Ainako näin?

Olenko huono ihminen,kun en haluaisi jälleen kerran viettää juhannusta miehen suvun kanssa palelemassa rantasaunalla ja seuraamassa kännisten örveltämistä? Tunnen itseni ulkopuoliseksi ja tehtävänäni on yleensä paikkojen siivoilu ja jälkien siivous. Paikka kuuluu miehelleni,mutta varsinkin hänen veljensä käyttäytyy kuin se kuuluisi hänelle. Saunomaankaan ei ehdi rauhassa(mikä minusta olisi juhannussaunan tarkoitus)kun joku koko ajan kysyy "joko te tulette pois että mekin päästään saunaan?". Ja kun miehen perheestä löytyy henkilö,joka jossain humalan vaiheessa alkaa riidellä oman vaimonsa kanssa/tapella jokun muun kanssa (niin,eihän juhannusjuhla ole mitään jos paikalle ei haalita kaikkia mahdollisia tuttavia),siinähän sitä on juhlaa ja juhannusta kerrakseen. Tänään menemme poikkeuksellisesti syntymäpäiväjuhlille nyt iltapäivällä,mutta miehen ilmoituksen mukaan siellä ei kauan viivytä,että "päästään viettämään normijuhannusta"... Näissä juhlissa olisi ystäviä paikalla,eli minullekin juttuseuraa. Sitä ei miehen suvun joukosta löydy. Olen ilmeisesti liian kiltti luonteeltani,kun en ole koskaan laittanut kampoihin tätä tympeää juhannuksenviettotapaa vastaan. Tiedän kyllä,että mies suuttuu hirmuisesti jos ilmoitan etten aio lähteä katsomaan taas kerran hänen sukunsa riekkumista. Hänen mielestään minun kuuluu olla siellä missä hänkin on.