kun lapsella ei saa miestä

Haluaisin kuulla saman kohtalon kokeneilta, miten teillä on mennyt sen jälkeen kun mies tekaisi lapsen toiselle naiselle?
Itse en enää ajattele lasta joka päivä, koska mies ei tapaa niin usein lastaan. Itse en tiedä voinko koskaan tavat lasta, koska saan pelkästä ajattelustakin paniikkiklohtauksen. Myös tämän naisen yhteydenotoista. Menen täysin paniikkiin, sydän hakkaa, henki ei kulje , pyörryttää ja jalat menevät veltoiksi. Mitään pahaa en heille halua, ja olenkin koittanut pysyä edes asiallisissa väleissä lapsen äitiin, joka siis ottaa minuun ja mieheeni jatkuvasti yhteyttä.
Olen siis tyytynyt kohtalooni, että miehellä on lapsi toisen kanssa enkä koskaan pääse heistä eroon. Lapsi ei muistuta isäänsä ollenkaan, mutta mies kyllä kiltisiti kävi velvollisuutensa hoitamassa ja tunnustamassa isyytensä, sen jälkeen kun nainen oli käynyt hänet nimeämässä isäksi lapselleen.
Nainen haluaa miehestäni lapselle täyspäiväistä isää. Mies ei halua, vaan haluaa keskittyä meidän omaan perheeseen.
Emme juurikaan puhu naisesta tai lapsesta. Mies tapaa lastaan kerran viikossa parissa.
Yritän vaan ajatella, että olishan tuo voinut lähteä ja jatkaa elämäänsä tämän naisen ja tämän ei niin suunnitellun lapsen kanssa, jos olis halunnut. Petoksista suurin on tullut toteen tämän viattoman lapsen muodossa. Naisen pörhistelee rintaansa miten tämä lapsi on niin tärkeä isälleen. Voi olla niin.

Onko mitään tukiryhmiä saman kokeneille, että vois jakaa kokemuksia?