Sinkkuus ja perheelliset ystävät

SE-81

Olen kolmekymppinen mies ja kaipaan ystäviäni.

Olemme aina olleet todella tiivis kaveriporukka. Osasta porukan sisällä muotoutui pariskuntia ja osa löysi kumppaninsa ulkopuolelta jotka toisaalta istuivat porukkaan todella hyvin. Sittemmin kun ikää on tullut niin kaverit ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Tottakai lapset ja kodin pyörittäminen vie aikaa ja resursseja, ymmärrän sen. Minullakin on työ joka vie aikaa muttei ole koko elämä.

Mikä tässä nyt mättää on se, että olen vanhasta porukasta ainoa sinkku. Pelkään kadottavani kontaktin ystäviini kokonaan. Kukaan ei pahemmin kiinnostu minun kuulumisistani tai edes kutsu yhteisiin illanviettoihin. En ole oikein viittinyt tuppautukaan kun tuntuu ettei minua kaivata vaikka seura kyllä kelpaisi. Erosin tyttöystävästäni pari vuotta sitten (ihan sopuisa ero, ei draamaa) ja sen jälkeen on tuntunut siltä että minua on kartettu. Pännii muutenkin tämä yksinäisyys ja sitten vielä tämä ettei vanhoja kavereitakaan kiinnosta seura.

Onko kenellekkään muulle sattunut omalle kohdalle vastaavaa? Mitä pitäisi tehdä?

12

927

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • pegasis

      Sama huomio minulla, nyt 36 v nainen. Kaikilla kavereilla on jo penska tai 2, ei niitä sittemmin kiinnosta kuin sellaiset joilla nitä lapsia on (seurana)
      On se aika tylyä, monet ihan aikuiset,korkeastikoulutetut ihmiset voivat taantua vauva-vaihteelle, jolloin mikään muu ei merkitse mitään paitsi vauvan vaipat,syömiset ym Muista asioista ei voi keskustellakaan, koska mylvivä lapsi vie kaiken muun huomion äidiltä.Tottakai vauvan hoito vie paljon aikaa mutta omaa elämää ei silti tarvitse kokonaan unohtaa. Myöhemmin voi sitten yrittää soitella kavereille joskus parinkymmenen vuoden jälkeen mutta kuka enää silloin muistaa...
      Olen jäänyt aika lailla yksin koska kaikilla ystävillä on lapsia. Niinpä, minulle sanotaan että ymmärrän sitten kun minulla on lapsia.
      Pitänee siis yrittää saada niitä penskoja itsekin jolloin varmaan ymmärrän tilannetta paremmin. (entinen paras ystäväni sanoi näin)

      • Fiikusfj

        Nimenomaan. Jossain määrin jopa karmii se, miten moni lapsia saanut kaveri on menettänyt täysin kiinnostuksen ympäröivään maailmaan. Facebookiin tuutataan päivityksiä ja valokuvia vaan niistä kersoista. Mitkään yhteiskunnalliset asiat eivät enää tunnu kiinnostavan pätkän vertaa, elleivät ne sitten liity aivan suoraan lapsiperheen etuuksiin tai muuhun vastaavaan. Lapsettomien kuulumiset ei tietenkään myöskään kiinnosta, koska eihän lapsettomilla tietenkään ole mitään elämää (siksi ne saa tehdä työpaikoillakin kaikki ylityöt). Tuntuu, että mitä matalammin koulutettu mamma, sen totaalisempi tuo muutos on.


    • muija 40

      onko siis niin että sinkku ei kelpaa enää porukkaan, vai onko niin että sinkku ei halua olla mukana remmissä/porukassa jossa on kaikilla "parit" ja lapset ja erilainen arki.

      minä ja ystäväni ollaan kavereita oltu jo silloin kun lapsemme olivat pieniä. aikaa kului lapset varttui nyt jo osa 15, 17, 18 vuotiaita, ei enää vaippaikäisiä eikä pieniä koululaisiakaan.
      ystävälleni tuli ero ja hänen elämä muuttui radikaalisti, rahasta tiukkaa, lapset pitää elättää.
      toki sinkuna hakee seuraa ja miesystävää jakamaan elämää...eli elämä on paljonkin erilaista kuin minun perheeni, tällä hetkellä.

      aluksi mua harmitti kun hänellä oli menovaihde ja yhteistä aikaa ei löytynyt.
      tavattiin kuitenkin silloin tällöin, harvoin.
      saattoi mennä useempi kuukausikin että ei tavattu, mutta kun nähtiin juttu luisti ja oli kuin eilen olisi juuri nähty.

      eli ystävyys pysyi vaikka elämä olikin hetken erilaista.
      nyt on kulunut jo 3 vuotta erosta ja elämä on tasaantunut.
      hän on edelleen sinkku mutta ei se haitaa.

      eli ei se tarkoita että pitää nähdä aina ja koko aika, ei se tosi ystävyys haihdu.

    • efge.

      Ne pelkää että porukan ainoa sinkkujätkä houkuttelee heidät pahoille teille.

      No jokatapauksessa, niillä on nyt vaimot ja lapsia ja ehkäpä uusia ystäviä.

    • näin myös

      Minulla on myös sama huomio. Ne kaverit, jotka ovat saaneet lapsia, ovat todella harvoin yhteyksissä tai pyytävät minnekään. Tai kyselevät kuulumisia. Toki kun tavataan niin puhutaan muustakin kuin lapsista. Tässä minun tapauksessani on vain se ero, että myös itselläni on lapsi. Mutta kyllä sosiaalinen elämä on kaventunut sen jälkeen kun lapsi tuli. Osittain omaa syytä, koska olin yhden puolen vuoden ajan todella väsynyt enkä jaksanut kuin töissä ja kotona. Nukkumista ajatteli vain koko ajan. Mutta nyt asia on onneksi korjaantunut itsestään.

      Kaverisuhteet ovat sitä ennenkin vähän harventuneet kun oli niitä sinkkukavereita, jotka halusivat nähdä vain bilettämisen merkeissä. Muita näkemisehdotuksia ei kuulunut ja vaikka itsekin ehdottelin jotain muuta tekemistä niin ei kelvannut. Pienen lapsen vanhempi ei jaksa valvoa kovin myöhään:) Ja sitten kun ei joku pyytämäni kaveri lähde minnekään vaikka olisin pyytelemässä sopivin väliajoin jonnekin, niin en sitten viitsi enää pyytää, jos vaikka haluaa olla rauhassa. Eli se on sitten semmoinen oravanpyörä tavallaan, että en suinkaan tahallani yhteyksiä harvenna. Tai sitten on niitä perheellisiä, jotka eivät itse ehdottele mitään, mutta lähtevät jos ehdotan. En silti viitsi olla kinuamassa seuraa, jos vaikka haluaa keskittyä perheeseen.

      Kyllä minua ainakin kiinnostaa sekä lapsellisten että lapsettomien kuulumiset. Mukava päästä vähän "pois" siitä omasta perhe-elämästä ja rupatella muita juttuja. Mutta niin kait se menee, että kaikilla on se oma perhe-elämä eikä kavereita kaivata... Siis tottakai elämäni tärkein ihminen on oma lapseni, mutta muutkin elämän osa-alueet ovat tärkeitä sekä muut sosiaaliset suhteet. Ja selväähän se on, että oma lapsi vie paljon aikaa ja ei sitä omaa aikaa ole enää niin paljon kuin aikaisemmin.

      Tässä oli yhden lapsellisen näkökulma. Mutta tietysti tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia. Toiset keskittyvät perhe-elämään. Lapsettomat keskittyvät biletykseen jne.

      • näin myös

        Niin ja lisäisin vielä, etten todellakaan ole sellainen vanhempi, joka päivittää FB:n täyteen muksun kuvia ja höpisee pelkästään oman muksun edesottamuksista. Olen mielestäni osoittanut, että minua kiinnostaa heidän kuulumiset. Mutta kuvittelevatko lapsettomat, että perheellistä ei enää kiinnosta muun maailman meno? Samoin ne perhe-elämäkeskeiset ihmiset kuvittelevat myös muiden perheellisten olevan samanlaisia?

        Tuosta lasten mylvimisestä ympärillä, kun ne vievät äidin kaiken huomion keskustelusta. Sehän on totta. Eihän pieni lapsi (1-2vee esimerkiksi) anna äidin olla kotona rauhassa kahta tuntia esimerksi. Että rupattelisitte pari tuntia ilman lapsen huomioimista. Lastahan tottakai pitää opettaa siihen, että ei saa keskeyttää ja oma sanottava sanotaan omalla vuorolla, mutta eihän sen asian oppiminen päivässä tapahdu. Ja kyllähän kait on ihan normaalia, että jos kotiin tulee vieras niin myös lapsi "osallistuu" tilanteeseen. Siinähän ne sosiaaliset taidot kasvavat. Itse näen kavereita mieluusti kodin ulkopuolella ja toki kyläänkin voi tulla, mutta siinä on luonnolisesti lapsi kuvioissa.


    • /7

      Ymmärrän hyvin tuntemuksiasi. Mä taas olen ajautunut siihen pisteeseen, että kahden lapsen eronneena äitinä mulla ei ole kuin lapsellisia ystäviä. Ystäviä, jotka niin ihania kuin ovatkin, elävät täysin lastensa ehdoilla ja suunnittelevat kaiket tekemisensä ja menonsa lapsiystävällisesti. Minä kun kaipaisin välillä ihan vain aikuisten keskistä aikaa ilman lapsia niin että puheenaiheina olisivat muutkin kuin lasten kuulumiset ja tekemiset. Mulle kun ei tuottaisi vaikeuksia olla lapsistani erossa yhtä iltaa tai vaikka viikonloppua.

      Sinkkukaverin kanssa tämä saattaisi onnistuakin, mutta valitettavasti niitä mulla ei ole.

      • näin myös

        Munkin kaverit rupeavat pikkuhiljaa hankkimaan lapsia. Tietysti kun ikää alkaa olla, niin niitä on hankittava, jos kerta meinaa. Monet ovat just sitä sorttia, että omistaudutaan perheelle ja kaikki muu elämä jää. Tottakai oma lapsi vie suurimman osan ajasta. Niinhän sen kuuluu ollakin. Mutta välillä olisi ihan mukava nähdä tai tehdä jotain ilman lapsia. Ja se "välillä" ei tarkoita paria kertaa vuodessa! Sitä todellakin kaipaa ihan aikuisten aikaa, kun saahan sitä kotona keskittyä siihen lapseen. Niin ihana on (tai olisi) välillä irrottautua arjesta ihan vaikka vain yhdeksi illaksi.

        Näen ehkä eniten mun sinkkukavereita tai lapsettomia. Lasten kautta tutustuessa (esim. mammakerhot) se puhe on usein just vain niitä lapsia. Mikä sekin on mukavaa, kun saa vertaistukea ja kaveria lapselle jne. Mutta kyllä sitä kaipaa tuulettumistakin. Ehkä mammakerhoissa ja sen tyyppisissä tutustumisissa ravaakin vain ne perhekeskeiset. Tää kun kaipas ihan oikeita ystäviä:) Taitaa kuitenkin enimmistö perheellisistä olla perhekeskeisiä.


    • ystävät kadonneet

      Minulla on aivan vastaavia kokemuksia. Kun olin sinkku, oli tilanne aivan samankaltainen kuin aloittajalla. Tiivistetysti voisi sanoa, että tosi monet ovat halukkaita ystävyyssuhteisiin vain silloin kun ovat sinkkuja. Kun puoliso on löydetty, ei enää kiinnosta kaverit, ja kun lapsia ilmestyy, niin vielä vähemmän.

      Kaikki eivät näin toimi, esimerkiksi itse olen aina parisuhteessakin halunnut viettää sosiaalista elämää. Minusta on tosi harmillista etenkin se, että kun ystävät ovat saaneet lapsia, he eivät ajattele enää yhtään mitään muuta, eivätkä osaa keskustella mistään muusta.

      • N40+

        Ihan sama kokemus täällä, sama ilmiö on jyllännyt naisten keskuudessa jo iät ja ajat. Kun löytyy mies ja/tai tulee lapsia, ystävyyssuhteet jäävät toissijaiseksi ja perhe-elämä valtaa ajatukset. Surullista, mutta olen huomannut että näin se vain on (itse en ole hylännyt ystäviäni edes seurusteluvaiheessa, lapsia minulla ei ole).


    • ...

      Jos sinusta tuntuu, ettei sinua kaivata, niin se on aika lailla sinun tunteesi, sillä ethän voi tietää täysin koskaan, mitä muut ajattelevat. Ehkäpä sinä käännät sen, ettei sinua niin kiinnosta heidän perhe-elämänsä, niin päin, ettei heitä muka kiinnosta sinä?

      Sinä et viitsi tuppautua... kertookohan se heillekin sitä samaa, ettei sinua kiinnosta? Olisiko se niin paha ottaa asioita esille ja jutella tuntemuksista ystäviesi kanssa? Olettaminen ei ole kommunikointia, vaan oma ajatus.

    • joohblaah

      Oma kokemukseni on jokseenkin päinvastainen, sain lapset nuorena (20-23v) ystävillä ei lapsia silloin ollut vaan paras biletysvauhti päällä. Itsekkin kaipasi sitä menoa ja meininkiä ja lukemattomat kerrat sanoin että pyytäkää minuakin mukaan kun olette menossa bilettämään, olihan lapsilla isäkin huolehtimassa..

      Eipä pyydelty..joskus saattoi tulla soitto tai tekstari kun kaverit olivat jo baarissa, et ai niin, meillä on meno päällä, olisitko päässyt? luovutin.. Halusin sitä muutakin elämää kuin vaipparallia ja lapsista lässyttämistä vaan ystävät olivat eri mieltä, kai minusta tuli heidän silmissään vaan tylsä mamma?

      Nyt omat lapset ovat isoja ja nuo silloiset ystävät pienten lasten vanhempia, välit eivät enää ole kovin läheisiksi tulleet, nähdään ehkä kerta vuoteen eivätkä he osaa relata lainkaan, baari-ilta on yhtä kun yksi paukku jne.. jos meidä pikku päivänpaisteelle tuleekin hätä mummon hoivissa.. No siitä olen onnellinen että omat lapset tuli hankittua silloin kun ei ollut vielä tuollainen tiukkapipo, vaan ystävät meni..

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1987
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1021
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      872
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      757
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      749
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      12
      721
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      685
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      680
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      666
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      208
      663
    Aihe