Kertokaapa kokemuksianne ja vinkkejänne kaikki te, joilla on toimiva yhteishuoltajuus. Olemme miettimässä sellaista asiaa. Toivomme että lapsi voisi asuakin molempien luona (tällä hetkellä 12-vuotias), asuisimme samalla alueella lähellä toisiamme puolisoni kanssa, josta olen tod,näk. eroamassa. En suostu vielä uskomaan, etteikö lapsi voisi jakaa arkeaan edelleen molempien vanhempien kanssa. On vaan ollut vaikea löytää optimistista ohjausta tähän asiaan.Pelottelijoita kyllä riittää.
Miten yhteishuoltajuus toimii?
Risteyksessä
123950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä yhteishuoltajuus onnistuu, jos vanhemmat pystyvät puhumaan asioista keskenään, sopimaan ja luottamaan. Siitä, että lapsi voisi asua molempien vanhempien luona, en tiedä. Toivottavasti joku voisi kertoa kokemuksia siitä, sillä olen ollut tähän asti sitä mieltä, että lapsi tarvitsee selkeästi yhden kodin ja ns.etävanhemman luona tilaa olla silloin kun siellä on. Ajatteln asiaa niin, että lapsella on hyvä olla yksi koti, joka tuo turvallisuuden tunteen. Siinäkin tapauksessa, että vanhemmat asuvat lähellä toisiaan. Se voi olla ihan kumman vanhemman koti hyvänsä. Olisi mielenkiintoista kuulla niitä kokemuksia, jossa lapsen arki on toisaan jaettu vanhempien kesken.
Meillä muksu on joka toinen viikko isällä ja joka toinen viikko äidillä. Toimii tosi hyvin, 2 hyvää kotia molemmissa paikoissa, ei ongelmia. TOSI HIENOOO.
Meillä ainakin onnistuu ihan hyvin vaikka lapset asuu mun luona. Ex:n luona lapset käy vähän väliä
ja tälläkin hetkellä nuorempi on siellä.Ex ostelee tytöille vaatteita vaikka maksaa elatusmaksuja. Olen sanonu ettei tarvi maksaa jos tuntuu siltä, varsinkin jos jotakin ostelee ja lapset siellä elelöö. Ex on jopa ollut eron jälkeen meilläkin yötä ja laitteloo välillä ruokaakin. Ollaan otettu alkoholiakin yhdessä ja muisteltu seurustelu-aikoja.
Mieletäni kaunan kantaminen on turhaa ja kuluttavaa ja myrkyttää ilmapiiriä lapsetkin sen huomaa. Varmasti se on ihmisestä kiinni miten elämä jatkuu eron jälkeen.
Jos on yhteishuoltajuus lapset silti asuu suurimman osan äitinsä tykönä,ja lapslisät menee näin ollen äidille vaikka lapset on viikolla aika usein isän tykönä ja viikonloppujakin usein.Kysyisinkin kun on äidin kesäloma ja lapset on kaksiviikkoa isänsä tykönä niin miten lapsilisä silloin teidän mielestä pitäisi käsitellä et saako äiti pitää kaiken vai olisiko tasapuolista jakaa lapsilisä puoliksi sinä kuukautena.Kun tässä tapauksessa isä on pienellä eläkkeellä ja varat on aika pienet.Miten teillä tämä homma toimii.
Eipä ole ne lapsilisätkään niin huikeita,mutta jos sinusta siltä tuntuu anna puolet.. Lapsethan siitä sitten hyötyvät kun ovat isän kanssa.
ja mies otti kunnian. Oli muka yhteishuoltajuus, mutta ei kymmenn vuoden aikana yhtä yötä voinut edes leikkiä isää, saati mitä sitten päivällä tekikään. Yhteishuoltaja vaan oli kun asiaansa esitteli.
Voi mies esim. hoitovuorollaan soittaa naiselle että kuule kun lapsi sairastui, tuletko hakeen?
Mies voi haluta pitää vain viikonloppuja kun on itse vapaa, naisen "kuuluu" pitää arjet vaikka olisi itse kokopäivätöissä.
Ja niin edelleen.
Minulla on kokemusta tästä. Ex-miesystävälläni on lapsi ja heillä oli ns. yhteishuoltajuus ja vuoroviikoin pitivät lasta. Mielestäni lapsella tulisi olla ns. ydinkoti. Yksi paikka, jota voi sanoa kodiksi. Mielestäni lasta/ihmistä on itsekästä jakaa...lapsi on inhimillinen ihminen. Kun(jos) kumpikin löytävät uuden kumppanin, niin vaatii kyllä todella kompromissi- ja keskustelutaitoa, että kaikki sujuisi LAPSEN parhaaksi.
Huoltajuuspäätöksiä on vaikea muuttaa. Itse pidän itsestäänselvänä , että jos ero tulisi kohdallani kysymykseen, lapseni asuisivat luonani pääsääntöisesti. Jos lapset välttämättä haluaisivat olla isällään enemmän aikaa sitten kasvettuaan, niin en ole sitä vastaan. Kysehän olisi minun lapseni hyvinvoinnista:).
Mä mietin joskus samaa että ottaisin lapsen pääosin itselleni, mutta jos miettisin että joutuisin itse olemaan erossa lapsesta viikot ja näkisin vain vkoloppuisin tms. se olis ihan HIRVEÄÄ!! en voi siis sitä ikinä miehellenikään tehdä! Ja kyllähän lapsikin isäänsä tarvitsee!!
viikko ja viikko kuulostaa hyvältä jos asutaan lähekkäin, eikä tarvitse kahteen tarhaan raahata..
Seuraan kiinnostuksella näitä vastauksia. Tähän on pakko vähän kommentoida: Kyllä sekä lapsi että hänen isänsä ovat inhimillisiä olentoja, ja mielestäni heillä on oikeus edelleen elää arkea yhdessä, avioeron jälkeenkin, vaikkei sitten joka päivä tai joka viikko. Kun viittasit itsekkyteen, kyllä sekin aika itsekkäältä ja vallanhaluiselta kuulostaa, että ajattelisin ilman muuta lasten jäävän minun kanssani, ja jättäisin lapselle itselle valvollisuuden vaatia itselleen oikeutta isään.
Minä pidän pikemminkin velvollisuutenani yrittää säilyttää mahdollisimman tiiviit suhteet myös isän ja lapsen välillä samoin kuin itseni ja lapsen välillä, kun olen itse ollut aloitteellinen erohaluissani.
Mitä turvallisuudentunteeseen tulee, arvelen, että enemmän turvattomuutta aiheuttaa tärkeän ihmissuhteen yhtäkkinen etääntyminen kuin se, että
voi pitää kahta paikkaa kotinaan.
Kiitos vastauksestasi joka tapauksessa.
Meillä toimii näin:
Lapset ovat kirjoilla kotonaan, missä ovat varhaislapsuutensa viettäneet, eli minun luonani.
Eksä asuu muutaman kilometrin päässä, lapset käyvät äitinsä luona, milloin haluavat.
Lapset ( tuolloin 12 ja 13v) saivat valita, kumman luokse menevät asumaan.
Lapsilisät saa lasten äiti.
Peruste on tähän se, että minulla on huomattavasti korkeammat tulot, en lapsilisiä tarvitse ja lisäksi äiti osaa paremmin mm. lasten vaateostokset, joihin rahoja pääsääntöisesti menee.
Tämä järjestely on toiminut, eihän se täydellinen ole, mutta meille optimaalinen.
... vaihteeksi piristävän hyviä ja asiallisia vastauksia. Omalla kohdallani YH-isän kanssa parhaiten "samaisutun", vaikka etä olenkin.
Yhteishuoltajuus paras ja yleensä selvin lapselle "normaalierossa" (poikkeukset vahvistaa säännön). Vanhemmathan ne eroavat, itse vanhemmuus ja rakkaus omaan lapseen ei muutu, tai ainakaan ei saisi.
Lapsen etu ... helppo termi, mutta toteutapa sitä parhaan taidon mukaan, ei helppoa. Joillekin 50/50 sopii, toiselle ei (lapselle tai/ja vanhemmille) ... yhdelle perinteinen vuoroviikonloput paras, ja valitettavasti joskus parempi ettei toista vanhempaa näe koskaan (vrt. inswesti). Ei voi tai saa yleistää. oten, aluperäisen kysymykseen näillä tiedoilla ei voi vastata, mutta 12 vuotiasta voi hyvin jo kuulla järjestelyissä ... mitä hän tahtoo (ja ainahan sitä voidaan muuttaa jätjestelyä kun porukalla sovitaan).
Meillä lapsella on kaksi kotia, äiti on "lähi". Poika minulla täällä 30-40% ajasta, kodissa jossa hän on suurimman osan elämästään asunut. Elareissa tämä huomioitu, joten tunnen tilanteen oikeudenmukaiseksi, kuin myös äitinsä.
Sinä alkuperäinen kirjoittaja ... ei kyse ole siitä mikä malli yleensä toimii tai ei ... vaan siitä mikä teille (etenkin lapselle) paras ja luontevin ... TE olette asiantuntijat tässä. Lastenvalvoja vahvistaa mitä te sovitte, koettakaa olla viisaita, ja pistäkää hetkeksi omat erimielisyydet sivuun ... ajatelkaa sitä rakasta yhteistä lastanne, ja vain häntä.