Osaako joku sanoa miten suomalaisesta nimestä tehdään venäläinen patronyymi? Etsitäänkö suomalaiselle nimelle vastine venäläisistä nimistä, vai muutetaanko suomalainen nimi vain patronyymimuotoon, esim. Ottovitch, jos isän nimi on Otto? Miten tämä virallisesti menee? Ja entä sitten nimeä virallisesti muutettaessa, laitetaanko patronyymi toisen etunimen kohdalle? Venäjällä se on lienee eräänlainen "toinen sukunimi"? Olen siis mies ja minun on muutettava nimeni tai lapseni äiti ei anna minun tavata häntä laisinkaan. Kiitos jo etukäteen!
Venäläinen patronyymi nimestä?
nimenmuuttaja
72248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiinnostava vedätysyritys tuo ”tai lapseni äiti ei anna minun tavata häntä laisinkaan”.
Jos kysymys olisi esitetty vakavassa mielessä, olisi varmaankin pitänyt vastata, että käytännöt vaihtelevat ja että riippuu nimestä, mutta ”Ottovitch” ainakin on kummallinen muoto (ranskan kielen mukainen translitteraatio) oikeasti käytetystä nimestä Оттович.
Se ei valitettavasti ollut vitsi, nämä ovat hullu suku... Mutta onko siis ymmärrettävissä, että asialle ei ole olemassa vakiintunutta käytäntöä?
Siis?
Kuka on se, jota "nimenmuuttaja" ei saa tavata? Keneen häntä-pronomini viittää?
Varaudu siihen, että kerran alistuttuasi vedätykseen joudut nöyrtymään yhä uusissa asioissa koskaan pääsemättä tapaamaan ketään.
Neuvostoliittoa puhuvassa maassa oli korkeassa kurssissa (ja on ehkä joillekin edelleen) muuan Отто Вильгельмович Куусинен – ainoa suomalainen, joka on saanut kunnian tulla haudatuksi Kremlin muuriin ja jonka mukaan eräs maan valtionyliopistoista oli joskus nimetty.
Wikipedian mukaan Otto-pojan isän etunimi oli Wilhelm. Veen tuplaamiselle ei liene venäläisittäin translitteroitaessa ihmeemmin perusteita, mutta jostakin kumman syystä sukunimeen on saatu sentään mahtumaan у-kirjaimia oikein kaksittain (ei Кусинен, kuten voisi luulla).
Tuohon patronyymiin on saatu tungettua pehmennysmerkki ь ja lausumista helpottanee vielä о-äänteen lisääminen ennen vitšiä (вич).
H ja G tahtovat venäläisillä mennä vähän miten sattuu. Helsinki saattaa olla Hel'sinki tai Gel'singfors sen mukaan, lähdetäänkö liikkeelle suomen- vai ruotsinkielisestä muodosta. Hitler oli Stalinille Gitler ja tuhti Hermann Göring kutistui mitättömään muotoon German Gering. Wilhelmistä saadaan Vilgelm, kuten näkyy. Täsmällisen translitterointivastineen löytäminen täysin suomenkielistenkin etunimien kaikille äänteille saattaa siis olla hieman hakusessa.
Kiitos selventävästä vastauksesta. Historiassa ei ole varmaan paljon esimerkkejä asiasta, mutta ymmärtääkseni siis nimelle ei etsitä vastinetta venäläisistä nimistä eli Otosta ei tule vaikka Boris? Otto lienee helppo translitteroida.
Itäslaavien isännimi ei ole oikeastaan "toinen sukunimi", vaan etunimen attribuutti. Sen käyttö on ehdottomasti muistettava kohteliaisuussyistä. Pelkällä etunimellä puhuttelu on liian tuttavallista, ja pelkän sukunimen käyttö kankeaa, kylmää ja byrokraattista - kuin käskyttämistä. Ulkomaalaiselle ehkä annetaan anteeksi isännimen "unohtaminen", mutta etunimeäkin käytettäessä on teititeltävä, ellei puhuteltava ole lapsi, lähisukulainen tai hyvin läheinen ystävä, jonka kanssa on tehty sinunkaupat eli ollaan на ты, eikä venäläinen näe oikeastaan syytä sinutteluun kovinkaan usein.
Suomalaisesta miehen nimestä voi olla vaikeata vääntää venäläinen отчество. Joissakin tapauksissa voisi miettiä, onko nimellä venäläistä vastinetta (Yrjö -> Georgij).