Palstalla kirjoittaa useampi klassisen musiikin harrastaja kuin vain yksi. Meistä kolmesta melko aktiivisesti toimivasta klasarista se asiallisin (nimimerkkinään usein "Klassikko") on moittinut minua liian painoarvon pistämisestä lapsuuden musiikkikokemuksille.
Olen usein esittänyt että lapsena pitäisi sitä musiikkioppia saada, muuten "ei tule mitään". On tutkimustenkin valossa totta, että jos ei ollenkaan musiikille vauvana altistu, on peli menetetty, mutta jos on vähän altistunut, on tietysti jo siirrytty paljon lupaavammille vesille.
Lapsille kannattaa ehdottomasti antaa tehokas musiikillinen kasvatus, koska lukuisat asiat iskostuvat silloin perustavanlaatuisesti heidän mieliinsä. Tuo aika on hedelmällistä ja nimenomaan klassista suositellaan, sillä se antaa rikkaita ulottuvuuksia ja käsityskykyä (kaikenikäisille tosin, ei pelkästään vauvoille).
Toisaalta, varhaiskasvatukseen kuuluu simppelimmätkin sävelmät, mutta niissäkin harjoituskappaleissa on syytä olla musikaalisuutta jotta lapsi kehittyy. Alussa käy moni juttu (vaikka Beatles) mutta pidemmälle edetessä pitää olla mahdollisimman rikasta ainesta soitonopiskelijalle.
No, tämä koskee musiikin vakavasti ottavaa opiskelijaa ja tulevaa ammattilaista. Entä tavanomaisempi musikaalinen harrastaminen?
Senhän voi toteuttaa vaikka millä tavalla. Kuten ammattilaisuuteen tähtäävässä oppimisessa, on tärkeää lapsen nauttiminen. Mutta tärkeää on ilman muuta jokatapauksessa opettaa mitä kaikkea musiikkimaailmassa on tapahtunut ja mitä tehdään, jotta kuva on monipuolinen.
Huolettaa vain, että palstan aktiiviset pop-kommentaattorit eivät tiedä. He ovat (monet) hurahtaneet musiikkiin (ja nimenomaan popmusiikkiin) teini-ikäisenä, ja mihinkä muuhun kuin oman aikansa suosittuun popviihdemusiikkiin. On väärin tällaiselta pohjalta puhua musiikista, koska kyse on ennenkaikkea muusta kuin musiikista (kuten popissa yleensäkin: vaatteet, tukkamuoti, sanat)...
Musiikin oikea tuntemus ja asiantuntijuus on sitä että tietää mitä sen historiassa on tapahtunut ja osaa kommentoida uskottavasti eri tyylilajeja, teostyyppejä, säveltäjiä ja traditioita.
Olen usein esittänyt että lapsena pitäisi sitä musiikkioppia saada, muuten "ei tule mitään". On tutkimustenkin valossa totta, että jos ei ollenkaan musiikille vauvana altistu, on peli menetetty, mutta jos on vähän altistunut, on tietysti jo siirrytty paljon lupaavammille vesille.
Lapsille kannattaa ehdottomasti antaa tehokas musiikillinen kasvatus, koska lukuisat asiat iskostuvat silloin perustavanlaatuisesti heidän mieliinsä. Tuo aika on hedelmällistä ja nimenomaan klassista suositellaan, sillä se antaa rikkaita ulottuvuuksia ja käsityskykyä (kaikenikäisille tosin, ei pelkästään vauvoille).
Toisaalta, varhaiskasvatukseen kuuluu simppelimmätkin sävelmät, mutta niissäkin harjoituskappaleissa on syytä olla musikaalisuutta jotta lapsi kehittyy. Alussa käy moni juttu (vaikka Beatles) mutta pidemmälle edetessä pitää olla mahdollisimman rikasta ainesta soitonopiskelijalle.
No, tämä koskee musiikin vakavasti ottavaa opiskelijaa ja tulevaa ammattilaista. Entä tavanomaisempi musikaalinen harrastaminen?
Senhän voi toteuttaa vaikka millä tavalla. Kuten ammattilaisuuteen tähtäävässä oppimisessa, on tärkeää lapsen nauttiminen. Mutta tärkeää on ilman muuta jokatapauksessa opettaa mitä kaikkea musiikkimaailmassa on tapahtunut ja mitä tehdään, jotta kuva on monipuolinen.
Huolettaa vain, että palstan aktiiviset pop-kommentaattorit eivät tiedä. He ovat (monet) hurahtaneet musiikkiin (ja nimenomaan popmusiikkiin) teini-ikäisenä, ja mihinkä muuhun kuin oman aikansa suosittuun popviihdemusiikkiin. On väärin tällaiselta pohjalta puhua musiikista, koska kyse on ennenkaikkea muusta kuin musiikista (kuten popissa yleensäkin: vaatteet, tukkamuoti, sanat)...
Musiikin oikea tuntemus ja asiantuntijuus on sitä että tietää mitä sen historiassa on tapahtunut ja osaa kommentoida uskottavasti eri tyylilajeja, teostyyppejä, säveltäjiä ja traditioita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Opiskelu musiikissa on yhtä mukavaa kuin jalkapallossa, partiossa tai lukukerhossa. Jotkut lapset pitävät, jotkut eivät. Jotkut lapset tahtovat lopettaa, jotkut eivät.
Yhtälailla on yleisessä tiedossa että opiskelu on paras tapa kehittää korvaa ja sitä että havaitsee musiikissa tapahtuvat tapahtumat.
"Palstalla kirjoittaa useampi klassisen musiikin harrastaja kuin vain yksi."
Ja palstan nimi on The Beatles. Tarkoittaako klasarihönö sivupersoonineen tällä sitä että heistä kaikista The Beatles on klassista musiikkia?
Täällä on toisaalla palsta nimeltä klassinen musiikki. Klassista musiikkia, siis sikäli mikäli sillä ei tarkoiteta Beatlesin musiikkia, käsittelevät horinat voisi suunnata sinne.
Klasari heittää taas omia oletuksiaan kuin ne olisivat absoluuttisen totta: "Palstan popparit ei tiedä sitä eikä tätä kun teini-ikäisenä ovat valinneet väärän musiikin ja blaa blaa blaabati blaa... on väärin puhua musiikista tällaiselta pohjalta jankuti jankuti jank jank jank..."
Eikö pakkomielteesi hellitä edes kesän ajaksi?