Luin tuossa YLEn sivuilta taiteilija (En pidä sanasta taiteilija, poliittinen maalariko se on?) Katariina Katlan kirjoituksen taiteesta ja siitä kuin jaetaan ihmisiä juntteihin ja sivistyneisiin sen mukaan, ymmärtävätkö he sitä.
Oli ihan hyvä pätkä.
http://yle.fi/uutiset/taide_jakaa_ihmiset_juntteihin_ja_sivistyneisiin/6183097
No aloin kuitenkin miettimään sitten, omia mielipiteitäni korkeamman taiteen suhteen. Tuon itsetutkiskelun tuloksena löysinkin pari mielipidettä itsestäni, maalaustaiteen osalta tällä kertaa.
Vihaan sitä, jos sanoma tulee ennen maalausta. Sitä kun katsojaa pidetään tyhmänä. Annan ääriesimerkkinä tällaisesta taiteesta mahdollisimman tökerön esimerkin. Kuvittele kuva jossa terävähampainen mies julma ilme kasvoillaan ja dollarin kuva maalattuna tai ehkä vain sana kapitalismi otsaan kirjoitettuna ampuu pandaa niskaan ja taustalla on tehtaita ja ehkä kuvaan on vielä yksi tai kaksi alastonta pornomallia liimattu ja yksi nälkäkuoleman partaalla oleva afrikkalainen lapsi ja sitä rataa.
Tuollaiset "taiteilijat" eivät yleensä pääse pitkälle urallaan, jos eivät kehity, mutta heistä hieman lievempiä versioita tuottavat voivat mennä läpi.
Eli en pidä siitä, että ensimmäinen ajatus maalausta katsoessa on, että taiteilijalla on nyt minulle asiaa. Kirjoittaisi kirjan. Urpo. Sen piti kai herättää ajatuksia tunteita, ei tavata minulle viestiä caps lockin kanssa, taiteen siis.
Ei haittaa jos kuvassa onkin viestiä, mutta kun kuva on vain viesti, niin ei kiinnosta pätkääkään.
Ja tietenkin googletin tietenkin Katariina Katlan nähdäkseni mitä hän tekee, mutta vastaan tulikin hänen partnerinsa Anna-Liisa Kankaanmäen maalauksia pääasiassa. Ensimmäisenä silmiin osui maalaus Lihan Himot ja siinä oli niin alastonta miestä ja naista kuin auki leikattuja sianruhoja roikkumassa koukusta. Paskaa. Reiluuden vuoksi vilkaisin muitakin maalauksia häneltä ja huomasin, että hän ei ihan paska ole, mutta jotkin työt joutaisivat roskiin jo pelkän tyhmyytensä takia, kuten tuo "Lihan Himot".
Eli minua ei kiinnosta taiteilija joilla on minulle tosi tärkeää kerrottavaa. Antakaa minun ajatella.
Niin ja sitten kun siirrytään johonkin – mitä lienee minimalistista modernia taidetta se sitten onkaan, jossa saattaa olla kaksi kolmiota ja pallo… Jolla on sitten jokin oikein kuvaava nimi. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Ymmärrän sellaiset seinällä koristeena. En ymmärrä jos joku onnistuu pysähtymään sen kohdalla ja selittämään jotain kovin hienostunutta. En todellakaan ymmärrä, mietin vain miten tuo parka selviää liikenteessä kun liikennemerkit herättää kovin syviä tunteita hänessä varmastikin.
Taide lyhyt.
19
55
Vastaukset
- määmy
Kandee lesaa tää teksti http://www.nbl.fi/~nbl3145/warhol1.html
- yybee
Ehdinkö kirjoittaa tän, toivottavasti.
Muhun taas ei kolahtanut tuo juttu mitenkään erikoisesti, koska ihmettelen, missä nuori taiteilija on vielä nykyaikana törmännyt taiteen "ymmärtämisen" välttämättömyyteen.
Kun taiteilija tekee kuvan esim. riippuvaoksisesta puusta ja miettii samalla Pomarkun tapausta, vuodattaa epätietoisuutensa ja tuskansa tuohon surumieliseen puuhun, hän tuskin olettaa, ja odottaa, että kukaan "ymmärtäisi" teoksen kertovan puhumattomuudesta, perhetragedioista, kulisseista jne. Hän voi välittää, ollessaan hyvä taiteilija kyllä samoja tunteita jossakin katsojassa, mitä itsellä oli teosta tehdessä.
Itsellä on taiteesta nauttimisessa ainoastaan itsekäs tarkoitus. Mun pitää tykätä teoksesta, etsin teoksia, joista herää joitain tunteita. Minua ei kiinnosta taiteen sanoma tai merkitys, jos sillä sellainen on. Tunteet, joita etsin taiteesta, eivät ole välttämättä positiivisia, eli taiteen josta pidän ei tarvi olla (välttämättä) humoristista (saa olla), vaan se voi herättää myös surua, epämääräistä kummastusta, jopa pelkoa, eniten ehkä kuitenkin; olen tuntenut noin joskus jossain, mikä se tunne on? Miksi tunsin niin? Eli taideteoksen pitää herättää kysymyksiä itselle, oli kyseessä sitten taulu, veistos, elokuva, runo tms.- vili.
Veikkaisin noihin törmäävän herkemmin "taidepiirien" sisällä, siellä on monenmoista poseria varmasti.
- yybee
vili. kirjoitti:
Veikkaisin noihin törmäävän herkemmin "taidepiirien" sisällä, siellä on monenmoista poseria varmasti.
Taiteilijat itse eivät ainakaan keskimäärin noin oleta. Olen ollut taidegalleriassa töissä ja ollut siis taidenäyttelyiden avajaisissa työkseni, tilanteissa, joissa teoksia pohdiskellaan ääneen. On siellä noita merkitysten etsijöitäkin kutsuvieraslistalla, jotka kovaan ääneen pohtivat teoksen "sanomaa". Usein taiteilijan itsensä salaa vaivaantuneena pyöritellessä silmiään.. Mutta ei taitelijakaan voi "määrätä" mitä katsojan pitää tuntea tai pitääkö sanomaa etsiä hänen teoksestaan tai ei. Se on jokaisen kokijan oma asia.
- Niin?
yybee kirjoitti:
Taiteilijat itse eivät ainakaan keskimäärin noin oleta. Olen ollut taidegalleriassa töissä ja ollut siis taidenäyttelyiden avajaisissa työkseni, tilanteissa, joissa teoksia pohdiskellaan ääneen. On siellä noita merkitysten etsijöitäkin kutsuvieraslistalla, jotka kovaan ääneen pohtivat teoksen "sanomaa". Usein taiteilijan itsensä salaa vaivaantuneena pyöritellessä silmiään.. Mutta ei taitelijakaan voi "määrätä" mitä katsojan pitää tuntea tai pitääkö sanomaa etsiä hänen teoksestaan tai ei. Se on jokaisen kokijan oma asia.
Niin entäpä esimerkkinä se, että ei kolmiossa ja pallossa löydä tunnetta saati ajatukset herää?
Merkki siitä että moukka on? - Niin?
yybee kirjoitti:
Taiteilijat itse eivät ainakaan keskimäärin noin oleta. Olen ollut taidegalleriassa töissä ja ollut siis taidenäyttelyiden avajaisissa työkseni, tilanteissa, joissa teoksia pohdiskellaan ääneen. On siellä noita merkitysten etsijöitäkin kutsuvieraslistalla, jotka kovaan ääneen pohtivat teoksen "sanomaa". Usein taiteilijan itsensä salaa vaivaantuneena pyöritellessä silmiään.. Mutta ei taitelijakaan voi "määrätä" mitä katsojan pitää tuntea tai pitääkö sanomaa etsiä hänen teoksestaan tai ei. Se on jokaisen kokijan oma asia.
Vai tuleeko moukkuus esiin vasta siinä, kun kehtaa sanoa kuvassa olevan vain kolmion ja pallon.
- yybee
Niin? kirjoitti:
Niin entäpä esimerkkinä se, että ei kolmiossa ja pallossa löydä tunnetta saati ajatukset herää?
Merkki siitä että moukka on?Miksi miinukset?
Miksi moukka? Miten voit käsittää noin nurinkurisesti, kun väitin juuri päinvastaista? Eli jokainen etsii ne teokset, joista itse tykkää ja syyt saa ihan itse mieltää haluamansa mukaan. Ei mussakaan kolmiot yleensä herätä tunteita, joten en pidä useinkaan abstraktista taiteesta. - yybee
Niin? kirjoitti:
Vai tuleeko moukkuus esiin vasta siinä, kun kehtaa sanoa kuvassa olevan vain kolmion ja pallon.
Miksi miettiä ylipäätään mitään taiteen kohdalla? Eikö riitä, että tuntee jotain, jos tuntee. Ja jos ei tunne, ohittaa teoksen. Mulle taide on pelkkää tunnetta, älyn kanssa sillä ei ole (mulle) mitään merkitystä. Jättäisin melkein aivot narikkaan, taidetta katsomaan mentäessä, jos ei aivoilla myös koettaisi tunteita.
- määmy
Niin? kirjoitti:
Niin entäpä esimerkkinä se, että ei kolmiossa ja pallossa löydä tunnetta saati ajatukset herää?
Merkki siitä että moukka on?Kubismista löytyy tunnetta, ei tartte etsiä.
- vili.
yybee kirjoitti:
Miksi miinukset?
Miksi moukka? Miten voit käsittää noin nurinkurisesti, kun väitin juuri päinvastaista? Eli jokainen etsii ne teokset, joista itse tykkää ja syyt saa ihan itse mieltää haluamansa mukaan. Ei mussakaan kolmiot yleensä herätä tunteita, joten en pidä useinkaan abstraktista taiteesta.Sinua en syytä mistään syytöksistä ja miinuksista en tiedä.
Mutta tuo -
"Usein taiteilijan itsensä salaa vaivaantuneena pyöritellessä silmiään.. Mutta ei taitelijakaan voi "määrätä" mitä katsojan pitää tuntea tai pitääkö sanomaa etsiä hänen teoksestaan tai ei. Se on jokaisen kokijan oma asia. "
Aloituksen aiheeseen sopivaa tekstiä. Se kun kovin ärsyttää kun taiteilija pyrkii määräämään katsojaa. Kertomaan jostain kovin tärkeästä ja kehottamaan tuntemaan siitä niin. Se on aivan kamalaa. Mielenilmaukset saavat aikaan kamalaa taidetta. - yybee
yybee kirjoitti:
Miksi miettiä ylipäätään mitään taiteen kohdalla? Eikö riitä, että tuntee jotain, jos tuntee. Ja jos ei tunne, ohittaa teoksen. Mulle taide on pelkkää tunnetta, älyn kanssa sillä ei ole (mulle) mitään merkitystä. Jättäisin melkein aivot narikkaan, taidetta katsomaan mentäessä, jos ei aivoilla myös koettaisi tunteita.
Esim. taiteilijoilla on näyttelyn avajaisissa takki yleensä tyhjä. Ne on vierittänyt ne tunteensa niihin teoksiin ja niitä ei enää kiinnosta keskustella välttämättä mitään koko näyttelystä. Lähinnä miettivät boolimaljan tyhjennystä ja sitä, ketkä kaverit tulevat näyttelyyn ja missä jatkot.. :D
Mutta tietysti, kun ovat omien teoksiensa "markkinoijia" myös, jossain mielessä, pitää olla paikalla ja kuunnella ihmisten tulkintoja. Se "sanoman löytäjä" saattaa ostaa näyttelyn isoimman ja kalliimman teoksen.. parempi siis pitää suu soukemmalla..
Mut nyt pois.. - Niin?
yybee kirjoitti:
Miksi miettiä ylipäätään mitään taiteen kohdalla? Eikö riitä, että tuntee jotain, jos tuntee. Ja jos ei tunne, ohittaa teoksen. Mulle taide on pelkkää tunnetta, älyn kanssa sillä ei ole (mulle) mitään merkitystä. Jättäisin melkein aivot narikkaan, taidetta katsomaan mentäessä, jos ei aivoilla myös koettaisi tunteita.
Vai onko se vain epäkohteliasta taiteilijaa kohtaan jos sanoo, että tuohan kolmio. Vain kolmio. Se on kolmio.
- määmy
yybee kirjoitti:
Taiteilijat itse eivät ainakaan keskimäärin noin oleta. Olen ollut taidegalleriassa töissä ja ollut siis taidenäyttelyiden avajaisissa työkseni, tilanteissa, joissa teoksia pohdiskellaan ääneen. On siellä noita merkitysten etsijöitäkin kutsuvieraslistalla, jotka kovaan ääneen pohtivat teoksen "sanomaa". Usein taiteilijan itsensä salaa vaivaantuneena pyöritellessä silmiään.. Mutta ei taitelijakaan voi "määrätä" mitä katsojan pitää tuntea tai pitääkö sanomaa etsiä hänen teoksestaan tai ei. Se on jokaisen kokijan oma asia.
Joidekin on pakonomainen tarve löytää teoksista sanoma, siitä huolimatta, ettei taulu sisällä sanomaa. Vaikka kyse olisi asetelmasta, missä leikitään varjoilla.
Mikäli taulussa on "sanoma" se on joko suoraan nähtävillä tai siroteltu pieninä kappaleina pitkin taulua.
Toinen "pakko löytää sanoma" taidemuoto on runous. - yybee
vili. kirjoitti:
Sinua en syytä mistään syytöksistä ja miinuksista en tiedä.
Mutta tuo -
"Usein taiteilijan itsensä salaa vaivaantuneena pyöritellessä silmiään.. Mutta ei taitelijakaan voi "määrätä" mitä katsojan pitää tuntea tai pitääkö sanomaa etsiä hänen teoksestaan tai ei. Se on jokaisen kokijan oma asia. "
Aloituksen aiheeseen sopivaa tekstiä. Se kun kovin ärsyttää kun taiteilija pyrkii määräämään katsojaa. Kertomaan jostain kovin tärkeästä ja kehottamaan tuntemaan siitä niin. Se on aivan kamalaa. Mielenilmaukset saavat aikaan kamalaa taidetta.Tuo kommentti olikin tuolle Niin?-nimimerkille.
Edelleenkin olen sitä mieltä, tai kokemus on näyttänyt, että taiteilija sinänsä ei niin välitä, miten hänen teoksensa tulkitaan, tai tulkitaanko ollenkaan, vaan ne tulkitsijat ovat joitakuita muita. Esim. (huonoja) kriitikoita tai wanna be-taiteilijoita, ehkä..?
"Mielenilmaukset saavat aikaan kamalaa taidetta" Samaa mieltä, tai voisi sanoa; kamalaa "taidetta". - yybee
Niin? kirjoitti:
Vai onko se vain epäkohteliasta taiteilijaa kohtaan jos sanoo, että tuohan kolmio. Vain kolmio. Se on kolmio.
En usko, että abstraktia taidetta tekevä taiteilija tuosta hätkähtää. Eiköhän se liene yleisin kommentti, minkä hän saa kuulla. Yleensä oikea taiteilija tykkää, kun sille sanoo oikein suoraan ja karkeasti, mitä ajattelee. Enemmän sitä häiritsee sellaiset muka-ymmärtäjät ja muka-tykkääjät.
Mutta edelleenkin, mulle abstrakti taide on vierasta eikä taida tuntea yhtään abstraktia taidetta tekevää taiteilijaakaan. En kyllä tori-taiteilijoitakaan. - yybee
määmy kirjoitti:
Joidekin on pakonomainen tarve löytää teoksista sanoma, siitä huolimatta, ettei taulu sisällä sanomaa. Vaikka kyse olisi asetelmasta, missä leikitään varjoilla.
Mikäli taulussa on "sanoma" se on joko suoraan nähtävillä tai siroteltu pieninä kappaleina pitkin taulua.
Toinen "pakko löytää sanoma" taidemuoto on runous.Monilla ihmisillä on suuri tarve älyllistää kaikki. Se pelkkä kuva ei riitä. Sitten ollaan pettyneitä, kun taiteilija ei kerro teoksestaan mitään selvää. Jos ihmisellä on kyky esittää tunteita tai asioita kuvilla, se ei tarkoita että se olisi verbaalisesti myös lahjakas ja miksi pitäisikään olla. Siloinhan se olisi kirjoittanut kirjan.
- Nasdaq
Kumma juttu.
Mä en itse ole mikään sanojen esileikkimestari, mutta kun mä katson tätä teosta (teksti), niin mä näen kaaoksen.
Nyt tähän jää mulle ikuiseksi mysteeriksi se että onko tämä visuaalinen vai henkinen kaaos, jota katson.
Toisaalta voisi tietenkin vain todeta että kirjoitus on hämmästyttävän ammattitaidottomuuden jäsentelemätön tulos.
(aamunaurua)- Nasdaq
On tietenkin aivan toisen luokan asia ymmärtää kaaosta. Sana ymmärrys ei siinä näyttele pääosaa, vaan kokonaisuus.
Cuul
http://www.youtube.com/watch?v=D7xRIqBEVso&feature=related
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341954Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28919- 69863
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259736Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64722- 10704
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132678- 26656
- 78656
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.204647