Venäläinen patronyymi nimestä?

Kiinnostava vedätysyritys tuo ”tai lapseni äiti ei anna minun tavata häntä laisinkaan”.

Jos kysymys olisi esitetty vakavassa mielessä, olisi varmaankin pitänyt vastata, että käytännöt vaihtelevat ja että riippuu nimestä, mutta ”Ottovitch” ainakin on kummallinen muoto (ranskan kielen mukainen translitteraatio) oikeasti käytetystä nimestä Оттович.

Siis?
Kuka on se, jota "nimenmuuttaja" ei saa tavata? Keneen häntä-pronomini viittää?

Varaudu siihen, että kerran alistuttuasi vedätykseen joudut nöyrtymään yhä uusissa asioissa koskaan pääsemättä tapaamaan ketään.

Neuvostoliittoa puhuvassa maassa oli korkeassa kurssissa (ja on ehkä joillekin edelleen) muuan Отто Вильгельмович Куусинен – ainoa suomalainen, joka on saanut kunnian tulla haudatuksi Kremlin muuriin ja jonka mukaan eräs maan valtionyliopistoista oli joskus nimetty.

Wikipedian mukaan Otto-pojan isän etunimi oli Wilhelm. Veen tuplaamiselle ei liene venäläisittäin translitteroitaessa ihmeemmin perusteita, mutta jostakin kumman syystä sukunimeen on saatu sentään mahtumaan у-kirjaimia oikein kaksittain (ei Кусинен, kuten voisi luulla).

Tuohon patronyymiin on saatu tungettua pehmennysmerkki ь ja lausumista helpottanee vielä о-äänteen lisääminen ennen vitšiä (вич).

H ja G tahtovat venäläisillä mennä vähän miten sattuu. Helsinki saattaa olla Hel'sinki tai Gel'singfors sen mukaan, lähdetäänkö liikkeelle suomen- vai ruotsinkielisestä muodosta. Hitler oli Stalinille Gitler ja tuhti Hermann Göring kutistui mitättömään muotoon German Gering. Wilhelmistä saadaan Vilgelm, kuten näkyy. Täsmällisen translitterointivastineen löytäminen täysin suomenkielistenkin etunimien kaikille äänteille saattaa siis olla hieman hakusessa.