Sinä, jolla on tai on ollut monivuotinen rakkaussuhde, mutta elämäntilanne ei ole sallinut yhteenmenoa, vaan on täytynyt jatkaa entisessä:
Kuinka sitä jaksaa elää kahta elämää?
Miten tilanteessa kävi?
Onko pakko tehdä ratkaisu eli jättää rakastettu ja pettäminen, kun yhteinen tulevaisuus ei näytä mahdolliselta? Vai saako toivoa ja odottaa ja rakastaa... tai vain jatkaa kulissien asettamilla ehdoilla?
Kuinka sitä jaksaa elää kahta elämää?
Miten tilanteessa kävi?
Onko pakko tehdä ratkaisu eli jättää rakastettu ja pettäminen, kun yhteinen tulevaisuus ei näytä mahdolliselta? Vai saako toivoa ja odottaa ja rakastaa... tai vain jatkaa kulissien asettamilla ehdoilla?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Erottuani 3 v. sitten tein päätöksen että varattuihin miehiin en katsele. No tähän kevääseen asti päätös piti mutta sitten lipsahti. Tosin mies oli hieman iäkkäämpi ja ei esim. lapset olleet enää kotona.
Ihastuimme toisiimme tulisesti ja viihdyimme hyvin yhdessä mutta...
Minä sain jo 3 kuukaudesta tarpeekseni :)
En voinut soittaa kun halusin, tapaamiset yleensä hänen ehdoillaan jne.
Ajattelin että olen hullu jos näin nuori ihminen "sitoo" itsensä tuollaiseen suhteeseen.
Emme katkaisseet välejämme mutta "suhde" lopetettiin. Tapailemme vielä jos siltä tuntuu, ystävinä.
Pidän jälleen silmäni auki uusille tuttavuuksille :) Kipu tuonkin suhteen loppumisesta alkaa helpottaan, satuin, ihastumaan syvästi. Kaduttanut ei ole.
Se alkoi vuosia sitten, varkain ja salaa, huumaavalla seksillä. Sellaisella mitä ei kotona enään saa. "Pelkkä seksi" muuttui ihastukseksi ja ystävyydeksi.
Molemmat aviossa, lapsiakin kummallakin. Yhteisellä sopimuksella päätettiin että lasten takia ei perheitä rikota. Kumpikaan ei vaadi mitään, ainoastaan nautitaan niistä hetkistä mitä ollaan yhdessä.
Jos jaksat ja haluat niin odotat ja toivot ja kenties petyt (mikäli sinulla suuria toiveita on), tai sitten lopetat pettämisen. Vaihtoehtoja on kaksi.
Jos jaksat ja haluat toivoa ja odottaa - mikä ettei. Muuten on suhde parempi lopettaa. Ellet sitten halua pelkkää seksisuhdetta. Tällöinkin on pelkona etta tunteet tulevat kuvioihin mukaan. Kokemusta tästä on.
Vakaa päätökseni pysyä erossa varatuista miehistä koki kolauksen tänä keväänä.
Hän oli tosin hieman vanhempi ja esim. lapset muuttaneet pois kotoa.
Ihastuimme toisiimme tulisesti ja viihdyimme yhdessä mutta..
Sain tarpeekseni jo 3 kuukaudessa. En voinut soittaa kun halusin, tapaamiset melkein aina hänen ehdoillaan jne.
Ajattelin että olen hullu jos nuorena sitoudun häneen. Vaikka hänessä oli paljon sitä mitä miehestä haluan.. Irti pääseminen oli minulle helpompaa, mies vaikeroi vieläkin.
Lupasin että tapaillaan joskus, ystävinä !!
Olen ollut "mahdottomassa" rakkaussuhteessa nyt viisi vuotta ja elänyt ns. kahta elämää. Se on välillä todella rankkaa, mutta päivääkään en antaisi siitä pois.
Yhteinen tulevaisuus on kuitenkin tälläkin hetkellä mahdottomuus, mutta se vie pois sitä ihanaa tunnetta, kun saa rakastaa ja olla rakastettu ja saa toivoa ja odottaa :)) Kuka sitä koskaan tietää jos vaikka joku päivä saamme toisemme...
Luuseri mies,joka kertoi tekstissään olevansa selkärangaton paska ja höynäyttää molempia naisia "yhteinen tulevaisuus mahdottomuus"??? Mies menehän itseesi ja kysy peilin edessä "olenko selkärangaton paska" peili vastaa"olet"Tällaisien isien lapsista kasvaa yhteiskuntamme
"älä tee kuten isäsi vaan niin kuin isä neuvoopi"
Voi helvetti mitä sikoja miehet on
Onko naisia jotka odottaa ja luottaa,että vielä voi tulla jotain ja olla onnellisia..odotuksessaan.En usko hyi hitto,odottaa jotain luuserimiestä,joka valehtelee elämänsä..ja lopuksi pettyä ja jäädä "ikuiseksi jalkavaimoksi" en ole kade,HERÄTKÄÄ NAISET
Onko kukaan muuten pohtinut millaista on olla "toinen mies" joko varattu sellainen tai sinkku? Tällaisia miehiä on pilvin pimein, mutta sanooko heille kukaan "hei herätkää", naiset vain höynäyttävät teitä? Kovin monet eivät edes odota rinnakkaissuhteeltaan yhteistä tulevaisuutta sikäli kun sillä tarkoitetaan yhteisasumista.
Kerronpa sinulle ystävästäni, jonka vaihteikasta rakkauselämää olen saanut seurata jo monen vuoden ajan. Ystävälläni, olkoon vaikka Päivi nimeltään, on ollut suhde työkaveriimme, olkoon hän vaikka Panu, yli kuusi vuotta. Tunnen heidän molempien perheensä ja olen joutunut vuoden varrella sotkeutumaan tähän heidän pettämiskuvioon olemalla alibina ja suojelijana jos jonkinlaisessa tilanteessa.
Päivi jäi jo kauan sitten kiinni suhteestaan Panuun ja siitä seurasi avioero. Loppuipahan ainakin se kaksoiselämä. Päivi jatkoi suhdettaan Panuun, joka toisaalta oli kiinni vaimossaan ja jolla meni kotonaankin ihan hyvin. Panulla ei ollut mitään aikomusta erota vaimostaan, mutta hän käytti Päiviä kuitenkin edelleen hyväkseen. Päivi on koko ajan rakastanut Panua ja on sairaalloisen mustasukkainen hänestä. Panulle Päivi on pelkkä pano ja hän on sanonut, ettei koskaan voisi kuvitella elämää Päivin kanssa. Päivi on tuhlannut elämäänsä mieheen, joka ei oikeasti häntä halua, nai vain tilaisuuden tullen ja lepertelee valheita. Panu tulee tekemään näin niin kauan, kunnes jää kiinni vaimolleen tai Päivi hänet jättää. Ja sitä Päivi-raukka ei suostu eikä pysty tekemään, niin kiinni ja riippuvainen hän on.
Olen surullinen Päivin puolesta ja olen yrittänyt saada häntä suuntaamaan katseensa muihin, vapaisiin miehiin. Panu tulee murskaamaan hänet tavalla tai toisella, mutta Päivi on sokea näkemään asian ytimen. Hän luottaa ja uskoo kaikki valheet, mitä Panu hänelle syöttää. Miksi tuhlata elämä mieheen, jota ei saa? Olen yrittänyt puhua myös Panulle, joka aina ryhdistäytyy, mutta viinaspäissään lankeaa. Noidankehä on kaamea. Miten se rikotaan?
Panun vaimolle tulee saattaa tieto asiasta. Älä enään suojele heitä. Sittenpähän saa Päivi miehen, tai ei.
Luin tekstisi, onnetonta luettavaa,kun ajattelee sinua.Paljasta vaimolle asia ,jos olet "ystävä" tai Panulle,jonka ilmeisesti paremmin tunnet,kerro :en salaile enää. Olet sotkeutunut sellaiseen juttuun,että lopulta kaikki kääntää selkänsä."alibi"kääntyy sinua vastaan (kokemusta)
Kaikki osapuolet syyttävät lopulta sinua,"mikset kertonut/sanonut" Varo Päiviä,sen sanon.Hän kaataa kaiken päällesi,kun huomaa Panun menneen menojaan.Ota etäisyyttä,kaikkiin osapuoliin,älä leiki terapeuttia.Ihmiset on julmia,vaikka ovat tuttuja.
Koita jaksaa,en TODELLA ole kade..kokemusta on moisesta.
Mieti oletko rakastunut "rakastumisen tunteeseen" vai persoonaan?Vaiko syliin,joka on juhlahetkiä elämässä,mitä kenties kotona ei ole?.Arkikin alkaa kaikissa suhteissa jonain päivänä,mitäs sitten teet? Haetko taas rakkautta rakastumisentunteeseen???Tai "juhlasyliin" minne silloin katoaisi tämä suhde? Kerro mitä ajattelet?
en tiedä, mutta rakastaa saa aina: Silloinkin kun ei enää jaksa odottaa ja toivo on mennyt.