Yksi kirkon selkeä etuoikeus on ettei jumalanpalveluslähetyksiä määritellä sisältö ja ikäräja symboleilla. On sanomattakin selvää, että jumalanpalveluksissa saarnattava mielikuvitusmaailma ahdistaa lapsia ja nuoria ihmisiä, varsinkin kun aikuiset ihmiset esittelevät mielikuvitusmaailmansa niin, että se muka olisi todellista. Kirkon jumalanpalveluslähetyksiin kuuluisi ehdottomasti ahdistusta kuvaava hämähäkki ja K18 symboli.
http://www.mediakasvatus.fi/tietopankki/wiki/ikarajat
http://www.mediakasvatus.fi/tietopankki/wiki/ikarajat
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisäksi:
- Kirkolla on lain takaama oikeus saada hartausohjelmia YLEn lähetyksiin
- Kirkon ei tarvitse maksaa YLE veroa
Onko kenelläkään tietoa veloitetaanko kirkolta mitään kuvauskustannuksia vai meneekö kaikki YLEn eli valtion piikkiin.? Ei nimittäin ole ihan halpaa lähettää suoran lähetyksen kuvaustiimiä paikalle. Veikkaanpa vaan, että kirkko on tässäkin vapaamatkustaja.
Olen itsekin nostanut tämän asian usein esille. Olen monäkin, siinä käsityksessä, että kirkko ei maksa YLElle mitään saamistaan runsaista palveluksista. Jo pelkästään Kallion kirkonkin edessä on hyvin usein ylen autoja, henkilöautoja, pakettiautoja, lähetysautoja.
Kyllä se niin on että YLE on velvoitettu palvelemaan YLEä ja vielä ilmaiseksi. Olen asian niin monesti esiin nostanut, etä varmasti uskovaiset olisivat huomauttaneet jo moneen otteeseen jos kirkko jotain YLEn palveluista maksaisi.
En ihmettelisi, jos kirkon saama hyöty YLEN ilmaisista palveluista käyvin hinnoin olisi miljoonia euroja vuodessa.
Muistan kuinka iltarukous pani pienenä ajattelemaan kuolemaa.
"Levolle laske luojani, armias ole suojani, jos sijaltani en nousisi, taivaaseen ota tykösi." Vaikka en ollut lapsena herkimmästä päästä, niin ei se ihan miellyttävä ajatua ollut nukkumaan mennessä. että herääköhän sitä aamulla ollenkaan. Tuollainen iltarukous pitäisi ehdottomasti kieltää lasten korvilta.
Vaikka äitini ei ollut mikään uskovainen, erosi "vanhoilla päivillään" kirkosta, niin hän oli lapsena oppinut tuon iltarukouksen, ja joskus puolihuolimattomasti sen lausui kun menimme veljeni kanssa nukkumaan.
Paljon miellyttävämpi muisto on lapsuuden nukkumaan menohetkistä se kun äiti sanoi valojen sammuttamisen lähtölaskentana "Van ttuu riip puu or rel la" tai kehotus mennä nukkumaan sanomalla " Nyt pyllynsilmä kallelleen!"
Äitini ei luottanut uskovaisiin lapsuudenkokemustensa takia. Isänsä kuoleman jälkeen äidin pikkusisko oli lähetetty kauppaan hakemaan jotain ja hän oli palannut tyhjin käsin kotiin itkien. Uskovainen kauppias oli sanonut hänelle että "Isäskin se meni sitten helvettiin".
Isoveli oli lohduttanut ja sanonut, että olisit pyytänyt kauppiasta viemään terveisiä isälle kun kauppiaan oma vuoro koittaa.