Vuosia tuotantotöitä tehdessäni luulin liukuhihnahommien olevan todella raskaita ja kuluttavia, joten kouluttauduin hoitoalalle. Nyt jonkinaikaa lähärihommia vanhuspuolella tehneenä kaipaan takaisin tehdastöihin. Niissä sentään sai olla rauhassa ja kuunnella vaikkapa radiota liukuhihnan ääressä ahertaessa.
Hoitajana joutuu juoksemaan hikihatussa, nostella raskaita vanhuksia ja kaiken kiireen keskellä olla vielä ylisosiaalinen ja pirteän hymyilevä koko ajan. Kyseessä on varmasti yksi kuluttavammista aloista. Jos paikkakunnaltani löytyisi vielä tänä aikana tuotantohommia, vaihtaisin oitis - vaikka palkka jonkin verran pienenisi. Muutama satanen ei korvaa hoitoalan henkistä-ja fyysistä stressiä.
Hoitajana joutuu juoksemaan hikihatussa, nostella raskaita vanhuksia ja kaiken kiireen keskellä olla vielä ylisosiaalinen ja pirteän hymyilevä koko ajan. Kyseessä on varmasti yksi kuluttavammista aloista. Jos paikkakunnaltani löytyisi vielä tänä aikana tuotantohommia, vaihtaisin oitis - vaikka palkka jonkin verran pienenisi. Muutama satanen ei korvaa hoitoalan henkistä-ja fyysistä stressiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hei, ymmärrän täysin. Ei ole kamalampaa työtä kuin hoitoalat. Toivottavasti pääset toivomaasi hommaan vielä, ennenkuin elämäsi on lopullisesti pilalla.
Sama täällä!
Minäkin kaipaan hommiin vaatetustehtaaseen,nykyään kaupan-alalla.
Mä olen myös niin kypsä hoitamaan, kääntämään, pesemään paskaa ja katetroimaan kusta, etten millään enää kehtaisi mennä töihin. Taidan ilmoittaa, etten enää tule. Muut hoitajat pomottaa, juoruaa selän takana ja asiakkaat valittaa, naukuu ja vit..lee. Hymyile siinä ja ole hyvällä tuulella.
Meitä ylikypsiä hoitajia riittää pilvin pimein. Nykyään, kun on karsittu väki minimiin ja hoidettavat aina vain huonokuntoisempia tai vaativampia sekä haasteellisia dementikkoja, niin alkaa olla vitsit vähissä ja takki tyhjänä.
Me hoitoalalla työskentelevät naiset olemme tosi nynnyjä, kun hyväksymme tällaiset työolot. Meidän pitäisi olla lujana ja päättää yksimielisesti, että työtä ei tehdä jos muutosta ei tule. Kertakaikkiaan kieltäydytään, lakkoillaan tai jokin muu järeä ase käyttöön. Eihän hoidettavillakaan ole rapoiset olot ja hoitajat uupuu ...kuka sitten hoitaa?
Minäkin toivon aivan jokaikinen päivä, että tulispa lottovoitto, että ei tarvitsisi enää mennä tuonne raskaaseen raadantaan josta on kadonnut kokonaan työn tuottama ilo. Ennen olen sitäkin kokenut ja ollut innostunut työstäni. Nytkin teen kyllä tunnollisesti ja ahkerasti tehtäväni ja palkaksi saan vain uupumuksen ja ketutuksen. Muutamassa vuodessa homma on muuttunut niin, että edes taukoihin ei ole aikaa. Kahvit ryypätään seisaltaan ja evästauko keskeytyy joka kerta joko puhelimen tai jonkin hoidokin avuntarpeen takia. Lisäksi potilaat ovat usein aggressiivisia, nyrkkiä ja läpsimistä tulee palkaksi lähes päivittäin.
Ylihoitaja esimiehenä ei halua edes käsittää meidän rivityöntekijöiden valitusta. Hän vain pitää huolen siitä, että halvalla hoidetaan.
Minä en vaihda alaa, kun töitä ei pahemmin ole tarjolla muille aloille ilman pitkää uutta koulutusta. Nukun huonosti, olen stressautunut ja kurkkua myöden täynnä työpaikkaani. Onneksi on sairauslomia, vuosiloma ja jopa palkatonkin loma mahdollinen. Niin kauan teen, että totaalisesti korkkaa, marssin irtisanomaan itseni ja jään kokonaan pois. Kyllä nälkä korjaa. kun palkka lakkaa juoksemasta. Työttömänä en varmaankaan saa olla, hoitoalalla kun vallitsee työvoimapula ja karenssia tulee, kun kieltäytyy lähtemästä töihin. Paskaduunia tosiaankin. Huh! Ja vuorotteluvapaakin on jo käytetty.