Tapasin jokin aika sitten miehen. Hänen kanssaan alku meni hyvin ja hän oli kiinni minussa koko aika ja sinä aikana hän alkoi tykkäämään minusta ja ihastui minuun samoin kun minä häneen.
Mies edelleen tykkää minusta jne. Hän ottaa minuun itse yhtyettä ja kyselee kuulumisiani ja kysyy tavataanko jne. Olen myös tavannut pari hänen kaveriaan ja hänen perheensä.
Mutta häntä kuulemma ahdistaa, mutta hän ei tiedä mikä. Ja tämä ahdistus esiintyy sillä että hän tuntuu välillä olevan todella kiukkunen minua kohtaan ja hän on alkanut ottamaan enemmän etäisyyttä. Hän oli ennen kaukosuhteessa ja sanoo ettei ole tottunut näkemään paljoa ja että on tottunut viettämään aikaa yksin ja kavereiden kanssa ja tottunut siihen että hänellä on tilaa. Ihmettelen kuitenki kun hän sanoo että on tottunut olemaan kavereiden kanssa ja että hänellä on tilaa, koska sitä hänellä on myös nyt.
Itse haluan tutustua mieheen kunnolla ja haluaisin katsoa onko meillä mitään mahdollisuutta mennä tapaamise vaiheesta parisuhde vaiheeseen, mutta tämä että häntä ahdistaa ihmetyttää. Mitä ihmettä voin tehdä kun miestä ahdistaa mutta hän ei tiedä mikä? Välillä tuntuu että miehen on vaikea sisäistää että nyt ei ole kyse kaukosuhteesta vaan ihan lähisuhteesta. Itselleni tilanne on outo, koska aikasemmat mieheni eivät ole olleet kaukosuhteessa. Pitäisikö minun vain antaa hänen olla vähä aika ja olla häntä näkemättä jos se sitten loppuisi? Mutta itseäni on alkanut ahdistamaan se, että pelkään menettäväni tämän miehen. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen huomannut, että monelle miehellä tuntuu olevan aikoja kun heitä ahdistaa ja puhun nyt omasta kokemuksesta ja niistä joita olen kuullu kavereiltani.
Auttakaa ennen kuin suhde loppuu ennen kuin se edes on kunnolla alkanut.
Mies edelleen tykkää minusta jne. Hän ottaa minuun itse yhtyettä ja kyselee kuulumisiani ja kysyy tavataanko jne. Olen myös tavannut pari hänen kaveriaan ja hänen perheensä.
Mutta häntä kuulemma ahdistaa, mutta hän ei tiedä mikä. Ja tämä ahdistus esiintyy sillä että hän tuntuu välillä olevan todella kiukkunen minua kohtaan ja hän on alkanut ottamaan enemmän etäisyyttä. Hän oli ennen kaukosuhteessa ja sanoo ettei ole tottunut näkemään paljoa ja että on tottunut viettämään aikaa yksin ja kavereiden kanssa ja tottunut siihen että hänellä on tilaa. Ihmettelen kuitenki kun hän sanoo että on tottunut olemaan kavereiden kanssa ja että hänellä on tilaa, koska sitä hänellä on myös nyt.
Itse haluan tutustua mieheen kunnolla ja haluaisin katsoa onko meillä mitään mahdollisuutta mennä tapaamise vaiheesta parisuhde vaiheeseen, mutta tämä että häntä ahdistaa ihmetyttää. Mitä ihmettä voin tehdä kun miestä ahdistaa mutta hän ei tiedä mikä? Välillä tuntuu että miehen on vaikea sisäistää että nyt ei ole kyse kaukosuhteesta vaan ihan lähisuhteesta. Itselleni tilanne on outo, koska aikasemmat mieheni eivät ole olleet kaukosuhteessa. Pitäisikö minun vain antaa hänen olla vähä aika ja olla häntä näkemättä jos se sitten loppuisi? Mutta itseäni on alkanut ahdistamaan se, että pelkään menettäväni tämän miehen. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen huomannut, että monelle miehellä tuntuu olevan aikoja kun heitä ahdistaa ja puhun nyt omasta kokemuksesta ja niistä joita olen kuullu kavereiltani.
Auttakaa ennen kuin suhde loppuu ennen kuin se edes on kunnolla alkanut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hän voi epäröidä, että oletko sitä mitä hän haluaa. Et pysty pakottaa häntä sitoutumaan joten et voi tehdä mitään. Anna hänelle lisää tilaa ja aikaa.
Hän on sanonnut kyllä, että haluaa edetä hitaasti, eikä minulla ole mikään kiirre. Mutta tämä epävarmuuden tuntukaan ei ole mukavaa. Pelkään kuitenkin jos annan tästä vielä lisää tilaa hänelle (mitä hänellä on nyt paljon) että hän "unohtaa" minut kokonaan.
Minä ihan vast'ikään lopetin seurustelun kaukosuhteeni kanssa. Tykkäsin ja tykkäisin miehestä edelleen, mutta välimatka vain oli minulle liikaa. Matkan ajaminen oli raskasta minulle.
Jos nyt olet juuri tuon miehen tavannut, niin ehkä hänkin kaipaa kuitenkin sitä kaukosuhdettaan, kukaan muu ei kelpaa. Joskus vain on "pakon" edessä luovuttava, järki käskee niin toimimaan ja uravalinnat, nekin vaikuttivat minun ratkaisuuni. Et voi tuolle miehelle olla sitä mitä hän on menettänyt, sille vaan ei mitään mahda. Ahdistaahan se, jos yrittää väkisin mennä eteenpäin toisen kanssa, kun samalla kuitenkin kaipaa jotain ihan muuta.
Mukava kuulla vastaus ihmiseltä joka on itse kaukosuhteessa ollut. Tämän miehenikin suhde kai päättyi tuon välimatkan takia. Ja tuo tunne että en voi olla se hänelle jonka hän on menettänyt tuntuu itsestäni inhottavalta, mutta kun kauko suhteesta on kulunnut jo useampi kuukausi, niin toivon että mies pystyisi jo aloittamaan uuden suhteen kanssani, mutta ei tuollaista voi kysyäkään toiselta että vieläkö haluaisit eksäsi..
Vaikka onhan tuo inhottavaa että ei oikein tiedä mitä mies haluaa ja kun hän etäisemmäksi muuttunut kuin ennen, mutta silti hän jollain tavalla osoittaa kiinnostuksen minua kohtaan.
Kuule...mitä näet kun katsot hänen makuuhuoneessaan kattoon ?
Ja mitä näet kun katsot makuuhuoneen ikkunalaudoille ?
Kuulostaa nyt niin tutulle......
No katossa näen hänen lamppunsa ja makuuhuonen ikkunasta kun katson ulos näen hänen autotallinsa ja naapurin omakotitalon.
Olen hieman vastaavasa tilanteessa, eli mies on ahdistunut eikä itsekään tiedä mitä haluaa. Mun ratkaisu siihen on mielestäni se klassinen mutta ainoa mahdollinen, eli antaa lisää tilaa ja aikaa.
Muista se sanonta:
"Jos sinulla on lintu häkissä, päästä se vapaaksi. Jos se palaa luoksesi, se on todella sinun. Jos ei, se ei koskaan sinun ollutkaan."
Sopeutumisvaikeuksissa on vaikea auttaa, vaikka haluaisi.
En ole ennen kuullut tuota sanontaa, mutta se kuulostaa hyvältä. Tuntuu vain, että tämä että miehiä ahdistaa on aika yleinen monessa suhteessa.