Vuosia sitten kun vielä olin liian nuori ymmärtämään maailmaa, tapasin sinut ja avasit ovet minulle, näytit mitä tarkoittaa elää tässä maailmassa, sinun kanssasi. Et koskaan pahoittanut mieltäni, hellit minua ja puhuit totuuden sanoja. Niin se oli, täydellistä. Kerran sanoin sinulle että jos tiputtaisin kyyneleen mereen, päivä jona löytäisin sen, lakkaisin rakastamasta sinua. Eli en koskaan..Tosi rakkaus on ikuista.
Niin vuodet kuluivat, lämpöisessä sylissäsi. Pitelit kättäni ja sanoit ettet koskaan jättäisi minua, ettet voisi olla onnellinen ilman minua. Hymyilin ja kuuntelin lauluamme. Olen sinun. Olemme yhdessä niin kauan kuin olemme kuun alla.
Mutta sinä katosit, ja päivänä jona jälleen näin sinut kerroit että nyt on hyvä, että olemme molemmat onnellisia. Itsekseni mietin, niin, sinä olet onnellinen. Mietin mitä tapahtui, mihin lämpösi ja rakkautesi haihtui. Ja miksi lupasit asioita joita et pitänyt, mitä minä tein, ja miksi olen nyt yksin..
En voi muuta kuin väsyttää itseni joka ilta niin että nukkuisin sikeästi, suloista unta jossa sinä olet yhä kanssani. Toivottavasti vielä joskus kaikki mitä sanoin täyttää mielesi, etkä unohtaisi minua...
Ja tuo omenapuu joka kasvoi meille, istuin sen alla ja näin hedelmien tippuvan maahan.
Oletkohan koskaan ollut täällä, kuun alla?
Kertokaa minulle, miten voin unohtaa jotain joka oli niin täydellistä, kuin unta. Koskaan en saanut mitään syytä, miksi se kaikki on nyt ohi. Miten voin unohtaa, kuinka pystyn...?
Neuvoja kiitos..
Niin vuodet kuluivat, lämpöisessä sylissäsi. Pitelit kättäni ja sanoit ettet koskaan jättäisi minua, ettet voisi olla onnellinen ilman minua. Hymyilin ja kuuntelin lauluamme. Olen sinun. Olemme yhdessä niin kauan kuin olemme kuun alla.
Mutta sinä katosit, ja päivänä jona jälleen näin sinut kerroit että nyt on hyvä, että olemme molemmat onnellisia. Itsekseni mietin, niin, sinä olet onnellinen. Mietin mitä tapahtui, mihin lämpösi ja rakkautesi haihtui. Ja miksi lupasit asioita joita et pitänyt, mitä minä tein, ja miksi olen nyt yksin..
En voi muuta kuin väsyttää itseni joka ilta niin että nukkuisin sikeästi, suloista unta jossa sinä olet yhä kanssani. Toivottavasti vielä joskus kaikki mitä sanoin täyttää mielesi, etkä unohtaisi minua...
Ja tuo omenapuu joka kasvoi meille, istuin sen alla ja näin hedelmien tippuvan maahan.
Oletkohan koskaan ollut täällä, kuun alla?
Kertokaa minulle, miten voin unohtaa jotain joka oli niin täydellistä, kuin unta. Koskaan en saanut mitään syytä, miksi se kaikki on nyt ohi. Miten voin unohtaa, kuinka pystyn...?
Neuvoja kiitos..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olikohan tuo nyt jostain kauniista ja rohkeista temmattu tarina??? Ja ikää oli?? Lukaseppa hiukan tarinaasi ja ajattele onko tämä nyt ihan tervettä? Noh,jokainen taplaa tyylillään...Taidat olla aika romantikko luulisin?! Unohda tuollainen lässytys ja jatka elämää! Sillä pääsee jo aika pitkälle.Itsesäälissä rypeminen ei kovin pitkälle tuota HEDELMÄÄ! Sellasta se elämä vaan aina välillä on!
Kauniista ja rohkeista ei ole temmattu, ikää on 20 vuotta ja tuon suhden ikä 7 vuotta. Itsesääliä en tunne laisinkaan, mutta sinua säälin ja paljon jos näet maailman noin musta valkoisena. Ei kannattaisi kommentoida tuolla lailla ennen kun on itse edes RAKASTANUT ketään, oikeasti. Niin että terveisiä vaan: Lässytystä löytyy vain sinun suustasi.
Sen verran voin sinulle mainita lapsonen,että olen ensinnäkin sinua 8.vuotta vanhempi ja pisin suhteeni on ollut 12.vuotta,josta kaksi lasta,joten taidat olla vielä minulle lapsen kengissä.Itse halusit kommenttia ja totesin,että nouse sieltä itsesäälistä ja jatka elämää! Kerro minulle 8.vuoden päästä mitä mieltä olit viestistäsi niin ymmärrät!Hyvät Jatkot! Eikä tuosta nyt tarvi hernettä nenään vetää! =)
Aivan... =)Rot op fab
Elämä on joskus vaikeeta, vaikka muuta "vanhemman" neuvoa en voi antaa, koska olen itse samanikäinen. Muuten, tiesitkö, että otsikkosi on nimi kiinalaiselle rakkaustarinalle. Siinä tyttö ja poika syntyvät samana päivänä ja he kokevat lapsuutensa yhdessä vannoen ikuista rakkautta, kunnes naimaikään tullessa yhteiskunnalliset erot erottavat heidät. Mutta mutkallisten tapahtumien jälkeen he pääsevät takaisin yhteen kolmen vuoden päästä ja viettävät loppuelämänsä onnellisesti yhdessä... Noniin, taisin poiketa hieman itse pääasiasta, mutta se on oikea tarina 1600-luvulta. Pärjäile!!
Kiitos, yritänhän minä..
nyt ei puutu enää muuta kun että paljastat olevasi Aatami ja etist Eevaa...tai toisinpäin;)
Rot op =)