Kaveri or not

Älä ole sitä mitä et oikeasti pysty olla.Teet itsellesi vain pahaa mieltä.Laita välit poikki ja anna miehen itse ottaa yhteyttä, jos ottaa.Jos olet koko ajan saatavilla ei mies ehdi ajatella mitä on menettänyt! älä ole liikaa tyrkyllä koskaan.Mies haluaa saalistaa, jos on kiinnostunut.Niin on kaikista paras ja sitten saat vuodattaa tunteesi vapaasti.Elä vain omaa elämääsi ja tapaa muita ystäviä ja heidän tuella jaksat eteenpäin.

Tarkennetaan vähän, olen itse siis mies. En ainakaan koe olleeni tyrkyllä, ainakaan alun vaikeuksien jälkeen. Saatavilla kyllä mutta en ole tyrkyttänyt itseäni takaisin vaikka mieli tekisikin.

Ja tuosta välien poikki pistämisestä. Jotenkin vaikea kuvitella, että kykenisin oikeasti unohtamaan. Exän mukana tuli niin monia asioita mitä tykkään tehdä ja jotka muistuttavat hänestä. Pelkän ihmisen lisäksi poistaisin siis elämästäni uusia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita.

Onnellisimmat paikat TOP 10

1. Costa Rica
2. Vietnam
3. Kolumbia
4. Belize
5. El Salvador
6. Jamaika
7. Panama
8. Nicaragua
9. Venezuela
10. Guatemala
Lähde: News.au.com
Tuuli Topelius

Vai, että noihinko pitäisi muuttaa? Muuten voisin vaikka harkitakin mutta muuten elämässäni ei ole mitään valitettavaa kuin se, että ex jätti ja en kykene unohtamaan tunteita. Hetkellisesti olisi varmasti ajatukset muualla jos muuttaisin. Näinhän ne normaalistikin karkailevat muualle kun on kavereiden seurassa mutta odota vain kun pääsee kotiin niin mieleen palaa taas se yksi ja sama henkilö.

Ei vieläkään yhtään viestiä ihmiseltä kuka olisi onnistunut kadottamaan tunteet ja olemaan vain kaveri. Ja tarkemmin vielä siltä jätetyltä osapuolelta.

Ketjun aloittaja, sulla on tismalleen sama tilanne kuin minulla.
En vaan saa entistä pois mielestäni häädettyä, vaikka hän meni jo pikaisesti avoliittoon uuden naisystävänsä kanssa.
Yritin olla muutaman kuukauden kokonaan ilman yhteydenpitoa ja olinkin (ehkä) voitonpuolella, mutta sitten hän otti yhteyttä kuulumisia kysellen.
Nyt ollaan taas juteltu niitä näitä. Tunnen edelleen suuren yhteyden häneen, vaikka näennäisesti ollaan vaan ystäviä.
Asiaa mutkistuttaa edelleen se, että olen itse varattu ja kuten myös koko yhdessäolomme ajan.
Jotenkin vaan tuntuu, ettei hänkään ole päässyt kokonaan yli minusta :(
mutta ilmeisesti molemmat vältellään asian nostamista esille.

Voimia sinulle. Sinun tilanne vaikuttaa kyllä hankalalta kun mukana on uudet kumppanit. Muuten voisi vain pistää ylpeyden takataskuun piiloon ja ottaa asian käsittelyyn. Itselläni ei ole uutta paria, joten odottelen kai vain sitä ihmettä, että exä jättäisi tämän hetkisen miehensä. Oma moraali ei anna yrittää varattua naista, eikä siitä varmasti tulisikaan mitään tässä tilanteessa.

Muutamia yrityksiä uuden parisuhteen muodostamisen kanssa on ollut eron jälkeen mutta ei ole tullut tulosta. Mikä on varmaankin saanut ajattelemaan edellistä entistäkin enemmän. Jälkeenpäin ehkä ihan hyvä asia, että uutta suhdetta ei ole syntynyt, ainakaan vielä, ettei se kaatuisi omaan exän kaipuuseen. Se ei olisi reilua kummallekaan.

Ainoa oikea keino päästä eroon exästä on oikeasti lopettaa kaikki yhteydenpito häneen niin pitkäksi aikaa kunnes homma on selvä. Tuo aika on yleensä noin puoli vuotta kautta vuosi. Itse olen ollut erään päättyneen suhteen jälkeen kaverina ja se oli kyllä yhtä helvettiä. Tuntuu todella pahalta lyödä kommunikaatio poikki ihmiseen jota oikeasti rakastaa mielettömästi, mutta valitettavasti se on ainoa keino. Noin vuoden jälkeen on mahdollista olla enää se pelkkä kaveri. Tee oikeasti itsellesi palvelus ja pidä taukoa tästä kyseisestä ihmisestä. Voin sanoa kokemuksesta että se on ainoa oikea ratkaisu.

Ja vielä kun erosin exästäni minulle sanottiin tuo yllä oleva neuvo. En uskonut sitä ja pysyin "kaverina" ja se oli ja on elämäni suurin virhe. Sinun täytyy muistaa että sinä et merkitse mitään enää exällesi. Jos merkitsisit sinua ei olisi jätetty. Exälläsi ei olisi uutta kumpania jne.. Jaksamista sinulle =)

Meidän yhteydenpito on jo melko minimaalista vaikka ollaankin väleissä. Lähinnä ollaan pidetty yhteyttä netin välityksellä (esim. facebook ja messenger) ja sielläkin harvoin. Facebookissakaan hänen päivityksensä eivät näy enää minulle, otin ne pois siinä vaiheessa kun hän päivitti itsensä sinkusta parisuhteeseen.. Vielä sorrun kuitenkin käymään häne profiilissaan joskus harvemmin joskus useammin. Totta puhuen en edes usko, että exä tajuaa miten pahalta minusta tuntuu vieläkin.

Miten toteutit käytännössä tuon kommunikaation katkaisemisen? Ilmoititko hänelle ettet halua tai pysty olla yhteyksissä vähään aikaan ja sitten kun koit olevasi kunnossa otit vain yhteyttä? Vai poistitko hänet kokonaan elämästäsi (facebook, puhelimen yhteystiedot, kuvat yms.) ja elit vain hiljaiseloa mainitsematta asiasta mitään? Itselleni on vaikea kuvitella tilanne missä ensin käsketään olla ottamatta yhteyttä ja vuoden päästä yhtäkkiä ollaankin kunnossa ja pidetään yhteyttä. Voisin hyvin kuvitella, että itselleni nousisi muistot esiin.

Minä päätin katkaista välit eksääni, ystävyys olisi liian vähän. Silti välillä tulee törmättyä häneen. Ei ole muuten auttanut lainkaan vaikkei olisi nähnyt kuukausiin, ikävä on kova. Ei kai tähän mikään auta koskaan.

Erotessani vuosia sitten kuvittelin ensin voivani pitää yhteydet auki exääni, mutta huomasin melko pian, ettei siitä tule muuta, kun lisää surua. Eihän se mikään helppo ratkaisu ollut, mutta pidemmällä tähtäimellä auttoi jatkamaan elämää eteenpäin. Voi kuulostaa sydämettömältä, mutta itse kannatan totaalista välien katkaisua exään. Kumpikin jatkaa elämää tahoillaan.

Allekirjoitan ehdottomasti sen, että kannattaa pyrkiä kokonaan olemaan yhteydettä, jos tuntuu liian vaikealta ajatella sitä lopullisena, niin ajattelee vaikka ensin olla esim. vuoden ilman mitään kanssakäymistä.
Ehkä sitten jo helpottaa.
Minunkin tapauksessani on ehdottomasti taas vaikeampaa, kun ex otti uudelleen yhteyttä.
Taas ajatukset junnaa koko ajan meidän suhteessa :(
Hän "leikillään" sanoi että meinas tulla mua moikkaamaan ja nyt vaivaan turhaan päätäni sillä ja myös sillä, että hän kertoi, että on epävarma uudessa suhteessaan :/
Hemmetti kun pääsis jo tästä ajatusten vankilasta ulos !!!

Taisinkin mainita jo, että minussa ei ainakaan tällä hetkellä ole tarpeeksi miestä pistämään välejä poikki kokonaan. Ja puolestaan ajatus siitä, että laitanpa tässä yhteydet poikki vuodeksi saisi minut todennäköisesti ajattelemaan häntä enemmän kun tietäisin pääseväni kuulemaan hänestä vuoden päästä. Odottaisin siis vain sitä hetkeä kun pääsisin taas pettymään. Nyt kuitenkin olen noudattanut yksipuolista kommunikaation katkaisua. Alun avautumisten jälkeen olen ottanut häneen yhteyttä kaksi kertaa turhanpäiväisten asioiden kanssa (noin puolen vuoden aikana). Jospa onnistuisin pitämään yhteydet lukossa vieläkin paremmin.

Omalla tavallaan itseäni kiehtoo ajatus siitä, että sanoisin hyvästit ja kertoisin syyn tähän. Jättäisin vähän niin kuin pallon hänelle ja toivoisin hänen palaavan joskus kun hän tietäisi tunteistani häntä kohtaan. Sellaista upporikkaan ja rutiköyhän pelaamistahan tuo olisi ja mieltä vaivaisi varmasti pitkään, että miten siinä nyt käy. Nyt sentäs kun olen yhteyksissä häneen, tiedän milloin hän mahdollisesti olisi vapailla markkinoilla. Silloin voisi ehkä olla tehokkaampaa heittää pallo hänelle.. mene ja tiedä. Liian suuria päätöksiä näin pienelle päälle.

Tiedä sitä sitten. Vaikutat niin fiksulta kaverilta kirjoituksesi perusteella, että tuskin ihan loputtomasti haikailet tämän naisen perään

Heh. Nyt tuli, ainakin minulle, täysin uusi teoria toisen kaipaamisesta. Vai, että olisi sidonnaista älykkyyteen, eikös tunteet ole juuri sellainen asia joka juuri vie vähän miten tahtoo vaikka järki sanoisi toista? ;) Siltä tämä ainakin on vaikuttanut tähän asti ja varmaan löytyy monta tapausta tukemaan tätä kantaa. Kiitos nyt kuitenkin.

Kova on ikävä mutta varmasti (toivottavasti) joskus pääsen vielä yli. Tuntuu vain todella järjettömältä kaivata jotain näin paljon ilman, että asialle pystyy tekemään oikeasti mitään, siis yhteen palaamisen kannalta.

No niin, tarkoitin siis sitä, että vaikutat sen verran selväpäiseltä, että tuskinpa jäät ikuisuuksiin junnaamaan tähän jo menneeseen ihmissuhteeseen ilman, että siitä tulee jonkinsortin pakkomielle.
Varmasti ottajia löytyy ja ajan kanssa olet valmis.

Toivoa sopii. :)

On muuten kumma miten yksi väärä kappale onnistuu pilaamaan hyvin menneen päivän. Kiitos musiikin kuuntelu shufflella, kiitos oikein paljon.

Vielä muuten saa tulla jakamaan tarinoita edes jotenkin vastaavista tilanteista. Ehkä voisin vielä oppiakin jotain.

Minä ainakin haluisin tutustua sinuun, mut harmi vaan, ettei sellainen ole mahdollista..
tuntuu niin kummalta, että joku on ihan samassa tilanteessa kuin itse

Piristi työpäivää pikkuisen vaikka tuleekin nimettömänä tuntemattomalta S24 keskustelupalstalla. :)

Tällaista tilannetta/tunnetta en kyllä toivoisi edes pahimmalle vihamiehellen. Jotenkin vain niin uskomattoman epätoivoinen tunne kun ei voi tehdä muuta kuin odottaa, että aika parantaa haavat.

Kun ei pysty niin ei pysty. Melko hyvin mennyt päivä ja ajattelin jo, että josko nyt olisi saatu tarpeeksi tästä haaveilusta. Meinasin mennä messengerin kautta toteamaan hänelle, että nyt on teeskennelty kaveria jo puolisen vuotta ja enää en taida pystyä siihen kun tunteet eivät ole oikeasti lähteneet mihinkään. Siinä vaiheessa tulikin stoppi tälle ajatukselle kun mieleen vierähti kaikki ihanat asiat hänestä ja mitä tuli tehtyä yhdessä. Nyt sitten itketään pois pahaa oloa.

Luvassa ***vetillinen viikonloppuvapaa ilman tekemistä...

Näinhän meillä ei tässä muuta mahdollisuutta, kuin parannellaan haavojamme yhdessä :)

Plussaa siitä, että tajuat itsekin olevasi "muka kaveri" ja toivot salaa muuta. Koska hän on exäsi ei kyse ole miehen saamattomuudesta vaan haluttomuudesta. Sori vaan mutta tällainen on oma kokemukseni. Jos kyse olisi uudesta suhteesta ajattelisin toisin.

Tämä muka kaveri olisi niin tyytyväinen kun voisi olla oikea kaveri. :)

Erolle olen järkeillyt oikeastaan kaksi mahdollista järkevää syytä, joista toiselle en olisi edes voinut tehdä mitään. Toinen syy onkin sitten jo sellainen minkä toivon korjaavani seuraavassa suhteessa.

Et ole maininnut eron syistä, eli mitkä ne mahtoi olla?

Se ensimmäinen, jolle en olisi voinutkaan paljon on se, että saatoin olla alkujaankin vain jonkunlainen laastarin ja seksiseuran sekoitus. Toinen melko todennäköinen syy on oma mokani. En osannut ilmaista tunteitani tarpeeksi selvästi ennen kuin oli liian myöhäistä. Tästä johtuen exälle oli ajan mittaan muodostunut sellainen kaverimeiningin tunne (friends with benefits) ja sen takia hän olikin olikin alkanut etsimään uutta miestä. Jälkeenpäin hän ihmettelikin vain, että miten otan eron niin kovasti.

Ja erokin tuli varmaan lokakuussa. Sen verran yhtäläisyyksiä näissä meidän jutuissa on ;)

Nyt täytyy tuottaa pettymys, erottiin tammikuussa. :b

On kyllä ollut aikamoista vuoristorataa viime aikoina. Vaikka vasta manasin tätä viikonloppuvapaata niin loppujen lopuksi en ole murtunut niin pahasti mitä odotin ottaen huomioon loppuviikon purkaukset. Mielessä kyllä on ollut mutta ei onneksi niin voimakkaasti. :) Pakko vain toivoa ettei minulla venyisi ihan noin pitkälle kuin sinulla. Voimia vielä kerran sinulle, toivottavasti homma selkiytyisi, että saisit sinäkin jonkunlaisen mielenrauhan.

Oon jo kauan haaveillu mun ja yhden exän yhteen paluusta, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, ettei toisella taida tunteet olla lähellekään yhtä voimakkaat. Tuntunu täs jo useamman kuukauden, et olen hänelle edelleenkin vain laastari/seksiseura, yksi nainen muiden säätöjen joukossa. Nyt sitten olen jättänyt pallon hänelle, hän ottakoon yhteyttä jos on enempi kiinnostusta minua kohtaan. Pelkäänpä, että en koskaan tule saamaan vastausta esittämääni viestiin. Mitään mielettömiä rakkaudentunnustuksia en viestiin kirjoittanut, tyyliin vaan, että haluaako oikeasti minua vai menenkö muiden matkaan... En kirjoittanut, etten edes halua ketään toista, taidan rakastaa häntä!!!! Jos herään jonkun toisen vierestä ja haen jotain läheisyyttä mitä hän ei ilmeisesti halua antaa, itken vain siinä vieraan miehen vieressä, koska en halua ketään toista kuin vain hänet.

Exäni tuli jätetyksi muutama vuosi sitten, hänen vaimonsa petti ja jätti hänet. Tiedän, ettei hän ole päässyt siitä vieläkään yli. Mutta en jaksa olla vain joku leikkikalu. Ajatus siitä, että en koskaan näkisi häntä tai kuulisi hänestä mitään, on kamala. Tiedän, että hän varmasti löytää rinnalleen uuden elämänsä rakkauden, minä en vain ollut tarpeeksi kiinnostava ja haluttava, että olisin ollut jotenkin erityinen....

Noh, nyt tuli ehkä hieman sekava avautuminen. Soriii!! Valitettavasti en osaa jelpata ap:tä kun itsekin olen ihan hajalla päätöksestäni, etten ota häneen enää itse yhteyttä. Jotkut pystyvät olemaan vain kavereita ihastuksensa ja rakkauden kohteensa kanssa, minä en siihen taida pystyä..... :( Kai tää sit jonakin päivänä helpottaa, vaikka nyt jokainen päivä on yhtä tuskaa varsinkin silloin kun on yksin. Kai sitä pitää vaan yrittää uskotella itselleen, että jonakin päivänä tapaa sellaisen ihmisen kenelle on se number one!!!

Voimia & jaksamisia muille!!! :)

Ketjun aloittajalle, havahduin itsekkin miten pitkä aika erosta jo onkaan...
No pahimman yli ollaan menty, mutta silloin, kun toinen ottaa yhteyttä, niin hetki menee taas siitä "toipumiseen".
Kiitos kuitenkin sinulle, vaikutat ihanalta ihmiseltä.
Voimia myös sinne :)

smashed up: hienoa, että otit itseäsi niskasta kiinni ja pistit hänet miettimään. Itse en ymmärrä enkä arvosta tuollaista käytöstä ollenkaan. Yleensäkin toisen jättäminen tuntuu tapahtuvan nykyään niin kevyin perustein, josta tuleekin mieleen kuva johon törmäsin jokin aika sitten:

http://morethansayings.blogspot.fi/2012/03/if-something-was-broken-we-would-fix-it.html

Tuollaista ajatusmaailmaa kaipaisin enemmän nykyään. Kertakäyttökaikkimullenytheti-kulttuuri on liian vahvasti vallassa ja kuvitellaan, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Esimerkiksi "aiemmin kirjoittanut" on ainakin näiden muutamien viestien perusteella, mitä nyt internetissä toisesta pystyy sanomaan, sellainen OK mukavan oloinen tapaus. Tuntuu jotenkin hullulta, että sellaisia jätetään tuosta vain ja vielä vaihdetaan toiseen nopeasti.

Pahoittelen avautumista. :b

Todellakin tuo lisäämäsi kuvalinkki pistää miettimään tätä nykymaailmaa. Pitkään yhdessä olleilla pareilla on kyky ja TAHTO korjata parisuhteessa eteen tulevat ongelmat. Olen kauhukseni huomannut miten välinpitämättömiä pariskunnat voivat olla toisiaan kohtaan ja eivät todellakaan osaa kommunikoida oikein. Helppo tietysti ulkopuolisin silmin neuvoa. ;DD

Toivottavasti sitä löytää sellaisen ihmisen, joka arvostaa avoimuuttani. Arvostavatko miehet yleensä sellaista piirrettä naisessa???? En tiiä, vai onko se rasittavaa? Tietty minäkään aina kaikkea kerro, mut ymmärrätte kai mitä tarkoitan. Olemme exäni kanssa keskusteleet siitä, että miehet ja naiset todellakin ovat erilaisia, tietysti kaikki ovat yksilöitä. Hänestä tuntuu, etten ymmärrä häntä ollenkaan, samaa olen sanonut hänelle.

Sain vastauksen viestiini, mutta en oikein tiedä mitä siitä ajatella. Välejämme emme ilmeisesti katkaise täysin, mutta mielessäni kai on pakko tehdä hyvästejä ja pudota maan pinnalle sieltä pilvilinnoistani....... Nyt jo tasaisempi fiilis, kunpa tää pysyisi tälläisena!!!

Olen oppinut sen, että vaikka mieli olisi miten musta niin tavallisella tylsällä kauppareissullakin saattaa tapahtua jotain hauskaa, kun vain on liikenteessä avoimin mielin. Jopa kirjastossa tuli eräs tuntematon mies juttelemaan ja muutenki viime aikoina vähä väliä joku vastaantulija kadulla on tarvinnu jonkinlaista apua. Se rakkaus voi roihahtaa ihan milloin vaan.............. Muistakaa se! :)

Äh, älä pahoittele mitään! Toivottavasti kirjoittaminen on ees vähä helpottanu oloasi! :) Pidän peukkuja, että sinäkin vielä löydät sen oikean rakkauden!

En osaa sanoa kaikkien puolesta mutta minä en kyllä keksi miksi joku ei arvostaisi avoimuutta. Tietysti on hetkiä, jolloin pitää osata pitää naama kiinni. Pääasiassa avoimuus on kuitenkin hyvä ominaisuus, joka helpottaa toisen elämää kun ei tarvitse miettiä mitä toinen oikeasti ajattelee.

Maan pinnalla on hyvä olla, sinne kun pääsee niin voi vain joko jatkaa maan pinnalla tai päästä takaisin pilviin. Ei tarvi sortua saman asian takia koko ajan. Onko kenties sitoutumiskammoa vai miksi käyttäytyy noin?

Näinhän se menee, ajatukset pysyy poissa exästä helposti kun on oikeasti jotain muuta ajateltavaa. Eiköhän tämä aiheesta keskustelu ole jonkun verran auttanut. Kavereiden kanssa tästä keskustelu menee jo vähän oman mukavuusalueen ulkopuolelle, joten S24 on toimiva paikka purkaa omia ajatuksiaan. Ei tässä kuitenkaan vielä yli olla päästy vaikka muutama päivä onkin mennyt hyvin.. ainakaan viimeisen puolen vuoden perusteella en uskalla väittää olevani vielä kunnossa. Ehkä sitten joskus. :)

Joo ihan selvää sitoutumiskammoa hänellä on. Tajusin sen itse jo aikoja sitten ja hän on sanonut, että tuskin uskaltaa enää koskaan päästää ketään lähelleen. Tiedän, että hän tarvitsee aikaa. Kiva fiilis ollut tänää sen meidän keskustelun jälkee. Oon huomannut, että joskus itse ehkä ymmärrän hänen viestinsä väärin jos itellä on muutenki vitutus päällä. Hänessä on kyllä paljon niitä ominaisuuksia joista pidän....

Juu aikaa tarvitset sinäkin. Eikä ne tunteet sitä exää kohtaan heti häviä, vaikka tapaisikin jonkun mielenkiintoisen ihmisen, tai näin mä luulen. Itse asiassa eikähän sitä lopun elämäänsä tule välittämään tietyistä ihmistä jollain tavalla. :)

Täällä pyöritään saman tuskan ympärillä. Minulla oli jo helpompi jakso, mutta kävin exäni kanssa lounaalla ja drinkeillä. Keskustelimme, meillä oli yhdessä hauskaa ja kerroin, että minulla on vielä syviä tunteita häntä kohtaan. Salaa toivoin mielessäni, että hän tajuaisi miten ihana olen ja haluaa minut takaisin. No näin ei käynyt. Muutaman viestin hän on laittanut sen jälkeen, sydän hyppää kurkkuun, kun näen, että viesti on häneltä. Sovimme uuden tapaamisen, jonka hän perui, siitä tuli minulle niin mieletön pettymys. Välillä järki sanoo, että tässä haaveilussa ei ole mitään järkeä. Luulen, että uskottelen itselleni, että pitämällä hänet kaverina saan hänet joku päivä itselleni takaisin. Olen myös miettinyt, että mitä jos niin kävisi palaisiko luottamus enää takaisin. Rakastanko edes sitä ihmistä vai rakastanko niitä turvallisia asioita, jotka poistuivat hänen myötään. Miksi en arvosta itseäni niin paljon, että laittaisin stopin tälle. Haluaako ex pitää kaveruuden, jos uusi suhde ei toimikkaan, niin on se vanha hölmö siellä varalla, joka varmasti huolii riemusta kiljuen takaisin.

smashed up: Ymmärrän sinäänsä sitoutumiskammon jos on joutunut joskus pettymään pahemman kerran. En kuitenkaan ymmärrä miksi sitä pahaa oloa pitää jakaa muillekin käyttäytymällä noin. Mutta kuka minä taaskaan olen mitään sanomaan. =/ Eihän se sydämen särkyminen ole miltään kantilta katsottuna mukavaa mutta jos käy kammoksumaan sitoutumista henkilöön joka oikeasti osoittaa, että on tunteita toista kohtaan, niin siinä saattaa mennä se oikea hyvinkin sivu suun. Varovaisesti ehkä alkuun liikkeelle mutta suhteen etenemisen kieltäminen ei kyllä edesauta mitään. Mutta kiva kun olet saanut vastauksen ja tiedät taas ehkä hiukan paremmin mihin päin olet menossa.

Mies myös: Voit kuitenkin olla tyytyväinen, että olet päässyt sanomaan miten asiat ovat. Jos exä ei tämän jälkeen tee asialle mitään niin sille ei varmaankaan voi sitten mitään ja pääset huokaisemaan helpotuksesta (vaikka se ei helpotukselta varmastikaan juuri nyt tunnu) Itsekin tosiaan olen pyöriskellyt samojen ajatusten kanssa. Olen yrittänyt olla kaveri vaikka todellisuudessa olen tehnyt juuri noin eli toivonut yhteen paluuta. Tällä hetkellä olisin kuitenkin jo todella tyytyväinen jos pystyisin siirtämään tunteeni sivuun ja olemaan oikeasti vain kaveri. Toivoisin, että minullekin tulisi joskus jokin hyvä tekosyy nähdä hänet naamatusten (pitkä välimatka) jolloin pääsisin avautumaan omista tunteistani eron jälkeen. Facebookissa tai messengerissä ei vain saa aikaiseksi ja näitä kanavia pitkin se tunne ei välttämättä välittyisi ihan niin hyvin vaan se kuulostaisi enemmän vain epätoivoiselta avautumiselta. Voi olla, että kun (toivottavasti) löydän jonkun muun joskus niin pystyn siinä vaiheessa olemaan exäni kaveri ihan aidosti ettei kenenkään tarvitse pettyä tai loukkaantua asian takia.

Olen lukenut paljon näistä eron jälkeisistä ystävyyksistä. Monessa paikassa on juuri tullut vastaan asiaa tuosta miten se jättävä osapuoli monesti esimerkiksi tarjoaa ystävyyttä. Ei välttämättä siksi, että tulisi takaisin jos uusi rakkaus ei onnistukaan vaan myös siksi, että voi hyvin mielin ja hyvällä omalla tunnolla jatkaa elämää kun on näennäisesti tehnyt jotain hyvää jättämisen jälkeen ja tarjonnut ystävyyttä. Ja varmasti tuntee itsensä kuitenkin vielä halutuksi kun exä haluaa takaisin. Itsehän siis tarjosin ystävyyttä ihan vain kun en pystynyt päästämään irti...

Vaikka olenkin kaivannut exääni jo hyvän aikaa niin uskon, että jos hän yhtäkkiä osoittaisikin kiinnostusta palata yhteen niin olisi parempi keskustella asiasta ja varmistua, että missä oikeasti mennään.

PS. Taas tekstiä ilman päätä ja häntää.

Oon täs nyt ruvennu ottamaan tän exän ja mun jutun kevyemmin. Jos kerran en herran makuun ole tarpeeksi kiinnostava, nii miksi sellaiseen jäädä roikkumaan!! Mielestäni sellainen on elämänsä rakkaus, jossa saa vastakaikua tunteilleen ja nyt en ole ihan vakuutunut siitä...
Siis eilenki ventovieraat jätkät tulivat kaupungilla juttelemaan, tää alkaa tuntua jo huvittavalle. Kiva mieli tulee, kun heittää siinä sit pientä flirttiä puolin ja toisin. Taisin löytää sen keinon millä näistä sydän suruista pääsee.... ;D Se vaan, et usein tuo itsetunto ei oo sieltä parhaimmasta päästä. On muutamia asioita, jotka heikentävät pärjäämistä tuolla sinkkumarkkinoilla.... Monien kohdalla vientiä kyllä varmastikin riittää, kun vaan asenne ja fiilis ovat oikeat. Niinhän se menee, että kun säteilee sisältä päin, myös muut huomaavat sen ja hymyilevä ja ystävällinen seura kiinnostaa aina eniten. Lälälälää vaan exä!!!! ;DDD Noh,katotaan miten kauan tää hyvä fiilis kestää...... ;)

"Vaikka olenkin kaivannut exääni jo hyvän aikaa niin uskon, että jos hän yhtäkkiä osoittaisikin kiinnostusta palata yhteen niin olisi parempi keskustella asiasta ja varmistua, että missä oikeasti mennään."

Aivan totta. Olen itse miettinyt pystyisikö luottamaan siihen, että toinen pysyy siinä rinnalla? Pelkäisinkö liikaa, että kohta se taas kuitenki jättää, tekihän sen jo aikaisemmin... Kyllähän pariskuntia palaa yhteen eronkin jälkeen, kaikkien kohdalla se ei onnistu. Meidän surkea seurusteluyritys oli silloin, kun exä oli juuri jätetty. Tapasimme todella huonoon aikaan. Itsekin olin omassa elämässäni täysin pihalla ja sekaisin. En rupea tässä siitä sen enempää avautumaan. Nyt tässä kuitenkin olen itse muuttunut aikaslailla siitä mitä olin silloin. Mutta jos tämän muutoksen jälkeenkään ei kiinnostusta ala tapahtumaan nii heipä hei sitten. Katsotaan, ei tässä minnekään kiirehditä.

"PS. Taas tekstiä ilman päätä ja häntää."
Tuttu tunne ;D

No omalla muuttumisellani ei ollut mitään tekemistä eron kanssa. Ihan jo ennen seurustelua oli elämä aikalailla sekaisin ja muutuin kyllä ihan muista syistä kuin saadakseni exän takaisin! Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat tuolla katumusnäytöksellä. Sen huomaa joidenkin riitelevien pariskuntien kohdalla, kun toinen kypsyy ja ilmoittaa erosta niin silloin tämä jätetty osa puoli alkaa käyttäytymään paremmin ja vannoo muuttuneensa.... Noh, meidän kohdalla ei todellakaan ole kyse mistään tuollaisesta.

Hmm, tulee jotenki --tanja80-- sun kirjoituksesta sellainen fiilis, että onkohan tämä jättämäsi henkilö sitten käyttäytynyt netissä inhottavasti sua kohtaan..... Jos on, niin valitettavasti et oo ainoa.

Sitä vartenhan tää palsta on, et voi purkaa ajatuksiaan!!! :)

Oikeastaan se suuttumus häntä kohtaan meni jo ohi. Mielelläni hänet pidän elämässäni jatkossakin. En siksi, että haluaisin roikottaa tai pitää varalla kuten 'Mies myös' tuossa yllä epäili, vaan koska tuntuu että olemme kuitenkin niin läheisiä, ystäviä ja rakkaita toisillemme, vaikkei seurustelu nyt olekaan mahdollista. Näin toivoisin, mutta saa nähdä miten käytännössä onnistuu.

Nythän --tanja80-- olet sitten päässyt näkemään tästä ketjusta, että millaista hupia sillä exällä oikein on kun joutuu vain haaveilemaan yhdessä olosta. ;) Eiköhän hänkin halua olla ystäväsi vielä jos kerran takaisin haluaa mutta se, että pääseekö tämän tunteen yli, mitä nähtävästi jo useampi tässä ketjussa kirjoittanut kokee nyt, onkin eri asia. Sen verran saat kuitenkin sympatiaa minultakin kun nähtävästi exäsi meni tekemään jotain vakavamman puoleista mikä sai sinut suuttumaan. Onnea yritykseenne!

En muuten suosittele kenellekään exän kuvan näkemistä missä hän on uuden kumppaninsa kanssa iloisena yhdessä. Ahdistaa taas pahemman kerran kun näkee miten toinen on niin tyytyväisenä elämäänsä kun itse pyörii ajatustensa kanssa yksin. Kai se pitäisi osata kääntää hyödyksi ja todeta, että kai se sitten oli siinä ja pakko jatkaa matkaa itsekin. Ei vain ole helppoa kun kuvittelet, että vasta tänä vuonna olisit voinut nähdä itsesi samassa kuvassa.

Perjantai-ilta, mikä sen parempi aika kirjoitella S24 foorumille. :)

Tietääkö exäsi, että kaipaat häntä oikeasti? Olisiko välien poikki panemisen ja kaveerauksen yrityksen lisäksi mahdollinen vaihtoehto, että ottaisit oman tilanteesi joskus esille ja katsoisit onnistuisiko homma vielä? Ainakaan ei tarvitse myöhemmin ajatella, että mitä jos... Vai etkö syystä tai toisesta haluaisi palata yhteen vaikka kaipaatkin?

Olenkin miettinyt, että toimisiko kaverina oleminen helpommin jos olisi oikeasti tekemisissä muutenkin kuin linjojen kautta. Olin vähän siinä uskossa, että sillä tavalla oppisi ehkä näkemään toisen kaverina paremmin kun vertaa omaan tilanteeseeni, jossa viimeiset muistot ovat yhdessäolosta eikä yhtään muistoja pelkästä kaverina olemisesta.Nähtävästi olen ollut väärässä.

en osaa muuta sanoa minulla aivan sama juttu tekisin mitä nvain saadakseni hänettakas

Tessa: Kaipa se on vähän henkilökohtainen asia miten kukin onnistuu tässä tilanteessa. Veikkaisin kuitenkin, että suurin todennäköisyys yli pääsemiseen on välien poikki pistäminen. Se on vain niin ahdistava ajatus, että itse taidan kuitenkin vielä jatkaa samalla linjalla millä tähänkin asti vaikka se sattuukin. Nyt on tosin taas parin päivän ajan tullut yhteen palaaminen enemmän mieleen kuin kaverina oleminen... Joskus vain toivoo, että pystyisi oikeasti nollaamaan kaikki muistot kokonaan.

Rakastamisessa ei kyllä ole mitään väärää, olisi vain paljon helpompaa elää jos se kohdistuisi johonkin keneltä olisi mahdollista saada vastakaikua rakkaudelle. Minäkin olen ajatellut, että voisi väkisin ajatella jotain muuta kun ajatukset karkaavat mutta ennemminkin ajattelen vain enemmän kun näin käy. Onhan noita muitakin keitä olen katsellut mutta juuri nyt en tiedä olisiko edes oikein toista kohtaan aloittaa suhdetta.

Olisin niin kiitollinen kun pääsisin avautumaan oikeista tunteistani exälle. En kuitenkaan pysty koska hän on uudessa suhteessa. Uskaltaisin väittää, että hän luulee minun olevan kunnossa tämän asian suhteen. Näin ainakin annoin ymmärtää vähän eron jälkeen.

Kyllä tämä yhtä vuoristorataa on ...viimeksi kun juteltiin tällä mun exällä ja uudella naisellaan oli meneillään jotain ongelmia, josta olin melkein hyvilläni :/
Tänään kun taas juteltiin, niin nyt menee kuulemma paremmin ja tuo kuulemani sai taas minut 100 askelta taaksepäin, jos jossain välissä pääsenkin vähän eteenpäin...niin taas takapakkia.
Nyt tämä kyllä sai loppua tähän ja riittää tää juttu.
En lakkaa alitajunnassa ilmeisesti toivomasta yhteenpaluuta, tai edes sitä, että hän alkaisi "vonkaamaan" takaisin, en kuitenkaan ilmeisesti uskaltaisi uudelleen suhdetta pettymisen pelossa.
Kun ei tästä nyt päästä eteenpäin hiukkaakaan, niin parempi vaan kertakaikkiiaan lopettaa yhteydenpito, tänään sen tajusin, ei tästä muuten tule mitään valmista ikinä :/

Voi meitä kaikkia tosiaankin. :( Minusta tuntuu, että jos saisin uuden suhteen aikaiseksi (pidemmällä kuin alkutapailu), pystyisin varmasti kieltäytymään exän mahdollisista, tosin todella epätodennäköisistä, yrityksistä. Ehkä pitäisi vain koettaa löytää se toinen kohde näille tunteille.

Aiemmin kirjoittanut: Olen todella iloinen kun teit päätöksen, mutta samalla tuntuu tosi pahalta kun homma ei mennyt niinkuin tahdoit. :( Ajatuskin tuosta sai melkein tipan linssiin. Yleensäkin elämässä en pidä yhtään hyvästeistä missään tilanteessa mutta tässä tilanteessa se saa oikeasti aikaan voimakkaita tunteita. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle!

Kiitos, "ketjun aloittaja".
Sanonpa vaan vielä kerran, että sinä vaikutat kyllä todella ihanalta ihmiseltä, etten voi olla toivomatta sydämestäni sinulle kaikkea hyvää elämään.
Ja ihan mahtavaa olisi kuulla vielä tästä edespäinkin, miten sinun tilanteesi ja "irti päästäminen" (tai mitä tahansa eteesi tuleekin, vaikka sitten se yhteenpaluukin)onnistuu...

Väärä kappale väärään aikaan. : / Voi olla aika uskomattoman suuri vaikutus hetkelliseen mielentilaan. Itse olen huomannut miten monien kappaleiden lyriikoista paistaa esille juuri näitä aiheeseen liittyviä asioita. Ennen ei ole tullut kiinnitettyä niihin niin paljon huomiota, että olisi tajunnut niiden merkitystä.

Sellainen "awww" -tunne tuli taas, kiitos. :) Täältähän minut varmasti löytää pidemmän aikaa avautumasta hyvistä ja huonoista päivistä kunnes ihmiset kyllästyvät valittamiseen ja potkivat ulos. :P Mielelläni kuulisin sinustakin vielä, vai onko ihan väärin pyytää jakamaan kokemuksia kun toisen pitäisi pystyä unohtamaan..?

Tosi ihana huomata miten toisilleen täysin ventovieraat, tuntemattomat ihmiset haluavat tosissaan tsempata toisiaan!!!!! :) Hyvä te!

No ei todellakaan ole väärin pyytää ja ilman muuta olen valmis jakamaan ne tulevatkin tuntemukset. :)
Ja smashed up, olen kanssasi täysin samaa mieltä :D
Onhan se melkoista, että parhaan "vertaistuen" löytää yhtäkkiä täältä täysin tuntemattomasta ihmisestä....:)

Voi kun kiva. :] Jos asiat eivät mene minunkaan ajatusten mukaan niin ehkä hyödyn jotain kokemuksistasi jatkossa.

Juuri sellainen "usko ihmisiin on palannut" -meininki päällä täällä. :D Luonnollista tosin ainakin itselleni, että puran tuntemuksiani täällä kun ei viitsi vaivata muita oikeassa elämässä päivittäin. :P Ja kun vielä on joku kuka on näinkin samassa tilanteessa niin juurikin tuo vertaistuki toimii hyvin.

Minäkään en halua vaivata ystäviäni enää tällä asialla, vaikka pari hyvää kaveria tietääkin näistä ns.sydänsuruista, niin oon antanut sen kuvan, että olen jo yli päässyt, (vaikken olekkaan :/ ) en vaan halua rasittaa näillä kuukausikaupalla ketään...ja sitten on tämä mun ylpeyskin, on kova juttu myöntää, että olen niin "surkea" tän asian tiimoilta, että jäin jumittamaan tuollaiseen ihmiseen.

En ole huomannut muuten mainita, (tosi huvittava yhteensattuma tämäkin)kun jossain kohdin mainitsit, että sait exäsi kautta itsellesi uuden harrastuksen, niin samoin kävi myös minulle (uskomatonta ehkä, mutta totta:D)
En ole ikinä juoksua ennen harrastanut, mutta hänen kauttaan sain kipinän tähän lajiin ja nyt n. vuoden verran harrastanut sitä.

....ja nyt siis vielä tämän päivän tunnelmat..koko päivä on ollut menoa ja touhua riittänyt, ettei mikään ole kerinnyt juurikaan mieltä painaa ja olo on ihan ok tälläkin hetkellä..toivottavasti eilinen päätökseni pitää mieleni myös jatkossa näin selkeänä, eikä enää tulossa kovin pahoja takapakkeja. :)

Minullakin kai tuo ylpeys vähän ongelmana tämän asian vuodattamisen kanssa. Kukaan kaverini tai tuttuni ei tiedä miten pahasti olen ollut hajalla eron jälkeen. Olen avautunut vain exälleni kauan sitten ja senkin jälkeen olen onnistunut uskottelemaan, että olen kunnossa. Ihmisten ilmoilla olenkin ollut joko naama peruslukemilla tai vain yhtä hymyä. :P Tuli mieleeni yksi esimerkki, ihan muutama päivä eron jälkeen yksi tökaveri kertoi hiukan aiheeseen liittyvän vitsin. Ei siis tiennyt mitään erosta tms. mutta oli kyllä niin uskomattoman huonosti ajoitettu tilanteeseen sopimaton vitsi, että ei voinut kuin nauraa. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut hauska nähdä hänen naamansa kun olisin maininnut asiasta.

Haha, mitäs yhteistä tässä vielä tuleekaan esiin. :D Olen todennut, että kun tykkää ihan aidosti siitä harrastuksesta niin ei sitä exää kuitenkaan ajattelemalla ajattele kun on niin hauskaa. Ei se välttämättä helpota unohtamista mutta ei oikeastaan aiheuta sen kummempia hajoamisiakaan.

Hyvä hyvä hyvä! Huolehdit vain, että on puuha niin pääsee helpommalla. :) Etenkin ihmisten seurassa oleminen helpottaa kummasti. Itselläni meni muuten ihan hyvin mutta väärä kappale, sarjan (jota seurasimme yhdessä) vähän vähemmän iloinen jakso ja tekemisen puute kuitenkin teki tehtävänsä.

Vielä muuten päätöksestäsi, teitkö toiselle osapuolelle myös selväksi, että pistit välit poikki?

Kaikki mahdolliset sympatiat sulle. Itsellänikin samankaltainen juttu monine mutkineen takana, enkä kyl oo päässy yli.=( Kirjoitinki juuri lyhennetyn stoorini tänne..=( On hyvä tietää etten yksin pinnistele tällaisten asioiden kanssa.

Aivan totta, tuossa vaiheessa et kyllä ole velvollinen selittelemään mitään. Kunhan ei vain vaikeuta asiaa jos hän sattuu kyselemään jotain tms. Itse olin ajatellut, että jos tämä menee siihen pisteeseen asti niin todennäköisesti haluaisin sanoa hyvästit.. mutta toisaalta ehkä silloin olisi vähän erilaisia ajatuksia kun oikeasti päättää tehdä sen. Kun miettii niin hyvästit vähän niin kuin kuulostavat siltä viimeiseltä pyynnöltä päästä takaisin.

Käyn kyllä satunnaisesti juoksemassa mutta se ei ollut se harrastus kuitenkaan. :D

Noniin, tuli kiire aamulla... autiolla saarella: Näistä asioista löytyy varmasti aina muita ketkä pohtivat samoja asioita. Eiköhän jokainen, jolla on tunteita toista kohtaan ja joutuu jätetyksi joudu käymään tämän läpi. Jotkut ehkä vain ottavat sen kovemmin kuin toiset. Toivottavasti löydät ratkaisusi ongelmaan.

Onpa taas ollut äärettömän hilpeä vapaapäivä. Voikohan liiasta itkemisestä tulla vakavakin nestehukka jos ei juo?

Sain jo kirjoitettua viestin välien poikki pistämisestä valmiiksi mutta oli pakko vain tallentaa se. Pistän sen ehkä joskus eteenpäin jos saan itseäni niskasta kiinni.

Voi harmi :(
Mulla taasen menee tälläkin hetkellä edelleen vielä hyvin.
Sen huomaa, miten kaikki on siitä kiinni, että on tekemistä, ohjelmaa ja ihmisiä ympärillä, silloin ei asioita jaksa vatvota, eivätkä ne juuri pääse edes mieleen.

Nyt vielä tänään alkaa kymmentuntinen työpäivä ja näitä mahtuu ensi viikkoon neljä kpl, joten uskoisin että myös viikolla ei kerkiä maallisia murhehtimaan:)
sitten loma ja yritän järjestää niin paljon ohjelmaa ja matkustamista niillekkiin viikoille, ettei varmaan ajatuksiin jää paljon ylimääräistä aikaa :D
yritetään nyt näillä keinoilla unohdukseen ;)

Kyllä taas ajatukset jojoilee. Nyt on taas semmoinen tunne, että mitäs jos kuitenkin vain löytäisi sen korvaavan tapauksen tuohon rinnalle niin voisi pitää exänkin kaverina. Oikea masterplani taas vaihteeksi. :P Jos vaikka pitäisi siitä kiinni paria päivää pidempään. Tosin se jonkun löytäminen ei välttämättä tapahdukaan ihan hetkessä mutta ainakin olisi jokin tavoite millä saatava lopputulos ei olisi mikään täysin ääripää.

No ei kyllä tarvitse paljon muuta ajatella kun tekee pitkää päivää ja kun vielä siihen päälle on jotain kivaa lisäksi niin ei tule olemaan ongelma. Minullakin on vielä kesäloma edessä päin mutta omat matkustussuunnitelmat ovat menneet metsään. Taidanpa harrastaa kotimaan matkailua kun en ulkomaille näytä pääsevän. :D Onko isompikin reissu tiedossa vai jotain pienempää? Hyvältä kuitenkin vaikuttaa kun vielä menee hyvin! :)

Ajatusten jojoilu on kyllä melkoista, jos tänään onkin huono päivä, niin jo huomenna voi olla taas ihan eri :) tiedän tunteen :D
Minun tilanne on pysynyt hyvänä jo muutaman päivän ja oikeestaan vaan tunne vahvistuu, että olen tehnyt oikean ratkaisun. (toistaiseksi näin ;D)
Kyllähän se sinunkin tilanne jossain vaiheessa helpottuu, mun erosta on kuitenkin jo jonkin verran pidempi aikakin.

Reissuja on tiedossa ensin viikon verran eri kohteissa kotimaassa ja viikko Etelän lämmössä :)

Mietin, että pitäisköhän luoda sähköpostiosoite näitä keskusteluja varten, kun on mennyt näköjään meidän kahden vuoropuheluks tää :D :D

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!!

Pidät vaan tosta kiinni, luulen ainakin, että se päätöksen tekeminen on se kovin paikka tossa tilanteessa. Varmaan käy kyllä menneisyys mielessä jossain vaiheessa mutta kun kerran päätös on tehty niin sanot vaan EI! ;) Noin ainakin teoriassa kuvittelen.

Sulla on sit kivasti suunnitelmia lomaksi. Melkein käy kateeksi. :D

Haha, niin näyttäis olevan. Ei kai siitä haittaakaan ole jos vaikka tekisikin. Sit väkertämään... löytyihän sieltä vihdoinkin joku sana mikä on vapaana. [email protected]

Sitä samaa sullekin. :]