mieheni äiti "takertuu"

Hanki uusi liittymä.

tajuan miltä susta tuntuu,mulla on ihan samanlainen tilanne paitsi mies ei ole vankilassa.anoppi soittaa joka päivä ukolle 1kerta riittäis mut ku pitää soittaa ainakin 5päivässä eikä sillä ole asiaa vaan haluaa tietää mitä me tehdään tai kertoo telkkariohjelmat,oon sanonut miehelleni ei se tajua.eli ymmärrän sua täysin luulin olevani ainoa täs tilanteessa sama senkin takia oon kestänyt ku anoppi ostaa meille ruokaa,joskus ollaan jouduttu perumaan omia tärkeitä menoja anopin takia.itselläni on aikuisia lapsia en soittele heille joka päivä vaan jos on asiaa.kommentteja kaikilta

Ihana tietää etten ole ainut. Välillä musta tuntuu että mulla itsellä on jokin paha asenne ongelma ym, ku mieheltäni en mitään tukea asiaan saa. Ja kyllä häneltä löytyy fb:t sun muun ja sielläkin hän kyttää jatkuvasti muiden tekemisiä ja sitten soittelee niistä mitä muut ovat sielä statuksiaan päivittäneet.

Anopppini soitteli meille alkuaikoina ainakin 3-5 kertaa päivässä. Joka viikonloppu olisi pitänyt käydä kylässä.. Ikääkin meillä oli 30 joten ei käsitä.. poikansa kyllä asusteli kotona. Mutta tätä pommitusta jatkui 2 vuotta ja ellei vastattu sain haukut.. Tuttu tunne. Tosin minunkaan mies ei ole vankilassa, mutta silti.
Lopulta vedimme puhelimen seinästä ja laitoimme kännykät äänettömälle.. Auttoi kummasti.. mies kyllä tietenkin alkuun jaksoi puolustella, mutta kun käskin muuttaa äidilleen takaisin että voivat keskustella niin loppui sitten tälläinen show.. Rankkaahan se on, kokoajan tehdä tiliä mitä tapahtuu ja mitä ei... kuunnella tunteja sitä vuodatusta. Entäs ellet vaan vastaa, tai sanot että on menoa. Sillälailla itse tein, sanoin ihan iloisella ja rauhallisella äänellä..

Ihanaa tajuta, että en ole ainakaan tuota lajia anoppi.
Minulla on kolme miniää, joita en oikeastaan kovin hyvin tunne.

Jokaiselle miniälle olen sanonut, että en halua häiritä heidän elämäänsä, vaan että suhde saa hoitua heidän ehdoillaan.

Kerroin, että tulen kylään, jos kutsutaan, että en tulisi väärään aikaan. Lisäsin että, meille voi tulla milloin vain, koska kyseessä poikani koti.

Kerroin myös, etten soittele, ellei ole tärkeää asiaa, mutta minulle voi soittaa.
Pojillenikaan en soita, ellei todella ole asiantynkää. Se on painottunut kerran tai kaksi viikossa soittamiseen.
Asumme kaikki samassa kaupungiosassa.

Vuosien myötä tämä sääntö teki sen, että kutsu kylään tulee vain lastenlasten synttäreille. Lastenlasten vierailusta luonani tulee pari kuukautta... siis äitienpäivänä, jolloin tein meille "kaikkien äitien kunniaksi" yhteisen lounaan.

Syntymäpäivänä en saanut minkäänlaista onnittelua keneltäkään, en edes pojiltani. Seuraavan kerran ehkä on yhteydenottoa jouluna.

Joskus tulee tavattoman surullinen ja yksinäinen olo. Vaikka minulla on ystäviä ja harrastuksia, niin haluaisi olla jotenkin kiinnitettynä sukuun.

Mutta oma syyni, annoin nuorille vapaat kädet olla heidän ehdoillaan.
Miniöiden äidit ovat kiinteämmin yhteydessä ja hoitavat lapsenlapsia ensisijaisesti. Tottakai ymmärrän, että lapsen äiti luottaa omaan äitiinsä enemmän.

Ehkä niitä ehtoja joita laadit kannattaisi vaikkkapa hiukan muuttaa, otappa rohkeasti vaikka yhteyttä ja pyydä nähdä lapsiasi ja lapsenlapsiasi. Koska ehkä sinut on käsitetty hieman väärin (ettet niin välitä olla tekemisissä tms).. Kait se nyt kivaa olisi tuosta lapsimäärästä tavata useammin..

Niin soitella ei kannata jokapäivä, mutta ehkä tässä on menty vähän toiseen ääripäähän sitten kun ei ollenkaan voisi soitella miniälle..

Mulla oma äiti soittelee päivittäin ja sanoo heti alkuun ettei hänellä ole mitään asiaa, kunhan vaan aikansa kuluksi soittaa. Monasti tekee mieli sanoa, ettei mullakaan ole mitään asiaa, heippa vaan. Välillä rasittavaa.

EI OLE,NORMAALIA