Itikkasiedätystä

Mediassa on ollut juttuja siitä, että jos antaa itikoiden pistää alkukesästä oikein kunnolla, niin ne ei loppukesästä pistä tai jos pistävät, niin se ei tunnu. Kuulemma pitäisi antaa itikoiden rellestää vähintään puolituntia vapaasti ja sitten loppukesä sujuisi helpommin. Joku toimittajakin tätä oli lehdessä testannut.

Saivat äijät sitten jussina ajatuksen, että tätä pitää kokeilla. Käskivät kaikkia riisumaan turhat vaatekappaleet. Shortsit sai jättää ja farkut kanssa, mutta lahkeet piti kääriä. T-paidan sai pitää. Paljain jaloin. Tässä vaiheessa tää tuntu vielä hauskalta idikseltä. Mentiin puolen kilsan päähän sellaisen metsälammen rantaan. Tyyni keli. Kosteaa. Oikein itikoiden paratiisi. Ja niitä oli paljon, jo matkalla ne hyökkäili innokkaasti kimppuun. Nyt tää idea rupesi jo arvelluttamaan. Perillä sovittiin, että jokainen on täällä tunnin ja itikoiden pitää antaa syödä rauhassa. Karseeta. Päälaen suojaksi jokainen sai lippiksen.

Sitten se viiminen niitti. Keksivät, että itikoiden ruokarauhan turvaamiseksi jokainen siedätettävä menee seisomaan sopivan puun eteen ja sen jälkeen kädet sidotaan selän taakse puun ympäri ja myös jalat sidotaan. Jostain syystä se tuntui niin tyhmältä, että kukaan ei vastustanut. Aijaijai sitä kidutusta. Kyllä oli itikoilla herkkua. Ainoa keino hätistämiseen oli puhaltelu, muttei se mitään auttanu. Tiukemmin vaan imivät. Mulla oli parhaimmillaan jaloissa yli 10 inisijää kimpussa ja käsissä varmaan toinen mokoma... 45 minsaa meni, kunnes tosta helvetistä pääsi. En tiedä auttoiko.. Selviää loppukesästä. Mutta älyttömiä äijät, jotka tämmösiä keksivät :)