Miten jaksaa kroonisesti sairaan puolison tukena?

Olen ollut yhdessä puolisoni kanssa vajaat 10 vuotta. Koko suhteemme ajan puolisoni on sairastanut kroonista sairautta, jota ei ainakaan nykytietämyksellä pystytä parantamaan.

Puolisoni käy töissä normaalisti. Arki-illat menevät niin, että puoliso tulee n. klo 17 töistä, syö ruuan, katsoo telkkaria/tietokonetta, menee nukkumaan klo 20 täysin rättiväsyneenä. Pyöritän arjen käytännössä yksin. Yhteisiä harrastuksia ei ole, kun voimia hänellä ei niihin ole viikolla ja viikonloput menevät myös työviikosta toipumiseen. Arkea leimaa lääkityksen ja itse sairauden aiheuttamat oireet/sivuvaikutukset, kuten huono/etova olo, väsymys, kivut.

Miten saisin voimaa jatkaa elämää puolisoni rinnalla (sairastumatta itse)? Mistä saisin voimaa ymmärtää ja tukea?

Itse olen myös työssäkäyvä. VIime aikoina on tuntunut, että ilmapiiri kotona on kiristynyt. Itselläkin väsy painaa työpäivän jälkeen, enkä jaksa aina ymmärtää toisen huonoa oloa. Tuntuu, että minun täytyy aina olla suhteessamme se vahvempi/ymmärtäväpi osapuoli, enkä koskaan itse saa olla se heikko tai tukea kaipaava. Olen välillä katkera siitä, mitä kaikkea haluaisin tehdä parisuhteessa, mutta en pysty. En voi siis sanoa, että olisin "sinut" puolisoni sairauden kanssa. Tätäkö tämä elämä on, kysyn itseltäni nykyään usein. Olisiko parempi yksin? Olenko raukka, jos lähden, koska puolisoni on sairas?

Miten muut puolisot olette pärjänneet puolisonne sairauden kanssa? Mistä voi ammentaa voimaa tulevaan?