Millaisia ajatuksia herättää outo ja sulkeutunut nainen?

Eipä paljon minkäänlaisia.

Outona ja sulkeutuneena miehenä en minä muunlaista naista enää huolisikaan kuin toisen yhtä omituisen otuksen, joka toki myös osaisi pitää itsestään huolta, selviäisi itsenäisesti arjessaan ja olisi vielä älykäs. Mutta kun ainoat vapaat omituiset naiset ovat ilmeisesti 150kiloisia ja tuhisevat vahvassa lääkityksessä taidamme puhua satuolennosta.

Outous kai tarkoittaa eräänlaista ulkopuolisuutta ja naiset harvemmin joutuvat siihen asemaan ilman että heidät joku pelastaisi tai ottaisi omakseen. Meitä outoja miehiä sitten riittääkin kaiken näköistä, kokoista, tyhmää ja älykästä, eikä kaikki edes vedä lääkkeitäkään naamaan.

Mutta jos outoja, ulkopuolisia naisia olisi oikeasti olemassa ja vielä suht tervejärkisiä, niin sitten olisi vielä kohtaamisongelma. Mistä niitä muka löytäisi? Ja miksi yhteiskunta heittäisi tärkeitä synnytysresursseja hukkaan, antamalla tervejärkisten synnytysikäisten naisten syrjäytyä suuressa määrin? Outoja ns. ulkopuolisia naisia, jotka muutoin ovat suht terveitä, ei käytännössä ole, ellei tämä tietoisena päätöksenä ole valinnut kissojaan tai koiriaan parisuhteen sijaan, jolloin parisuhde on jokatapauksessa mahdoton.

Suurimmaksi ongelmaksi ainakin omalla kohdalla taitaisi muodostua se että miten tutustuisin omituiseen naiseen, miten tuo omituisuus sitten tulisi ilmi ja mitä se tarkoittaisi muuten naisessa joka heijastuisi parisuhteeseen.
Olen pohtinut että ehkä minäkin olen jollakin tavalla omituinen ja outo jonka ihmiset tai naiset aistivat jonka takia eivät sitten lopulta kiinnostu minusta.
Toisinaan osaan olla harvinaisen epäsosiaalinen että kaikki seura ei kiinnosta.

En usko että sillä on mitään tekemistä sen kanssa on nainen harmaa hiirulainen vai miltä näyttää. enemmän kyse on siitä että nainen aika usein vaikka olisi itse epäsosiaalinen, ujo ja rauhallinen haluaa sosiaalisemman miehen ja joka ei ole niin omituinen kuin itse on.
Tapasin joskus muutaman tuollaisen naisen ja huomasin että heihin tutustuminen oli vaikeaa, heistä ei saanut todellakaan selvää oliko kiinnostus vain platonista vai ei välillämme ja parikin heistä heilautti sitten kaverikorttia mm. treffeien jälkeen.

Olen saanut sen käsityksen että kauniista puheista huolimatta se sulkeutunutkin nainen etsii sitä sosiaalisesti pätevää ja jopa komeaakin vetovoimaista miestä itselleen joka tapauksessa joka pelastaisi hänet sieltä omituisuuden norsunluutornista.

Kyllä sulkeutunut perusnätti nainen kelpaa sulkeutuneelle miehelle mutta kelpaako sulkeutunut mies sulkeutuneelle naiselle?

Melko epäsosiaalisena miehenä olisin varmaankin kiinnostunut tutustumaan kuvaamaasi naiseen. Näin meistä tulisi ehkä hieman vähemmän epäsosiaalisia.

Opiskelin aikoinaan sellaisella alalla jossa näitä vähän omalaatuisempia ja sulkeutuneita naisia kyllä riitti, mutta heihin oli vain todella vaikea tutustua. Ja vaikka onnistuin saamaan jotain kontaktia ja pääsemään jopa treffeille heidän kanssaan, niin se oli yhtä tai jopa vaikeampaa kuin ns. tavallisten naisten kanssa.

Suhdetta oli hyvin vaikea syventää siitä arkisesta kahvittelusta ja kouluasioista puhumisesta kun toinen ei tullut asiassa yhtään vastaan ja kaikki kontaktinottamiset, yhteiset tekemiset ja jopa puheenaiheet piti käytännössä itse keksiä. Erästäkin naista "tapailin" lähes koko lukukauden ajan, mutta en muista hänen soittaneen minulle kuin kerran. Eihän tuon voi tulkita miksikään muuksi kuin siksi etten kiinnostanut naista romanttisessa mielessä.

Kyllä minullakin oli useamman tuollaisen "harmaahiirulaisen" naisen kanssa aina taustalla sellainen mielikuva että ehkä minä en ollut tarpeeksi räväkkä tai kiinnostava persoona hänelle. Mutta en minä usko tuohon väitteeseen että se ujo ja hiljainen nainen tahtoisi välttämättä kovin räväkkää miestä itselleen. Ei ne suuret erot luonteessa ja elämäntavoissa yleensä auta suhteessa kovinkaan paljoa, vaan päinvastoin.

Mitä siihen ulkonäköön tulee, niin kyllä noita "harmaahiirulais" naisia löytyi niin tummana kuin vaaleampana, niin pyöreämpänä kuin hoikempanakin, ja jos ääripäät jättää pois, niin en usko että se naisen ulkonäkö vaikuttaisi minuun kovinkaan paljoa, sillä etsin yhä itselleni sitä vähän hiljaisempaa ujoa pikku hiirulaista, jonka luonne on minulle tärkeämpi kuin se miltä hän näyttää.

Ei haittaisi kunhan nainen olisi ulkonäöltään ja luonteenpiirteiltään miellyttävä. Mutta mitäpä väliä näillä on, koska homma kaatuu siihen ettei naiselle itselleen tule kelpaamaan keskivertoa epäsosiaalisempi mies.

Olen itse kotoisin toiselta planeetalta, joten outous naisessa on mulle melkeinpä must have.

Jos sitä sais halata, niin kuulostais ihan kiinnostavalta, muutoin kokisin ihan samanlaiseks kuin kenet tahansa sosiaalsisen tai epäsosiaalisen naisen.

varmaan älykäs?