Olen asunut pari vuotta ulkomailla (keskieuroopassa) ulkomaalaisen mieheni kanssa. Olemme kolmikymppisiä, ja muutin tänne hänen vuokseen ja opettelin heti paikallisen kielen, eli kävin vuoden ajan melkein päivittäin kielikursseilla joista maksoin omasta pussistani melkein tuhat euroa. Emme ole naimisissa, mutta olemme seurustelleet vakavasti jo vuosia ja tulevaisuudessa aion opettaa mahdollisille lapsilleni suomen kielen. Mieheni ei osaa suomen kieltä kuin muutaman sanan, enkä ole aikaisemmin häntä patistanut kieltä oppimaan, sillä Suomeen muuttaminen ei ole ollut ajankohtaista.
Eilen mietiskelin asioita ja kysäisin mieheltä mielestäni neutraalisti, en painostavasti, että kiinnostaisiko häntä jossain vaiheessa tulevaisuutta opetella suomea, joko itsenäisesti tai kielikurssilla. Hän närkästyi kovasti ja väitti, että leikin marttyyria ja että yritän tehdä hänelle pahan mielen väittämällä, ettei hän ole tehnyt suhteemme eteen yhtä paljon työtä kuin minä. Tähän vakuuttelin tietenkin, että ihan uteliaisuuttani vain kysyin, eikä tarkoitus ollut häntä mistään syyttää.
Onko suomen kielen opettelu turhaa? Tulisiko minun sitä mieheltäni vaatia? Olen sanonut, että olisi ihanaa, jos pystyisin kommunikoimaan hänen kanssaan myös suomeksi, ja että jo yritys ja kiinnostus kieltä kohtaan merkitsisi minulle tosi paljon. Itse kuitenkin olen oikeasti pistänyt huimasti aikaa ja rahaa hänen kielensä opetteluun, mutta asia on tietenkin eri, sillä tarvitsen kieltä jokapäiväisessä elämässäni täällä. Ja tosiaan, suomi on vaikea kieli...
Onko vinkkejä, miten voisin motivoida miestä kieltenopiskeluun? Pitääkö minun vain hyväksyä, että ehkä hän jonain päivänä innostuu asiasta itse, tai sitten ei, ja siihen on minun tyydyttävä?
Mies ei halua opetella suomea?
10
513
Vastaukset
- 7
Sitä saa mitä tilaa, olisit alkanut seurustelemaan kunnon Suomalaisen ATM:n kanssa.
- ytrsfgewer
Onko tarkoituksenne jossain vaiheessa muuttaa pysyvästi Suomeen?
Serkkuni asuu New Yorkissa ja on naimisissa meksikolaistaustaisen miehen kanssa, heillä on pari lastan. Yhteinen kotikieli on englanti, se on myös lasten koulukieli. Serkkuni opiskeli espanjankielen, koska vierailevat useamman kerran vuodessa miehen perheen luona Meksikossa. Mies osaa suomea muutaman sanan, niitä käyttää täällä käydessä, muuten puhuu englantia. Lapset ovat pitkälti kolmikielisiä tai ainakin "kaksi ja puoli" eli isältään oppineet espanjan ja äiti juttelee suomeksi.
Kannettu vesi ei kaivossa pysy eikä miehesi motivoidu suomen opiskeluun, jollei häntä huvita. Jos asia on sinulle kynnyskysymys, ehkä kannataa sitten kyseenalaistaa koko suhteenne jatko? - jyu65w
Ei kukaan väkisin mitään opi. Niin se vaan on että motivaation pitää lähteä itsestä. Kaikkia ei kielet kiinnosta, vaikka olisi oman puolisonkin, jos kerran vaihtoehtoja löytyy. Teillä niitä on. Ehkä miehelläsi ei ole hyvä kielipää tai hän uskoo niin, ehkei hän koe tarpeelliseksi suomea, kun te puhutte nyt jo ja asuttekin muualla, ehkei hän oikeasti tajua, miksi.
Oletko kertonut hänelle, miten paljon sinulle merkitsisi suomenkielenkin puhuminen ja että sinä saisit puhua edes vähän omaa äidinkieltäsi hänen kanssaan? Että se olisi vaan ihanaa ja merkitsisi sinulle todella paljon, tietääkö hän sen?
Sanot, että olet sanonut, mutta siis miten, missä yhteydessä, oletko siihenkin perään lisännyt, että olet pistänyt rahaa hänen kieleensä... Eikös se ole teidän kielenne nyt? Miten te puhuitte ennen, sinähän sanoit että olette vuosia seurustelleet? Eikö asia tullut silloin puheeksi kun aloit opettelemaan kieltä?
Sinä et muuttanut hänen vuokseen, vaan itsesi vuoksi. Sinä et opetellut kieltä hänen vuokseen vaan itsesi vuoksi. Olisit aivan hyvin voinut valita toisinkin. Jos se oli kukkarollesi liikaa, olette kyllä tulleet aikaisemmin toimeen tai olisit ehkä jopa ollut pakotettu jäämään suomeen. Älä siis erehdykään olemaan marttyyri, olet sinäkin kaiken tehnyt ihan itse, itsesi vuoksi, ja itse valiten.
Yritä jutella asiasta, jos se on sinulle kovinkin tärkeää, lupaa auttaa vaikka. Yritä ymmärtää juuri noita pelkoja ja myös sitä, että jos aitoa motivaatiota ei ole, eikä kielipäätä, ei siinä mitään opi. Sitten pitää vaan hyväksyä. - missä motivaatio?
Kiitos vastauksista! Alkaa tuntua siltä, että pitää vain hyväksyä se tosiasia, ettei toista yksinkertaisesti kiinnosta suomen kieli. Se on ollut minulle jotenkin tosi vaikeata ymmärtää, sillä itse olen melko varma, että vaikka asuisimmekin Suomessa, haluaisin silti opiskella mieheni kieltä, vaikka sitten ihan kevyenä harrastuksena. Kieli on kuitenkin aika suuri osa toisen kulttuuria. Minulla on monikulttuurisia pariskuntia kavereina, ja aloin asiaa mietiskellä, kun huomasin, että olemme ainoa, jotka eivät opiskele kieliä puolin ja toisin.
Nyt vastailen kysymyksiinne :) Pysyvä muutto Suomeen ei ole suunnitelmissa, mutta en sitä myöskään haluaisi poissulkea. Mieheni on sanonut, että jos joskus tosissani haluan muuttaa Suomeen, tulisi hän siinä tapauksessa kyllä mukaani.
Sitten tuosta suhteen jatkon kyseenalaistamisesta, tosiaan joskus mietin, että olenko "uhrannut" liikaa tämän suhteen eteen (kaverit ja vanhemmat kaukana Suomessa, hankaluudet integroitumisessa, sekä iso panostus juurikin kielen opettelussa). Mutta tottahan se on, että nämä ovat omia valintojani, eikä kukaan minua ole mihinkään pakottanut, eli en saa ryhtyä marttyysiksi! Tosiaan sanoin väärin kun väitin että muutin tänne hänen vuokseen, enemmänhän tein sen meidän vuoksi. Kielenkin opettelin yhteisen tulevaisuudemme takia.
Kotikielemme on tosiaan ollut tähän saakka englanti, ja nykyään silloin tällöinen puhumme myös mieheni kieltä. En ole hirveästi tästä suomenkielen opiskelusta hänen kanssaan keskustellut, koska en ole halunnut painostaa. Hän ymmärsi aivan neutraalin kysymyksenkin asiasta syyllistämisenä (enkä siis tietenkään maininnut tässä yhteydessä mitään rahoista jotka olen omaan kielenopiskeluun käyttänyt!), joten uskon, että hän ahdistuisi kovin jos alkaisin selittämään miten paljon se merkitsisi, jos hän olisi kiinnostunut kielestäni.
En tosiaan halua pakottaa miestäni opettelemaan Suomea :) Eihän siitä käytännössä juuri mitään hyötyä olisikaan, jos emme muuta Suomeen. Jotenkin vain tuntuu, että se olisi kiva vastaele häneltä omata edes kiinnostunut asenne minun kieleeni, kun minäkin olen kerran hänen kielensä oppinut. Mutta toinen on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on, ja tähän pyrin!- no panic
Niin, no aika näyttää.
- rhtu65e
Niinpä, pakko kai se vaan on katsoa. Ymmärrän tuon kyllä sillä lailla hyvin sinunkin kannaltasi, että niin minäkin yrittäisin opetella toisen kielen, kotimaan oman kielen, edes jotenkin, vaikka en tarvitsisikaan sitä. Koska minulle se olisi tärkeää. Mutta me ihmiset ollaan niin erilaisia. Me nähdään asiat niin eri tavalla, ja tosiaan, minulla esimerkiksi on ihan hyvä kielien oppiminen. Joten se ei ole toivotonta puurtamista, toisin kuin joillekin. He ovat varsin tyytyväisiä opittuaan edes englannin eikä löydy mitään mielenkiintoa aloittaa uutta urakkaa mistään syystä :)
Sinäkin ehkä olet myös kielellisesti lahjakkaampi ja se on siksikin kiinnostavampaa ja helpompaa. Miehet voi myös olla tietyissä asioissa jurrikoita... Myös keskieuroopassa ;)
Ei ole ihan yksi tai kaksi pariskuntaa, missä suomenkielinen mies ei puhu sanaakaan vaimonsa äidinkieltä, ruotsia, mutta vaimo puhuu ihan sujuvasti suomea, ruotsia, englantia...
No, eikä se oikeasti mikään sukupuolikysymys ole, mutta esimerkkinä vaan.
Te vaan eroatte tässä kohtaa suuresti. Hän näkee asiat eri tavalla. Ja tosiaan ehkä se herkkyys sillä alueella voi johtua myös siitä, että hän ei kehtaa vaan tunnustaa, ettei hän opi kieliä kovin helposti ja siksikään ei ikäänkuin kiinnosta. Vaikka tavallaan kyse ei olisikaan ihan siitä. Englanti on paljon helpompi kieli, sitä kuulee joka paikassa ja se on huonommallekin oppijalle paljon helpompi. Suomi on välillä jopa suomenkielisen painajainen! Se ON vaikea kieli. Sinulle se voi olla pieni vastaele, hänelle helvetin portit, noin suunnilleen.
Kieli on kyllä minunkin mielestäni iso osa toisen kulttuuria, ilmaisua ja perintöä, sillä on monia asioita, mitä me ilmaisemme vain äidinkielellä hyvin, hyvin pitkään, vaikka asuisimme muuallakin. Siksi olen kielipäästäni ihan onnellinen... Mutta toisaalta, ne voi olla niin syviä asioita, ettei niitä ehkä opi kuin "äidinmaidossa" kuitenkaan. Se on aina sitten sen suhteen haaste.
Ei teillä varmaan mitään hätää asian kanssa tule.
Lapsesi osaavat sitten suomea kuitenkin. Ehkä hänkin siinä vaiheessa automaattisesti vähän oppii mukana :)
- 34
Miksi ihmeessä kenenkään tarvitsisi opetella suomen kaltaista marginaalikieltä? Vertailusi ei ole reilu, koska olipa se opettelemasi keskieurooppalainen kieli mikä hyvänsä, se on taatusti maailmalla huomattavasti yleisempi kuin suomi.
- linkvitsi
Kyllä kyllä, mikä tahansa Keski-Eurooppalainen kieli on yleisempi kuin suomenkieli, kuten esim. slovakki 6 miljoonalla ja sloveeni 2,2 miljoonalla puhujallaan. Puhumattakaan sellaisista suurkielistä kuin tsekin kieli 12 miljoonalla ja unkarin kieli 14,5 miljoonalla puhujallaan. Retoromaania puhuukin jo mahtavat 35 miljoonaa.
- missä motivaatio?
rhtu65e: Ihanaa, että joku jaksaa vastata noin paneutuneesti ja ymmärtävaisesti! Kiitos kun jaksoit asiasta keskustella, helpotti oloa kummasti, kun pääsin käsittelemään asiaa oman pääni ulkopuolelle :) Yksin miettiessä ne tuppaavat kasvamaan kohtuuttomiksi.
Sen vielä sanon, että tällä kertaa en usko että kyse on miehen kielipäästä. Ainakin olen aina pitänyt häntä lahjakkaampana kielissä kuin itseäni, sillä hän puhuu äidinkielensä lisäksi parempaa englantia kuin minä, ja lisäksi vielä kohtuullista ranskaa ja saksaa. Eli ehkä kyse sitten on vain laiskuudesta tai kiinnostuksen puutteesta...
32: Totta, suomi on todella pieni ja vaikea kieli, ja olenkin siis ehkä ollut epäreilu, kun olen toivonut mieheni siitä kiinnostuvan. Luulin, että syyksi riittäisi se, että se on elämänkumppanin kotikieli, mutta tosiaan ihmiset ovat erilaisia ja hän ajattelee siis asiasta eri tavalla kuin minä. Näistä kommenteista viisastuneena yritän kuitenkin nyt hyväksyä asian ja päästä sen yli! - oikeus ja kohtuus
Ensinnäkin suomen kieli ei ole mitenkään erityisen vaikea kieli. Tämä on vain typerä myytti, jota Suomessa jostain syystä hellitään. Kielitieteilijöiden mukaan suomi on keskivaikea kieli.
Toisekseen jos sinä kerran olet jo miehesi vuoksi muuttanut hänen maahansa ja opetellut hänen kielensä, niin olisi vain oikeus ja kohtuus, että hänkin opettelisi suomen kielen. Täysin törkeää häneltä närkästyä tuosta. Taitaa olla melkoinen omahyväinen kusipää kyseessä. Mutta semmoisiin suominaiset tuntuvat usein retkahtavan, lieneekö syynä heikko itsetunto? Sinuna jättäisin mokoman turhakkeen kuin nallin kalliolle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341967Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.29959- 69866
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?260740Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65726- 10709
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132680- 79665
- 26659
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.205652