Salarakkaan luonne ym.

Tuskin kukaan panee vakituisesti ihmistä, jota ei voi sietää... Tai no miehet ei ainakaan pane, kun eihän se ota eteen. Nainen tietysti voi lahnailla, ja ajatella vaikka niitä uusia verhoja ja astiastoa sekä kenkiä ja kesämekkoja, jotka saa kun on tämän kerran "kiltti" miehelleen.

olen kokenut salasuhteen miehen kanssa, joka ei minua henkiseltä tasoltaan tai eettisiltä ajatuksiltaan ollut missään mielessä kaunis ihminen. toimi hyvin vuosikausia, ei tarvinnut pelätä ihastuvansa.

Tässä, kuten kaikissa muissakin asioissa on varmaankin ääripäänsä ja kaikkea siltä väliltä.

Olen salasuhteessa miehen kanssa, jonka olen tuntenut jo hyvin pitkään. Alun alkaen meitä veti puoleensa toisissamme samankaltainen maanläheinen huumorintaju ja samanlainen tapa katsoa maailman menoa. Henkinen kemia oli kiistatonta kaiken aikaa, mutta olosuhteista johtuen pidettiin tuttavuus ei-fyysisellä tasolla. No... Sitten se väistämätönkin tapahtui ja kun suutelimme ensimmäisen kerran kunnolla, olin totaalisen "hyytelönä". Siis herran jestas, että toinen vei fyysisestikin jalat alta! Mies sanoo kosketukseni tuntuvan vielä seuraavana päivänäkin tapaamisen jälkeen. Usein tapaamme ihan "muuten vaan" eli ilman ajatusta, että tapaaminen päätyy kiihkeään seksiin - joten kyllähän meidän on todellakin myös henkisellä tasolla "siedettävä" toisiamme :)

Olen itse eronnut, joten en voi verrata salarakasta varsinaiseen kumppaniin. Sanotaan nyt näin, että ainut yhdistävä tekijä ex-kumppanini kanssa on sukupuoli... Sen tiedän, että olen luonteeltani ja ulkonäöltäni vaimon vastakohta. Hän hillitty ja konservatiivinen, minä räiskähtelevä ja tämän miehen seurassa estoton. No, sitäpä mieskin on ihmetellyt, että miten hänestä on "tällainen" tullut... Mutta eri ihmiset saavat meissä eri puolet esille...

Mun miehen salarakas oli ainakin ulkoisesti todella paljon minua muistuttava. Mitä siitä voi päätellä?

En muistuta yhtään miehen äitiä tai muutakaan sukua.. Muutama ystäväkin on ihmetellyt miten voi olla niin saman tyylinen ulkoisesti. Jotenkin itse kuvittelisin miehen etsivän sitten selkeästi jotain erilaista..

Ehkä sinun miehelle sinun ulkomuoto olisikin ok, mutta luonne tökkii.
Monesti ulkomuoto ei käy käsikädessä luonteen kanssa.

On, kaikilla!

Eipä tuo salarakkaankaan luonne niin miellyttävä sitten ollut, kun kiinni jäätyään niin kotiin ruinas. Kyllähän sitä ihastuessaan ihminen näyttää parhaat puolensa. 10 vuoden jälkeen uskaltaa sitten jo näyttää muutakin :)

Siltikin oli jännä huomata miten samanmoinen ulkonäkö meillä oli. Joko miehellä on tosi kapea naismaku tai sitten raukka vaan haki mun korviketta kriisinsä keskellä..

Mies ei tutustunut luonteeseen, muttei ulkoinen ollut samaa tasoa kuin avovaimon. Minulle tuli yllätyksenä miehen varattuus.

Minulla ja salarakkaallani on pitkä yhteinen historia. Meillä on merkillinen henkinen yhteys, joka on vain vahvistunut vuosien mittaan.
Eli pidän kaikin tavoin hänestä, sekä henkisesti, että fyysisesti.
Ilmeisesti hänkin kokee samoin, koska vaimoaan pettää kanssani.

Meillä suhde alkoi juuri siitä että tuntui että yhteisymmärrys pelasi paremmin kuin muiden kanssa, ja se nosti halutkin pintaan. Salarakas muistutti tietyiltä ulkoisilta piirteiltä tyttökaveria, mutta oli myös merkittäviä eroavaisuuksia joihin kai viehätyin. Luulisi että näissä asioissa painaa samat kriteerit kuin muussakin parin valinnassa.