ei juurikaan tapahdu perhevuoteissa.
Yleensä suositellaan että vauva ei nuku molempien vieressä vaan ainoastaan äidin puolella, sekä ei ole paikkaa minne päästä putoamaan (monet perheet tietääkseni nukkuvatkin lähellä lattiankorkeutta), jotkut rakentavat jopa suojakaiteen.. Suositellaan myös ettei sängyssä olisi turhia tyynyjä tai täkkejä, vaan mahdollisimman vähän tavaroita. Itsekin esimerkiksi koiran kanssa nukkuessa tiedostan kyllä nukkuessanikin suhteellisen hyvin missä se on. Uskon että öisin heräilevä ja kevyesti nukkuva äiti varmasti aistii lapsensa liikkeet. Tietääkseni vaaratilanteet ovat syntyneet juuri tilanteissa, joissa ei ole varmistettu turvallista nukkumapaikkaa. Esimerkiksi alkoholin tai lääkeaineiden vaikutuksessa ei saisi nukahtaa lapsen viereen, samoin kuin sisarukset eivät saisi nukkua yksin pienen lapsen kanssa.
"Because the infant dies during sleep, SIDS can be thought of as a sleep disorder. The infant who becomes a SIDS victim may be unable to control his breathing automatically during sleep or to arouse from sleep in response to a breathing problem.
--
In order for the body to function there must be a balance of just the right amount of oxygen and carbon dioxide in the blood. In order to maintain this balance, tiny sensor cells called chemoreceptors are located along some major blood vessels. During sleep, the body is particularly dependent on these chemoreceptors to keep breathing going.
In the first few months, the infant's automatic breathing mechanisms are immature. When watching a sleeping baby breathe, you will notice that his breathing lacks a regular pattern. Periodically he appears to stop breathing, sometimes for as long as ten to fifteen seconds, and then self-starts without any apparent problem. This is called periodic breathing and is normal for the tiny infant. The younger or the more premature the baby, the more irregular the breathing pattern and the more noticeable the periodic breathing. As the baby matures (around six months), breathing patterns during sleep become more regular and periodic breathing lessens. The episodes when the baby stops breathing are called apnea. Sometimes they are prolonged for more than fifteen to twenty seconds, and the heart rate drops significantly (greater than twenty percent). As a response to this sleep apnea, either automatic start mechanisms click on or the infant awakens. Either way, normal breathing resumes.
Sometimes the apnea is prolonged, and breathing fails to start again. Infants who are hooked up to apnea monitors show signs that the oxygen in the blood is at a dangerously low level: the heart rate becomes alarmingly slow, and the infant turns pale, blue, and limp. An observer must intervene and arouse the infant. Sometimes a simple touch will trigger the self-starting mechanism; sometimes the infant must be aroused from sleep in order to breathe; sometimes mouth-to-mouth resuscitation is necessary to initiate breathing again. Infants who have experienced an apnea episode that required outside intervention to restart their breathing are called near-miss SIDS. In other words, they would have died had someone not intervened. Tragically some infants stop breathing permanently, succumbing to SIDS."
Yhteenvetona sivulta: Tutkijat uskovat että lasten aivot ovat kehittymättömämmät vähän imetetyillä lapsilla (sillä rintaruokinta auttaa hermoston kasvussa) sekä imettämättömillä lapsilla esiintyy hengitys- ja ruuansulatushäiriöitä. Koska vauva nukkuu äitinsä kanssa hänellä on paremmat mahdollisuudet herätä unesta ja hengityksen katkoksen mennä ohi.
Tässä lisää tietoa asiasta:
http://www.lalecheleague.org/NB/NBMayJun99p68.html
Tietysti on haittaa hampaille, ne kun ovat jatkuvasti happohyökkäyksen kohteena.
..en voinut ola ajattelematta, että sinä varmasti myös jätä lapsesi rokottamatta, koska sekin on joidenkin "fiksujen" mielestä pahasta? Ja siitä vielä onko normaalia imettää taaperoikäistä? Jos lome-neljä vuotias tulee kinumaan rintaa on siitä normaalius kaukana. Sen ikäsen lapsen ruokavalio on jo jotain ihan muuta kuin rintamaitoa, jä läheisyyttä ptää pystyä tarjoamaan muilla keinoin.
Olen samaa mieltä tuosta taaperoikäisen ruokavaliosta. Siihen ei enää kuulu rintamaito eikä äidin helmoissa roikkuminen. Olen sitä mieltä, että helposti näillä pitkään imettävillä äideillä on kyse heidän kyvyttömyydestään antaa lapsen irtautua kuin lapsen tarpeesta. Normaalisti äidistä irtautuva ja kehittyvä leikki-ikäinen ei enää hamua rintaa.
En aio jättää lapsiani rokottamatta, sillä ei ole tarpeeksi näyttöä että lapset selviytyisivät ilman niitä. Rokotuksen jättäminen saattaa vaarantaa lapsen hengen, pitkä imetys yleensä parantaa terveyttä (viittaan imetyspalstalla tulleisiin vastauksiin).
http://www.kellymom.com/bf/bfextended/ebf-benefits.html
http://www.lalecheleague.org/FAQ/advantages.html
http://www.breastfeed-essentials.com/nursetoddler.html
Kiitoksia kuitenkin mielipiteistänne. :-)
Vanhemman ollessa pieni meitä nukkui joskus vanhemmat, lapsi ja kaksi saksanpaimenkoiraa samassa sängyssä... Terve tyttö on kasvanut.
Luin juuri englantilaisesta tutkimuksesta, jossa kuulemma prosentuaalisesti kätkytkuolemia tapahtuu enemmän vauvoille, jotka nukkuvat perhevuoteessa. Syytä siihen ei tiedetä, enkä nyt enää löydä linkkiä ko.tutkimukseen. Kuten ei yleensäkään tiedetä syitä kätkytkuolemiin, mutta jos on pienikään murto-osan mahdollisuus, että perhevuoteessa nukkuminen jotenkin vaikuttaa asiaan, en itse ainakaan sellaista aio harjoittaa...
Olisi kiva, jos löytäisit sen linkin. Muistan joitakin kuukausia sitten puhutun vastaavasta tutkimuksesta, mutta se oli tehty jossakin Karibianmeren yms saarilla, sellaisessa köyhässä väestöryhmässä, missä perhepedissä nukkuivat sisarukset keskenään, siis vauvat ja taaperot... ja muutenkin alkeellisissa oloissa.
Olen lukenut myös päinvastaisia tuloksista, voisi paremmalla ajalla etsiä.
Ainakin tämän sivun mukaan puolet kuolemista on sattunut jaetulla vuoteella.. Syynä olivat peitteet ja muut jotka aiheuttivat tukehtumisen sekä sohvalla nukkuminen. Tämän vuoksi nykyisin korostetaankin turvasääntöjä lasten kanssa nukkumisessa. Jos ajatellaan järjellä ja kaikki makuuhuoneessa on hyvin suunniteltua niin lapsella on periaatteessa paremmat mahdollisuudet selviytyä ensimmäisistä kuukausista nukkuessaan äitinsä kanssa kuin yksin. Kevyesti nukkuva äiti saattaa huomata lapsensa hengitysvaikeudet, kun taas kauempana nukkuva (tai mahdollisesti jopa toisessa huoneessa) on aika yksin ongelmansa kanssa. Turvallisuutta voi vielä parantaa mikäli rakentaa pienen kehdon aivan vuoteen vierelle, jolloin kierähtäminen päälle ei oikein onnistu, mutta lapsi saa silti turvaa vanhemmistaan ja häntä on helppo ruokkia yöllä. Tärkein asia jolla estetään kätkytkuolema missä tahansa on se ettei käytetä turhia tyynyjä, peitteitä tai täkkejä (mitä tahansa mihin on helppo tukehtua) sekä pidetään huolta siitä että lapsi nukkuu selällään (ei kyljellään tai mahallaan).
http://www.med.umich.edu/1libr/yourchild/sids.htm
"Doctors do not all agree on whether co-sleeping is safe. Their concern is based on statistics that show that half of all child suffocation deaths occur in adult beds due to overlaying or suffocation in bedding. Therefore, many experts recommend not sleeping with your baby at all. Other doctors, however, believe co-sleeping can be safe if the necessary safety precautions are taken.
If you choose to sleep with your baby, here are the safety precautions to follow:
Healthy babies under six months should sleep on their backs.
Do not sleep with your baby if you have had drugs or alcohol, are extremely tired, or for any other reason may have reduced awareness of your baby 3,4,6. Even some prescription or over-the-counter medication, such as pain-killers, antihistamines or sleep-aids can reduce your awareness of the baby.
Breastfeeding moms tend to be more aware of baby than the co-parent, so put baby between mom and the wall or side rail, until the other parent develops a good nighttime awareness of the baby. Be sure there are no crevices in which your baby could become trapped.
Don’t sleep on soft surfaces with your baby—like waterbeds, pillows, comforters, soft mattresses, beanbags, or couches. Sleeping on a couch with a parent is associated with a higher risk of infant death.6
Do not use soft, loose bedding2, such as comforters or quilts6. Dress your baby in sleep clothing of similar warmth to what you are comfortable wearing. Remember that sleeping with other warm bodies will keep your baby warmer.
Make sure your bed is baby-safe. It should not have spaces between the mattress and wall, side rail, headboard or footboard, bed frame sides, or other furniture. Do not use side rails, headboards, or footboards that have slats or cutouts that could entrap the baby’s head. Mesh insert side rails are safest.
Obese parents should be extra cautious.
If you smoke, do not co-sleep with your baby, 7, 8, 9, 10, 11, and never smoke around your baby, or allow anyone else to do so.
Keep curtains, blinds, and dangling strings well away from the bed and out of baby’s reach.
Only one baby or child at a time should share the bed with parents.
Don’t allow other children2—not even siblings—or adults other than parents to sleep with the baby.
Room-sharing with parents was found to lower the risk of SIDS6 in a British study. If bed-sharing is not for you, but you want to keep your baby close, consider a crib or co-sleeper in your room or up next to your bed for easy breastfeeding at night"
Meillä on ollut perhevuode käytössä aina niin kauan aikaa kuin olen imettänyt eli 1 - 2 vuotta. Minusta se on ollut kaikkein helpoin ratkaisu koko perheen kannalta. Isommat lapset ovat saaneet nukkua yönsä rauhassa, kun pienin ei ole ehtinyt itkullaan herättää, ja itse olen nukkunut hyvin, kun olen saanut jatkaa unia heti vauvan syötyä. Isomman lapsen syödessä en ole aina edes kunnolla herännyt. Sitten, kun olen lopettanut kokonaan imetyksen, on lapsi siirtynyt omaan sänkyyn meidän sängyn viereen ja n. 3-vuotiaana sisaruksen kanssa samaan huoneeseen. Yksin ei ole pienen tarvinnut nukkua koskaan.
Ensiksi haluaisin tietää, miten miehesi aikoo taaperoimettää???
Toiseksi totean vain, että on aikoja ja paikkoja jonne lapsi ei sovi. MIelestäni vanhempien vuoteessa ei ole lapsen paikka, jo turvallisuussyistä ja muutenkin. Voidaan nukkua samassa makuuhuoneessa, mutta sama sänky ei ole hyvä idea. Toki lapsen voi ottaa viereen nukkumaan esim. painajaisen sattuessa, mutta sehäön on ajankohtaista vasta lapsen ollessa muutaman vuoden vanha. Silloinkaan siitä ei saa tulla tapaa.
a.
"Ensiksi haluaisin tietää, miten miehesi aikoo taaperoimettää???"
Voihan sitä maitoa laittaa pulloonkin ja isä antaa lapselle silloin kun äiti on poissa. :-) Kiitos mielipiteestäsi.
"Toiseksi totean vain, että on aikoja ja paikkoja jonne lapsi ei sovi."
Oletko niitä ihmisiä, että vain pimeässä, omassa sängyssä ja peiton alla? Vanhemmat voivat hoitaa parisuhdettaan muutenkin kuin lastensa kanssa nukkuessa, kuten oletan alkuperäisen viestin kirjoittajankin asian ajatelleen.
"jo turvallisuussyistä ja muutenkin."
Itselläsi ei taida olla juuri kokemuksia ja tässä taas ilman parempaa tietoa saarnataan. Epäilen, että kukaan äiti on niin sikeäuninen, että lapsensa unissaan tukehduttaisi ja ainahan voi laittaa pehmeät patjat/tyynyt sängyn viereen jos putoamista pelkää.
Ok, sun mielestä lapsi ei tovi vanhempien vuoteeseen. Millä perusteella?
Mitkä turvallisuussyyt?
Joskus väitettiin että äiti voisi kellahtaa vauvansa päälle ja tukehduttaa sen. Tämän järkeilyn teki varmaan lapseton mies... :P
Kumma mitä hormoonit saavat aikaan, asiaa tutkittaessa huomattiin että synnyttäneet naiset ( imettävät) nukkuvat niin kevyesti ja aistivat vieressä olevan lapsen ettei tukehtumisen vaaraa ole. Itse nukun vielä niin että pidän käden lapsen toisella puolella, niin ettei mieskään kierähdä vauvan päälle. Herään jos hän koskee käteeni. Nyt silti vauva on jo niin iso, ettei hänen päälleen voi huomaamatta edes kierähtää.
Liikkumaan lähteminen aiheuttaa aika usein "painajaisia" vauvalle, hampaat levottomia öitä muutenkin... Ja alle vuoden ikäisenä, mistä tämä väite että painajaiset olisivat ajankohtaisia vasta muutaman vuoden iässä?
Ja miten niin vieressä nukkumisesta ei saa tulla tapaa, missä vaiheessa se katsotaan tavaksi? Lyön vetoa ettei kukaan murkkuikäinen enää nuku vanhempiensa vieressä. Meillä on omaan sänkyyn siirrytty kokonaan siinä vaiheessa kun sun kirjoituksen perusteella voisi olla sallittua silloin tällöin tulla vanhempien vuoteeseen, n. 2- vuotiaana. Vaikka he vauvana ovatkin nukkuneet vieressä, niin onko se silloin ollut tapa, kun nuo isommat nyt kuitenkin nukkuvat omissa sängyissään? 5- vuotias tulee viereen ehkä kerran vuodessa painajaisten vuoksi.
Eli perusteluja, Annukka.
Vai että imettävä äiti herää helposti!? Niinhän minullekin vakuuteltiin, mutta toisin kävi. En imetysaikanakaan herännyt sen helpommin kuin tavallisestikaan, enkä todellakaan nukkunut kevyesti. Heräsin kyllä imettämään, koska rinnat täyttyivät samaan tahtiin kuin lapselle tuli nälkä, mutta en todellakaan herännyt muihin itkuihin. Lapsen isä sai huutaa todella lujaa saadakseen minut hereille, jos vauvalla oli yöllä esim. kakat housuissa ja siivoamisessa tuli jotain ongelmia, mistä ei isä yksin selvinnyt. Istuen imettäen sängyllä saatoin joskus kevyesti torkahtaa, mutta on turha tulla minulle kertomaan kuinka äidit heräävät helposti. EIVÄT HERÄÄ JOS EIVÄT ENNENKÄÄN OLE HERÄNNEET. Äitiys ei muuta ihmistä täysin, vaikka moneen asiaan vaikuttaakin, enkä ole sen huonompi äiti kuin toisetkaan vaikka unenlahjani ovat erinomaiset.
poikkeus vahvistaa säännön? Eli jos sä olet erittäin hyväuninen, ei kaiketi tarkoita etteikö imettävät äidit YLEENSÄ nukkuisi koiran unta?
Kun omat lapseni olivat pieniä, mietin perhevuode vaihtoehtoa. Silloin etsin myös tietoa riskeistä.
Kyllä äidit ovat tukehduttaneet lapsiaan nukkuessaan itse liian sikeästi. Ei lapsen päälle tarvitse kierähtää, riittää että lapsen kasvoille siirtyy peitto tai tyyny. Valitettavaa, mutta totta.
Tiedän kaksi lähipiirin perhettä, joissa lapsille on tullut tapa vanhempien vieressä nukkumisesta. Toisessa perheessä lapset ovat vähän alle 10-vuotiaita ja yhä tunkevat samaan sänkyyn. Aikuisten suhde on koetuksella, kun tämän perheen äiti ei osaa irrottautua lapsistaan ja sallii tämän jatkuvan. En pidä kehitystä lapsillekaan hyvänä.
Toisessa tutussa perheessä lapset nukkuivat vielä murrosiässäkin vanhempiensa kanssa samassa sängyssä. Tämä oli minusta jo ihan sairasta. Tämä parisuhde on nyt kaatunut.
Omaa nuorintani nukutin puolivuotiaaksi vieressäni. Imettäminen makuuasennossa oli niin paljon helpompaa ja siihen sitten molemmat nukahdimme. Oma unen laatuni parani huomattavasti, kun lapseni siirtyi omaan sänkyynsä nukkumaan, meidän sänkymme viereen.
Olen alkanut itse lukemaan näitä palstoja (vaimo raskaana) ja olen huomannut samanlaisia piirteitä kuin autopalstoilla. Vähänkin erilaiset mielipiteet ovat huonoja, ilman perusteluja.
Ainakin minun mielestä mitä tahansa mieltä voi olla asiosta kunhan on esittää joitain faktoja tai perusteluita. Ei pitäisi riittää se että no mun mielestä näin ei ole hyvä tai "jo raamatussakin on sanottu..."
Se mikä jollekin on hyväksi ei tarkoita että se olisi toisellekin myös...Ja päinvastoin
En minäkään nyt halua että kaikkien äitien täytyisi alkaa nukkumaan lastensa kanssa, mutta kun olemme keskustelleet asiasta mieheni kanssa niin olemme itse miettineet sen kaikkia hyviä(myöskin huonoja, mutta niitä ei juuri olekaan)puolia. Isäkin saisi enemmän aikaa lastensa kanssa ja yhdessä nukkuvien lasten on todettu riitelevän vähemmän.
Omat vanhempani olivat jatkuvasti töissä, jolloin olimme vain hoitajien armoilla ja iltaisin nukuimme omissa huoneissamme. Kun olimme todella pieniä ja nukuimme vanhempieni makuuhuoneessa se oli elämäni parasta aikaa, sillä saimme heistä turvaa vaikka he olivatkin poissa päivisin. Teini-iässä huomasin etten tuntenut ollenkaan vanhempiani ja etteivät he olleet vuosikausiin halanneet meitä tai ottaneet syliinsä. Tuntui kuin olisin asunut täysin vieraiden ihmisten kanssa. Nyt olemme sitten aikuisiässä tulleet hieman lähemmäksi, mutta en halua että minulle ja lapsillemme kävisi niin etteivät he tietäisi kuka heidän äitinsä on tai mistä asioista hän nauttii. Enkä todellakaan halua että lapseni joutuu selviytymään yön yli yksin pelätessään kummituksia tms. kuten minä jouduin ilman että saisi hakea tukea vanhemmiltaan tarpeen vaatiessa. Vielä vähemmän haluaisin etteivät lapseni tietäisi miltä tuntuisi nukkua sylissäni tai halata minua. Haluan että kosketus ja halaaminen ovat heille luonnollisia asioita, joita ei tarvitse hävetä ja joista he nauttivat.
Lapsilla on niin erilaiset toiveet ja vaatimukset. Kuten yleisesti tiedetään on olemassa erilaisia tempperametteja ja jokainen äiti varmasti osaa sovittaa elämäänsä tietyn lapsen tarpeille. Itse näen että parhaat mahdollisuudet tähän on sillä että lapsi päättää itse milloin haluaa lopettaa imetyksen ja yhteisessä vuoteessa nukkumisen. En ole juurikaan kuullut lapsista jotka eivät haluaisi irtaantua jossakin vaiheessa vanhemmistaan, sehän on täysin luonnollista että tulee sellaisia itsenäistymiskausia. Itse näen että kulttuurimme pyrkii itsenäistämään lapset liian aikaisin. Monet yrittävät saada lapsen sopimaan omaan elämäänsä (eli sulauttaa heidät siihen) kun pitäisi yrittää muokata omaa elämäänsä jotta lapsi mahtuisi siihen. Ihmisillä on niin erilaisia mielipiteitä asiasta, mutta näin minä ainakin ajattelen asiasta. :-)
Molemmat laapseni ovat nukkuneet kainalossani siihen asti, kun ovat olleet tissillä ja sen jälkeen siirtyneet pikkuhiljaa omiin sänkyihinsä. Minkäänlaista ongelmaa asiasta meillä ei ole ollut, tytöt ovat imeneet rintaa n. kaksivuotiaiksi ja sekä vieroitus, että omaan vuoteeseen siirtyminen ovat sujuneet hyvin. Minusta on ollut mukavaa, kun ei ole tarvinnut nousta öisin, eikä juuri herätäkään, kun lapsi on ollut valmiiksi vieressä ja öisin hamunnut itse tissin suuhunsa.
lukenut näitä edellisiä kirjoituksia ja en oikein tiedä mitä sanoa...
Ensin ajattelin että "mitä ihmeen järkeä on nukkua koko perhe samassa sängyssä?", mutta sitten kun sitä mietin enemmän niin "miksikäs ei?". Jos tykkää niin mikäs siinä, mutta minulle sellanen ei sovi, korkeintaan sen ajan kun imetän lasta (=alle vuosi!). Onhan se jo lapsellekin noloa esim. jos eskari-ikäisenä (6v) lapsi tuo kaverinsa yökylään ja sanoo kaverille "sä voit varmaan nukkua tossa patjalla kun mä nukun vielä isin ja äidin välissä...". Kyllä saa kaveri makeat naurut.
Tuosta imettämisestä olen kyllä sitä mieltä, että niin kuin muutenkin jo sanotaan että "imeväinen" eli imeväisikäinen on alle 1vuotias ja sen jälkeen alkaa leikki-ikä 1-6 vuotiaana, sitten 7 vuotiaana siirrytään kouluikään. Jo tämän pitäisi sanoa että on hyvä jos äiti imettää lastaan 1 vuotiaaksi, sitten lapsen on aika oppia uusia asioita!
Minusta edes tuttia tai vaippaa ei saisi enää 3,5vuotias käyttää!!! Lapsen pitäisi 2vuoden iässä luomaan jonkinlaisia kaverisuhteita ja kolmen vuoden ikään mennessä osata puhua kunnolla. Alle kolmevuotiaan ymmärrän nukkuvan vanhempiensa huoneessa (omassa sängyssä) ja sitten pikkuhiljaa totuttautua omaan huoneeseen.
Joku kysyi onko oikeasti noloa imettää 3vuotiasta esim. kylässä ja joku toinen täällä ymmärsi sen niin että sille vieraalle ihmiselle on noloa katsoa kun toinen imettää... Eihän tätä tarkoitettu, vaan sitä että ON todellakin noloa tälle imettävälle sekä myös imetettävälle 3vuotiaalle koko homma, koska silloin pitäisi lapsen olla jo irtaantunut vanhemmistaan ja olla kiinnostunut aivan muista asioista kuin tissistä!!!
Minusta ei edes sovi samaan lauseeseen että "pestään hampaat imetyksen jälkeen", hei haloo!!! ei kuuluisi sen ikäistä enää imettää, jolla on jo hampaitakin!!!
Tuosta imetyksestä vielä se että eihän sitä voi etukäteen suunnitella kuinka pitkään aikoo imettää!!! Sehän on aivan rinnoista kiinni, millaiset rinnat on! Jollain voi olla aika pienet rinnat, jolloin imetyksen vuoksi rinnat halkeilee, tulee haavoja, imetys sattuu ja paljon muitakin mutkia voi olla matkassa, se tulee muistaa kun vannoo imettävänsä niin ja niin pitkään!
Noh tässä mun mielipide asioista, kiitti jos jaksoitte lukea.
Taidat olla hyvin tietoinen neuvolakäyristä, sun muista! Aina ei elämä mene noin...
Luin uudestaan kirjoituksesi ja jäin miettimään tätä kohtaa:
"Tuosta imettämisestä olen kyllä sitä mieltä, että niin kuin muutenkin jo sanotaan että "imeväinen" eli imeväisikäinen on alle 1vuotias ja sen jälkeen alkaa leikki-ikä 1-6 vuotiaana, sitten 7 vuotiaana siirrytään kouluikään. Jo tämän pitäisi sanoa että on hyvä jos äiti imettää lastaan 1 vuotiaaksi, sitten lapsen on aika oppia uusia asioita!"
Itse psykologiaa lukeneena muistelisin että alle kolmen vuoden ikäisenä lapsi ei ole kykeneväinen oikein vielä leikkimään tai harrastamaan mitään muiden lasten kanssa. Lapsi leikkii enimmäkseen itsestään esimerkiksi hiekkalaatikolla. Tässä iässä lapsi on vielä hyvin kiintynyt äitiinsä, vaikka irtautumiskausia tuleekin välillä. Leikki-ikä on siis oikeastaan 3-6 vuotiaalla, ei 1-6 vuotiaalla.
Kehityspsykologia on mielenkiintoinen ala, josta mm. Margaret Mahlerin ja Jean Piaget'n teorioihin kannattaa tutustua.
http://childstudy.net/mahler-d.html
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/00-01/appro/neliapila/leikki_ja_lapsen_kehitys.html
Turha liikaa etukäteen miettiä, kyllä se nukkumisjärjestely selkiintyy kun lapsi on tullut!
Meillä minä (mies) alusta alkaen sanoin, että kyllä minä tykkäisin kun lapset nukkuvat meidän kanssa sängyssä. Vaimo ei ollut asiasta niin vakuuttunut, joten ostimme jo pari kuukautta ennen syntymää lastensängyn.
Kuinka ollakaan syntymän jälkeen lapset ovat aina nukkuneet meidän kanssa sängyssä. Parin vuoden iässä sitten menevät vapaaehtoisesti omaankin sänkyyn.
"Turvallisuussyihin" vetoavat neuvonantajat: kyllä ne lapset sängyssä puolensa pitävät, tarvittaessa kovalla äänellä. Mutta eipä tarvitse äännellä, kyllä sitä vanhempana on sen verran herkistynyt, ettei lasten päälle käy pyörimään. Selkävaivojen/kippurassa nukkumisen estämiseksi suosittelen kyllä todella isoa patjaa, sillä lapset pyörivät kuin väkkärät ja vievät uskomattomasti tilaa - vähän kerrallaan mutta yön aikana isolta alueelta eli jos ei halua koko ajan väistellä lapsia kannattaa hankkia tarpeeksi iso vuode. Tosin tämä vaihe tulee vasta myöhemmin, alle 6 kk vauvelit kun eivät vielä omin voimin paljoa jaksa kääntyillä...
Eli kokeilkaa miten onnistuu ja ainahan sen lastenvuoteen voi hankkia. Kun ei ota liian pientä niin kyllä se ennen pitkää tulee käyttöön...
Täällä ovat monet vedonneet parempiin yöuniin, kun ovat perustelleet perhesänkyä. Olen asiasta eri mieltä!
Meillä ensimmäinen lapsi nukkui omassa sängyssä vanhempien sängyn vieressä heti alusta saakka. Olen itse uninen äiti, en herää, jos käännyn vauvan päälle, en herää edes pieneen itkuun. Voitteko kuvitella, äitiys ei muuta unenlahjoja!!! Minusta ei tullut superäitiä, kun en herää jokaiseen ininään!
Vauva siis nukkui sänkyni vieressä, että herään edes suurempaan nälkään imettämään. Joskus vuoden tienoilla vaati pitää kädestä kiinni nukahtaessaan ja tämähän onnistui pinnasängyn pinnojen välistä. Uni oli kuitenkin katkonaista aina siihen saakka kun puolitoistavuotiaana siirtyi omaan huoneeseen. Ja tämä ei johdu läheisyyden tarpeesta tms. vaan lapsissakin on eroja, hän on herkkäuninen ja heräsi aina kun vanhemmat kääntyilivät tai koira hyppäsi sänkyyn(jalkopäähän, kun on huomannut, että saatan survoa nukkuessani).
Toinen lapsi nukkui vain pari kuukautta samassa huoneessa kuin me vanhemmat. Hän söi vain kerran tai kaksi yössä, nukkui samoin kuin äitinsä sikeästi ja heräilemättä. Silloin on aivan sama ketä vieressä nukkuu. Samassa huoneessa nukkui sisko, jonka mustasukkaisuutta yhteinen lastenhuone vähensi selvästi.
Ja vielä imetyksestä. Olen imettänyt molemmat lapset noin vuoden ikäiseksi. Kummankaan kohdalla lopettamisessa ei ollut mitään vaikeuksia. Aluksi lopetin päiväimetyksen, sitten aamuimetyksen ja lopuksi iltaimetyksen. Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan, että jokaiseen läheisyyden tarpeeseen jaimutarpeeseen olisi tarjottu rintaa. Rinnanpäät säilyivät kyllä ehjänä, toisin kuin monilla, mutta rintatulehduksia oli noin kerran kuussa. Jos lapsi saisi vapaasti valita esim. öisin milloin syö, missä asennossa ja kummasta rinnasta olisin joutunut lopettamaan imetyksen heti alkuunsa. Kaikkien rinnat eivät ole ongelmattomia! Tukosten välttämiseksi imetin tarkkaan vuorotellen molemmista rinnoista, mieluiten molemmat tyhjiksi joka kerralla. Asentojen vaihtelu auttoi tukoksien vähentämisessä. Makuulla imettäminen oli melkein varma tae siitä, että päästään taas pumppaamaan!
Joillekin suunnitelmat ovat hyväksi, mutta ottakaa hyvät ihmiset huomioon, että aina imetys ei ole ongelmatonta.Vanhempien selkävaivat, herkkä- ja sikeäunisuus vaikuttavat myös. Läheisyyttä voi tarjota myös muuten kuin perhevuoteella. Meillä lapset ovat jo koululaisia, mutta halailevat silti monta kertaa päivässä meitä vanhempia ja toisiaan. Näin lomalla tulevat kyllä aamulla sänkyymme herättämään, eivät nukkumaan.
Haluaisin myös kuulla, kuinka te muut selviätte vuosikausia kevyillä yöunilla. Itselläni on vaikeuksia saada riittävästi aikaa unelle, vaikka nukun sikeästi ja nukahdan helposti eikä meillä lapset öisin kuku, ovat tottuneet siihen, että öisin nukutaan. Työ ja kotityö vievät niin paljon aikaa, että nukkumisaika tuppaa jäämään lyhyeen (8h arkisin). Jos tuon ajan vielä nukkuisin kevyesti heräilemällä ja tarkkailemalla terveiden lasten hengitystä, saattaisin nukahtaa kyllä kesken työpäivän.
Rupesi tässä askarruttamaan tälläinen pieni asia...että jos lasta imettää 3-4 vuotiaaksi ja nukutaan kaikki vielä samassa sängyssä, tarkoittaako se sitten käytännössä sitä ettei vanhemmilla ole minkäänlaista mahdollisuutta lähteä ulos iltarientoihin ?
Että sitä on ikäänkuin perhesänkynsä vanki ?
Vai suostuuko lapset nukkumaan ilman äitejä ja isiä ? Tajuaako 4- vuotias että äiti ei ole nyt paikalla, eikä ala inisemään tissiä ?
Kuitenkin en itse osisi ripustautua lapsiini niin lujasti etten vuosiin saisi käydä mieheni kanssa esim. laivalla tms..yhteinen aika jäisi varmaan aika pieneksi ?
Noh...kertokaahan jos jaksatte. Muutenhan idea on lämmin ja kaunis kaikin puolin.
Itse en ainakaan pysyisi pelkästään kotona, kyllähän sitä välillä tarvitsee jotakin virkistystä arkeenkin. Miksei voisi miehen kanssa lähteä risteilylle kun lapsi on jo hieman kasvanut ja jättää sitten vaikka isovanhemmille (tai muille sukulaisille/ystäville) rintamaitoa pullossa. Ainakin oma sukuni on todella läheinen, joten varmastikin tuollainen kävisi jos sen toteuttaisi pari kertaa vuodessa. Kun lapset olisivat vanhempia (yli vuoden ikäisiä) voisi ne jättää varmasti isovanhempien kanssa nukkumaan vaikka sitten tuohon perhevuoteeseen. Tai sitten keskusteltaisiin asiasta jo hieman vanhempien lasten kanssa, joille selitettäisiin että kyse on vain tilapäisestä ratkaisusta ja että huoltapitäville henkilöille voi aina mennä puhumaan ongelmista. Mahdollisesti voisi sopia että lasten sängyt otettaisiin samaan huoneeseen, vaikkei samassa sängyssä nukuttaisikaan. Uskon myös että isovanhempien tms. kanssa voisi varmastikin keskustella asiasta ja löytää parhaan mahdollisen ratkaisun tilanteeseen.
Mieheni kanssa olemme melkein aina kotona. Joskus jompikumpi on ulkona, mutta yleensä toinen on silloin kotona. Elokuvissa käymme pari kertaa vuodessa, mutta silloinkin huolehdimme että olemme vain elokuvan ja illallisen verran ulkona koiramme vuoksi. Olemme aika "kotihiiriä" ja vietämme aikaamme kävelylenkeillä, pelejä pelaten yms. yhdessä aikaa viettäen. Sinällänsä lasten tulo ei siis tätä varmaankaan kauheasti muuttaisi. Kotiäitinä varmaankin etsisin jonkin lastenhoitopiirin tai kehittäisin sellaisen, jolloin en olisi täysin yksin vain kököttämässä kotona vaan voisin tavata ihan täysikasvuisia ihmisiäkin. Ymmärrän kyllä sinänsä miksi monet entiset kotiäidit ovat sitä mieltä että kotona on joskus raskasta olla ja että tietyllä tavalla päiväkoti olisi helpompi ratkaisu joillekin (työssään saa kuitenkin käyttää taitojaan ja nähdä erilaisia ihmisiä). Mutta toisaalta voihan tuonkin "kotityön" ottaa niin että siinä saa toteuttaa omia taitojaan. Kokki voi kokkailla ja käydä luontoretkillä lasten kanssa, graafikko voi opettaa lapsille tietokonetaitoja sekä luovuutta jne. Itse olen sosionomi-opiskelija, joten kovin kaukana en omasta työtehtävästäni kotona ollessani olisi ja varmasti samaan aikaan kävisin esim. Avoimen netti-tai iltakursseja jotta pitäisin yllä ammattitaitoani silloin kun lapset olisivat hieman vanhempia. Mieheni voisi sitten olla kotona lasten kanssa illalla tai voisin laittaa koulutöiden ajaksi (enkä nyt tarkoita joka päivä ja monta tuntia kerrallaan) jonkun lasten lempivideon pyörimään tai keksiä heille jotakin muuta puuhaa kotona. Jos joku lapsista kaipaisi huomiotani voisin keskeyttää työni siksi aikaa tai olla vain lähellä heidän puuhaillessaan omiaan. Koulukirjoja voisi lukea vuoteessa heidän vierellään tai odottaa kunnes he nukahtaisivat ja siirtyä sitten pariksi tunniksi toiseen huoneeseen.
Ja kiitoksia kommenteistasi, on mukavaa kuulla eri ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia asiasta. Niitä juuri tällä kirjoituksellani hainkin. :-)
Hei!
Äitini imetti minua 1-vuotiaaksi asti ja nukuimme äiti, isä ja minä samassa sängyssä. Siskoni on minua paljon vanhempi ja nukkui ajoittain omassa sängyssään, mutta monesti koko perhe nukkui samassa sängyssä. Näin jatkui 11-vuotiaaksi asti, kunnes vanhempani erosivat! Tottakai tämä ratkaisu tuntui turvalliselta, mutta nykyäänkään en "osaa" nukkua yksin. Jos nukun yksin, näen painajaisia ja oloni tuntuu tyhjältä! Meillä on kaksi alle kaksi vuotiasta lasta ja he nukkuvat omassa huoneessaan omissa sängyissään ja tämä on helpottanut minua suuresti!!! Tottakai jos lapsi on itkuinen tai nähnyt painajaisia, otamme keskellemme nukkumaan!
Mutta tämäkin oli vain mieipide ja jokainen saa tehdä juuri niinkuin itse haluaa;)!!!!
En ollut suunnittellut perhepetiä mutta sellainen meillä nyt on. Ei siis kannata suunnitella liiaksi etukäteen. Voi olla, että lapsesi haluavat nukkua omassa sängyssä. Meillä kävi päinvastoin
Minä myös olen nukkunut mutsin ja faijan välissä 5 vuotiaaksi saakka , ja imetyskin kesti 4 vuotiaaksi. Äiti kuoli kun olin 5 v. ja iskän kans nukuttiin siinä parisängyssä niin kauan kunnes se muutti himasta uuden naisystävänsä luo. Kai se jotenkin jatkui oman lapsen kohdalla,tuntui ihan luonnolliselta että hän nukkui minun kainalossani heti synnäriltä päästyä. Yösyötöt ja muut hoitui helposti,imetin 15kk. Jotkut on kysyny että eikö mua pelottanut että se jää alle, mutta kai siinä joku äidinvaisto pelaa kun ei ollu mitään vaaratilanteita. (Isät on sitte toinen juttu..:D ) Tänä kesänä minun 4 vuotias pikkupoikani on muuttanut omaan huoneeseensa nukkumaan, ja kaikki on mennyt tosi hienosti. Mulla on aiheesta vain hyviä kokemuksia!