On muutamia ihmisiä, joille olen yrittänyt olla ystävä, mutta en pysty siihen. Se ei johdu näistä ihmisistä, vaan itsestäni. Olen surkea ihmisten kanssa enkä juuri pidä yhteyttä. Olen muutenkin mieleltäni nyt vähän huonossa kunnossa.
Yhteydet hiipuvat vähitellen joka tapauksessa. Olisiko parempi olla sanomatta mitään ja antaa asioiden mennä, niin kuin menevät, vai sanoa, että minusta ei nyt ole siihen. Tietäisivät ainakin, mistä on kyse. Että en unohda, vaan en vain osaa.
Saako ihmisille sanoa tuollaisia asioita? Saako sanoa, että on ongelmia? Itsellä ei ole oikein kokemusta ja ne vähät ovat olleet huonoja.
Yhteydet hiipuvat vähitellen joka tapauksessa. Olisiko parempi olla sanomatta mitään ja antaa asioiden mennä, niin kuin menevät, vai sanoa, että minusta ei nyt ole siihen. Tietäisivät ainakin, mistä on kyse. Että en unohda, vaan en vain osaa.
Saako ihmisille sanoa tuollaisia asioita? Saako sanoa, että on ongelmia? Itsellä ei ole oikein kokemusta ja ne vähät ovat olleet huonoja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
koita hyvä ihminen ottaa itseäsi niskasta kiinni ja tehdä jotain itsellesi että muuttuisit noiden yhteyden ottojen ym. suhteen.
huomaat jossain elämäsi vaiheessa että ihminen ei tule toimeen ilman ystäviä. joskus jokainen huomaa ystävän/ystävien tärkeyden. ne ovat sellainen voimavara, pelkkä tieto jo siitä että sulla on ystävä joka välittää susta, helpottaa oloasi.
älä ihmeessä luovu ystävistäsi, koita parantaa ja kehittää itseäsi jotta olisit parempi ihmisten kanssa. kaikkien kanssa ei tarvii kaveerata, yksikin ystävä olemassa on jo hyvä asia.