työpaikkaromanssi

Tänään se tapahtui, siis jotain aivan käsittämätöntä. Olen hieman päälle 30 vuotias nainen, töissä suuressa ehkä hieman mies voittoisessa työpaikassa. Aloitin täällä vuonna 2002, ja eräs mies aloitti samana vuonna, muistan, että minulta oli mennä jalat alta, kun näin hänet, liki 2 metrinen komistus, huh olin myyty nuori nainen silloin. Vuosien varrelle on mahtunut yhtä, jos toistakin, lapsen saanti, avioero ne ehkä isoimmat ja mullistavimmat ”kohokohdat”, mutta jollakin tapaa olen kaikki nämä 10 vuotta hiljaa sisälläni haaveillut tuosta komeasta miehestä, joka vain on komistunut vanhetessaan. Olemme monesti vaihtaneet pitkiä viipyileviä katseita, pieniä kosketuksia, olemme myös jutelleet paljon, halailleet, viihtyneet toistemme seuraasa koko ajan välillämme on ollut jotain, mutta kumpikaan meistä ei varmastikkaan ole uskaltanut myöntää itselleen sitä todellista tunnetta mitä me molemmat toisiamme kohtaan olemme tunteneet kaikki nämä vuodet.

Tänään tulin töihin, työpisteeni sijaitsee 7 kerroksessa ja hissimatka kellarista on suht pitkä, olin jo painanut hissin nappia, kunnes kuulin lähestyvät askeleet ja jäin pitämään ovea auki, se oli hän, hän toivotti hyvät huomenet ja astui hissiin, herran jestas sitä tunnetta, tuntui kuin vatsani olsi tehnyt voltin, vaikka kyseessä olikin vain hissi matka tuon ihailemani miehen rinnalla, hän katsoi minua silmiini, vaivaannuin, mutta silti en kääntänyt katsettani pois. Hissi matka tuntui ikuisuudelta, 4-kerroksen kohdalla hän laittoi kätensä lantioilleni ja halasi minua, aah, se tuoksu, olin myyty ja tuntui, että jalkani pettävät siltä seisomalta, hän katsoi silmiini, ja sanoi ” sinä tiedät minun tunteeni, minä tiedän sinun tunteesi, eikä me voitaisi jo antautua ja mennä niiden mukaan”, tuo lause, tuo lause on todella pyörinyt mielessäni koko tämän päivän. Mies jota olen halunnut, teki aloitteen, ison askelen eteenpäin, MUTTA minä pelkään, minä pelkään, loppuuko tämä sitten tähän, on ollut niin ihana flirttailla palavereissa, ihailla tuota miestä, vaikka välillä onkin tehnyt mieli syöksyä hänen kaulaansa ja riisua hänet ja sen olenkin tehnyt, tosin vain kuvitelmissani, mutta nyt kun minulla olisi siihen mahdollisuus alan jänistämään, pelkään että menetän tämän upean tunteen mitä häntä kohtaan tunnen, oletkohan jotenkin ”outo”?

Molemmat siis olemme tällä hetkellä vapaita sinkkuja, ikäeroa 4 vuotta, molemmilla entisesti liitostaan yksi lapsi, minulla tyttö, hänellä poika. Näemme päivittäisn töissä, mutta emme ole samassa yksikössä. Mikä minua estää, mitä minun pitäisi tehdä, pelkään vain ettei se enään tuntuisikaan niin upealta, (alkuhuumaa) lukuun ottamatta, jos nyt ”ottaisin” tuon yli 10 vuotta ihannoimani miehen. tunnen häntä kohtaan palon, mutta olen epäonnistunut aikaisemmassa liitossani, ja uuteen suhteeseen hyppääminen tuntuu haastavalta. Erostanikin on kyllä jo useampi vuosi.