Onko kuinka monella kokemuksia kaveruudesta joissa kaveri onkin jossain vaiheessa paljastunut narsistiksi? Minulle kävi niin aivan äskettäin.
Puhuin eilen äitini kanssa kaverista jonka käytös oli vähän mietityttänyt jo siitälähtien, kun sattui tapaus josssa hän oli jäämässä toisen kaverimme kanssa asuntolaan viikonlopuksi ja minäkin olin jo saanut luvan olla saman viikonlopun, mutta tämä kaveri tulikin sanomaan että voitko mennä muualle täksi viikonlopuksi kun he hänen mukaansa halusivat olla siellä kahdestaan. Minä tietenkin sanoin vastaan että minähän olen täällä tämän viikonlopun koska se on jo sovittu. Sitten hän alkoi väittämään vastaan ja kertoi että oli käynyt puhumassa asuntolan valvojallekkin että en saisi olla sitä viikonloppua heidän kanssaan. Sain kuitenkin jäädä eikä mitään ongelmia sitten viikonloppuna siitä huolimatta ilmennyt.
Aloin miettimään tarkemmin hänen käytöstään ja laitoin merkille että aina kaiken on pitänyt mennä hänen tahtonsa mukaan. Hän antaa kuvan itsestään että on hyvin kiltti ja huolehtiva, mielestäni hän on välillä suorastaan äitimäinen kavereitaan kohtaan. Mutta hän suuttuu herkästi ihan pikku asioistakin varsinkin jos ne liittyvät häneen ja pitää joskus pitempäänkin mykkäkoulua kunnes toinen pyytelee anteeksi.
Hänen huomion kipeytensä ilmenee erityisesti siinä ettei hän tykkää tehdä asioita yksin, esim. käydä kaupassa, aina pitää olla joku kaveri mukana.
Kun olin pari viikkoa sitten toisen kaverini luona hän sanoi tämän kaverimme sanoneen hänelle ettei tapaisi minua kesälomalla ja oli samalla sanonut ettei minun pitäisi muka ollenkaan olla tekemisissä kenenkään kaverini kanssa kesällä. Ja kun hän sai selville että olin siitä kuullut tältä toiselta kaveriltamme niin hän oli moittinut häntä hirveästi siitä. Ihmettelimme yhdessä hänen kohtuutonta käytöstään ja eräs toinen päivä keskustellessamme otin puheeksi että äitini oli sanonut hänellä olevan narsistisia piirteitä ja kaverini oli äitinsä kanssa todennut saman asian.
Nyt en oikein ole varma miten pitäisi jatkossa käyttäytyä hänen seurassaan. jos laitan välit poikki kokonaan niin hän todennäköisesti alkaa haukkumaan minua ja kavereitani alentavasti niinkuin kävi eräälle toiselle hänen entisistä kavereistaan joka pisti välit poikki kun oli huomannut muutokset hänen käytöksessään ja olemuksessaan.
Pitäisi varmaan noudattaa äidin antamaa neuvoa: pidä ystävät lähelläsi mutta viholliset vielä lähempänä.
Pelottaa se millaiseksi asiat menee kun koulu alkaa, ja pelottaa että hän taivuttelee kaikki kaverini minua vastaan. Mutta onneksi minulla on ainakin yksi luotettava kaveri joka pitää minua läheisenä ystävänään eikä kuuntele mitä muut sanovat ja ymmärtää miten toimia narsistien kanssa koska joutui yhden sellaisen kanssa elämään 10 vuotta.
Puhuin eilen äitini kanssa kaverista jonka käytös oli vähän mietityttänyt jo siitälähtien, kun sattui tapaus josssa hän oli jäämässä toisen kaverimme kanssa asuntolaan viikonlopuksi ja minäkin olin jo saanut luvan olla saman viikonlopun, mutta tämä kaveri tulikin sanomaan että voitko mennä muualle täksi viikonlopuksi kun he hänen mukaansa halusivat olla siellä kahdestaan. Minä tietenkin sanoin vastaan että minähän olen täällä tämän viikonlopun koska se on jo sovittu. Sitten hän alkoi väittämään vastaan ja kertoi että oli käynyt puhumassa asuntolan valvojallekkin että en saisi olla sitä viikonloppua heidän kanssaan. Sain kuitenkin jäädä eikä mitään ongelmia sitten viikonloppuna siitä huolimatta ilmennyt.
Aloin miettimään tarkemmin hänen käytöstään ja laitoin merkille että aina kaiken on pitänyt mennä hänen tahtonsa mukaan. Hän antaa kuvan itsestään että on hyvin kiltti ja huolehtiva, mielestäni hän on välillä suorastaan äitimäinen kavereitaan kohtaan. Mutta hän suuttuu herkästi ihan pikku asioistakin varsinkin jos ne liittyvät häneen ja pitää joskus pitempäänkin mykkäkoulua kunnes toinen pyytelee anteeksi.
Hänen huomion kipeytensä ilmenee erityisesti siinä ettei hän tykkää tehdä asioita yksin, esim. käydä kaupassa, aina pitää olla joku kaveri mukana.
Kun olin pari viikkoa sitten toisen kaverini luona hän sanoi tämän kaverimme sanoneen hänelle ettei tapaisi minua kesälomalla ja oli samalla sanonut ettei minun pitäisi muka ollenkaan olla tekemisissä kenenkään kaverini kanssa kesällä. Ja kun hän sai selville että olin siitä kuullut tältä toiselta kaveriltamme niin hän oli moittinut häntä hirveästi siitä. Ihmettelimme yhdessä hänen kohtuutonta käytöstään ja eräs toinen päivä keskustellessamme otin puheeksi että äitini oli sanonut hänellä olevan narsistisia piirteitä ja kaverini oli äitinsä kanssa todennut saman asian.
Nyt en oikein ole varma miten pitäisi jatkossa käyttäytyä hänen seurassaan. jos laitan välit poikki kokonaan niin hän todennäköisesti alkaa haukkumaan minua ja kavereitani alentavasti niinkuin kävi eräälle toiselle hänen entisistä kavereistaan joka pisti välit poikki kun oli huomannut muutokset hänen käytöksessään ja olemuksessaan.
Pitäisi varmaan noudattaa äidin antamaa neuvoa: pidä ystävät lähelläsi mutta viholliset vielä lähempänä.
Pelottaa se millaiseksi asiat menee kun koulu alkaa, ja pelottaa että hän taivuttelee kaikki kaverini minua vastaan. Mutta onneksi minulla on ainakin yksi luotettava kaveri joka pitää minua läheisenä ystävänään eikä kuuntele mitä muut sanovat ja ymmärtää miten toimia narsistien kanssa koska joutui yhden sellaisen kanssa elämään 10 vuotta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedätkö onko häntä kukaan koskaan oikeasti rakastanut? Nimittäin rakkauden puute aiheuttaa ihmisessä turvattomuutta, joka saattaa ilmetä narsistisina oireina.
Minun ymmärtääkseni häntä on rakastettu, hänellä on iso perhe ympärillä, pitkäaikainen poikaystävä ja kavereitakin on jonkin verran ympäri suomea. Äitiinsä ja sisaruksiinsa hänellä on hyvin läheinen suhde.
Ei kaikki kusipäät ole aina narsisteja..