Pähkäilyä eron jälkeen

Olin suhteessa peäti 23 vuotta eli koko tähänastisen aikuiselämäni itseäni 9 vuotta vanhemman miehen kanssa. Ero tuli viime joulukuussa, kun en kestänyt miehen saamattomuutta ja minun jatkuvaa mitätöintiäni ja seksittömyyttä. Meillä on 6 vuotias lapsi. Tapaamme sangen usein, koska lapsi asuu vuorotellen molempien luona. Miehellä on vielä asuntoni avain, koska hän on kuljettanut lasta eskarista ja "käyttänyt" eskarin lähellä olevaa asuntoani välipalan teossa jne. Olen jo pyytänyt omaa avainta häneltä, mutta ei ole vielä antanut. Toisaalta minulla on myös hänen asuntonsa avain sen varalta, että hänelle sattuu vaikka jotain lapsen siellä ollessa tms. Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta ja mitä mieltä olette tästä? Olemme vieläkin lähestulkoon kuin perhe. Tietysti poliisilla uhkaamalla tai avaimen uudelleen sarjoituksella saisin kämppäni "lukittua". Mies on aika aggressiivinen ja uhkaavakin joskus suuttuessaan enkä jaksaisi alkaa tapella joka asiasta. Toisaalta vaikka on onneton luuseri omien asioiden hoidossaan välittää lapsesta aidosti ja haluaa olla tämän kanssa. Pitäisikö erossa aina laittaa sukset lopullisesti ristiin ja heittää ex konkreettisesti pihalle ja olla olematta missään tekemisissä tämän kanssa? Pakkohan lapsen asioissa on olla tekemisisä ja parempi minusta on keskustella kasvokkain kuin sähköpostin välityksellä niin kuin jotkut tekevät. Näin toimimalla ero kyllä konkretisoituu kaikille mutta pelkään sen myrkyttävän suhteet pitkäksi aikaa. Miten minun tulisi suhtautua exään? En ole jaksanut ajatellakaan uutta suhdetta. Pitäisikö alkaa pokata uutta, jotta ex uskoisi, että ero on lopullinen ja suhde on finito? Toivoisin "lapsellisilta" eronneilta asiallisia viestejä.