Ovatko adventistit tietoisia siitä, että sovitusteologiaa

eivät kaikki pidä itsestään selvänä?

. Monet tutkijat ovat päätelleet, että sovitusteologian alkuperä on kapeammalla pohjalla kuin kuin yleensä on ajateltu. Heidän mukaansa vakaumus Jeesuksen kuolemassa tapahtuneesta pelastuksesta on peräisin hellenisteiltä, ts. Stefanuksen seurakunnalta. Teoria perustuu seuraaville näkökohdille:

1. Juutalaisessa kirjallisuudessa ei ole paljon lähtökohtia sille, että jokin ihmisen tai edes messiaan kuolema sovittaisi jumalan edessä ihmisten tekemät synnit.
Vaikeasti tulkittavat palvelija-hahmo Jesajan kirjassa on tärkeä poikkeus, mutta tässäkin Septuaginta korostaa hänen tehtäväänsä. Septuaginta on kreikkaa puhuvien diasporajuutalaisten tekemä käännös.
Hellenistijuutalaisten kirjoittama Makkabilaiskirja on toinen merkittävä teksti asian kannalta, jossa marttyyri kuolee koko kansan puolesta. Kirjoittajan mukaan vainoissa menetäneet ovat antaneet "sovitusuhrin" kansan syntien tähden. Tämä siis viittaa siihen, että sovitusajatus on hellenistijuutalaisessa marttyyriteologiassa.

2. Kreikkalais-roomalaisessa kirjallisuudessa ajatus kuolemasta isänmaan, kodin, ystävien ym. puolesta on yleinen. Kielellisesti kuolema jonkin puolesta "hyper", on nimen omaan hellenistiseen kulttuuriin kuuluvaa kielenkäyttöä.
Merkille pantavaa on, että sovitusteologia tulee kaikkein keskeisimmin esiin hellenistikristillisyyden piirissä syntyneissä kirjoituksissa (esim. Paavalin aidot kirjeet, jälkipaavalilaiset kirjeet, Heprealaiskirje), kun taas niissä kirjoituksissa joiiden katsotaan heijastavan palestiinalaisen Jeesus-liikkeen traditioita (esim. synoptiset evankeliumit, Q-lähde), sovitusteologiaa on joko vähän tai ei lainkaan.

3. Hypoteesi, jonka mukaan sovitusajatus on viime kädessä peräisin historialliselta Jeesukselta, on sen varassa millainen todistusarvo on Mark. 10:45. 14:24.
Ehtoollisosio voidaan jäljittää Paavalin tuntemaan traditioon, mikä saattaa liiittyä johonkin mystiseen kokemukseen ja Jeesuksen mahdollisesti esittämä sovitusajatus esiintyy tekstiyhteydessään ohimennen. On pääteltävissä ettei tieto Jeesuksen mahdollisesti antamasta tulkinnasta sovituksesta levinnyt ainakaan kaikkien Jeesuksen seuraajien pariin.
Vaikuttaakin siltä, että Jeesuksen kuolemalle on annettu erilaisia merkityksiä.

[Uro, Risto, Jeesus-liikkeestä kristinuskoksi, s. 87-90]