Tästä tulee pitkä ja sekava teksti, mutta aloitetaan ihan alusta :)
Eli äitini alkoi odottamaan minua 17v, teki minut siksi että pääsisi muuttamaan pois kotootaan, jossa hänen vanhempansa käyttivät paljon alkoholia.
Äitini oli tähän aikaan vielä hoikka, erosi minun synnyttyä isästäni ja tapasi uuden miehen, Itsekkään, Pihin, yksinkertaisen miehen joka ei millään pystynyt minua hyväksymään IKINÄ.. oli kuitenkin työssäkäyvä ihminen ja äitini sai häneltä taloudellista turvaa kuten, katon pään päälle ja ruuan pöytään.. omat rahansa hän on aina ohjannut ko. miehelle, "koska ei itse osaa käyttää rahaa vaan tuhlaa ne" joten varsinaisesti mies ei häntä ole edes avustanut.
Muistan lapsuudestani tuhannet riidat jotka syntyivät minun olemassa olostani, monesti istuin äidin kyydissä kun ajettiin täysillä moottoritietä ja hän sanoi minulle että nyt ajetaan kalliota päin että päästään hengestämme.. olin tuolloin jo niin masentunut vaikka ikää oli max 10v että toivoin sydämmeni pohjasta ettei se taas olisi vaan puhetta vaan että ajaisimme oikeasti ja kuolisimme.
Lapsuuteen ei mahtunut muutakuin huutoa, riitaa, syyllistämistä, haukkumista, alistamista, nöyryyttämistä ja äitini ei puuttunut näihin laisinkaan, hänellä ei tuntunut olevan munaa.. en tiedä vihasiko minua niin paljon vai mikä siinä sitten oli ettei puolustanut.
Mulle ei ikinä ostettu edes perusvaatteita kotoa, ilmotettiin vaan et mee isälles ruikuttaa, isäpuolellani ei ollut velvollisuuksia, oli vaan täyden oikeudet simputtamiseeni.. sitten mulle syötettiin tästä ihmisestä kuva päähän et hän ois jotenkin pelastanut mut ja äitini julmalta elämältä ja tätä tietoa mun piti välittää pitkin sukua, jotka tiesi kuitenkin puheeni täysin paska puheeksi,, sain siis näin ollen lapsena myös valehtelian leiman itselleni :D olin ihan sekaisin päästäni..
äitini alkoi oirehtia, lihoi yli satakiloiseksi vaikka on hyvin lyhyt.. sitten astui kuvaan masennus lääkkeet, itsemurha yritykset, lääkkeitten yliannostukset yms..
multa jäi ammattikoulu kesken kun en uskaltanut jättää äitiä yksin vaan mun piti pitää sille seuraa ettei se tekis itelleen mitään, noh tästäkin tuli haukkuja.. kun ei ees paska koulussa käy..huoh
isäpuoleni myös syytti minua joka kerta kun äitini yritti itse murhaa, aina olin sanonut tai tehnyt jotain väärin..
Lopulta oli pakko muuttaa pois kotoota, ikää oli sillon se 16v ajattelin että nyt en pysty enää, kuolen kohta itse. en voi holhota enää yhtään tasapainottomia vanhempiani. tällöin kuvaan astui alkoholi, jolla läträsin ja vedin toimeentulotuet sileäksi..HIENOA!! olinpa vastuullinen.. no meni sekin vaihe sitten ohi ja tapasin miehen, jonka kanssa sain lapsen.. olemme molemmat työssäkäyviä ja onnellisia. Mulle ilmotettiin ku lähin 16veenä kotoa että turha täältä tulla mitään ruinaamaan, kun ovi painetaan kiinni ni takas ei oo tulemista ja rahaa on turha pyytää, isäpuolenikin kun on kert itte pärjänny eikä muitten apua kaivannu (on nyt yli 40v ja vieläkin sen vanhemmat jeesaa sitä)
ulkopuolisten mielipeidettä vailla
6
219
Vastaukset
- 3+14
vielä tänäpäivänäkin kuitenkin suhteeni vanhempiin on kamala, he hyväksikäyttävät minua, olen rv 38 ja mua käsketään sinne siivoomaan kun eivät osaa huushollata vieläkään itse.. äitini sai perinnön, ison sellaisen ja isäpuoleni tokas mulle et sä voisit ruveta meille PIIAKSI kun sulla ei ole muutakaan tekemistä.. SIIIS mitä VITTUA!?!?! mulla on oma kämppä, 5v lapsi josta oikeesti huolehdin ja toinen tekee kovasti tuloaan ja mun pitäis mennä heille pikkurahasta siivoomaan?!?!
mulle ei mitään taloudellista apua tarjottu, perinnöstä huolimatta.. isäpuuoleni kyllä otti lainaa älyttömästi että saa hommattu sitä sun tätä, ja äitini maksoi velat sitten pois kun rahaa tuli, eli koko perintö hyppäsi tämän miehen nimiin AVOT mitä älykkyyttä!!
NYT TULEEKIN varsinainen asiani.. haluasin pelastaa vielä äitini, hän valehtelee istelleen että ylipaino ja masennus johtuu hänen lasisesta lapsuudesta vaikka itse tätä rumbaa seuranneena voin antaa ihan ilmaisen analyysin että se johtuu epä tyydyttävästä parisuhteesta.. kaikki pyörii tän miehen ympärillä, äiti ei koskaan päässyt minnekkään koska tämä mies ei halunnut lähteä, sitä ja tätä ruokaa ei saanut tehä ku tämä mies ei tykännyt, tänä päivänäkin kaikki äitini lauseet alkaa: kun "keijo" ei tykkää.. ei voida ku "keijo" ei haluu..
elää täysin josain riippuvuus suhteessa eikä näe miehen todellista luonnetta.. sitä äijää vaan palvoo vaikkei kuuna oo tehny muuta ku haukkunu mua mun äitiä ja kattonut teeveetä.. eikä sille voi sanookkaan mitään kun se on niin säälittävän yksinkertanen.. siis mä säälin sitä ihmsitä niin paljon..
MITEN saisin äitini ymmärtämään että hänen mielenterveysongelmat johtuu tästä äijästä, että vois parantuakkin joskus? vai onko tää se kohta kun katkastaan kylmästi välit sinne päin? mua stressaa heidän tilanne niin paljon että se sotkee mun oman elämäni pahasti, mun mieskin ihmettelee usein ääneen että miten voi vanhemmat vihata omaa lastaan noin paljon :( ja totta se on vaikka sattuu, musta ei ikinä oo välitetty eikä välitetä, luulin et äitini korjaa tilanteen kun meille syntyy laps ja saa olla mummona, mut hän näkee mun lasta harvoin ku sitä ei esim jääkiekon aikana saa ottaa mukaan mummolaan ku "keijo" kattoo pelii ja lapsen läsnä olo häirittee.. huoh..
sekavaa tekstiä tuskin oli päätä tai häntää mutta saimpahan avauduttua.. nyt ku joku viel kertois että mitä teen.. yritänkö pelastaa vielä äitini, jos niin miten? vai annanko heidän olla ja pysyn helvetin kaukana?? - tälläistämyös
niin tollasta on mullakin. Äitini on juuri sodan jälkeen syntynyt ja ei ollut lasista lapsuutta ja muutenkin kaikki oli näennäisesti hyvin. Kuitenkin tavattuaan isäni 70-luvulla ja minut saatuaan kaikki muuttui. Minulla oli näkövika jo syntymässä, joten vanhempani pitivät minua vammaisena jo lapsuudesta lähtien. Aina sain kuulla jatkuvaa riitaa siitä, miksi minä olen olemassa. Muka vahinko. Äitini ja isäni joivat paljon ollessani lapsi ja huutoa kuului meiltäkin. Sinnittelin koulun läpi, myös lukion. En pitänyt itseäni vammaisena, vaan hakeuduin silmälääkäriin ja hankin itselleni erikoissilmälasit, jotka äitini maksoi. Olin edelleen se vammainen lapsi, joka oli jälkeenjäänyt ja ei osaa mitään. Muutin pois kotoa ja vot sain kuulla samanlaista, että jos tuon veräjän suljet, ei ole takaisin tulemista ja rahaa et saa. Äidille ei voinut kertoa mitään työpaikoista ynnä muista koulutuspaikoista, koska hänelle tuli aina tietty asenne juuri siihen työpaikkaan, missä työskentelin. Että kyllä on huono työpaikka, kun ottivat vammaisen töihin. Äiti alisti minua jo lapsena ja vaan siitä syystä, että isäni oli dominoiva äitiäni kohtaan ja määräsi kaiken perheessämme. Epätyydyttävä suhde siis kaikinpuolin. Isäni on hermoheikko ja suuttuu helposti. Nyt yli kymmenen vuoden jälkeen, kun olen kotoa muuttanut, tuntuu tämä päivänselvältä. Äitini peittelee jälkiään minun lapsuuteni rikkinäisyydeltä ja kieltää kaiken minuun kohdistuvan väkivallan hänen aiheuttamakseen. Isäni on johtotehtävissä eikä välitä äitini syyllisyydestä mitenkään. Myös isäni on syyllistynyt alistamiseen sekä minun, että äitini. Kysymys ei ole mistään uskonlahkosta, eikä sellaisesta, vaan siitä, että vanhempani pitävät minua vammaisena lapsenaan, joka on vajaavaltainen yhteiskunnan jäsen. Tämä ei ole totta. Olen täysivaltainen yhteiskunnan jäsen ja hyvä kansalainen, mutta vanhempani nauttivat vallasta ja siitä, ettei minulla ole toisia vanhempia. Vain he. Kuulostaa mielestäni erittäin pahalta ja minun mielestäni heidän tulisi kärsiä rangaistus tästä syystä. Mielstäni tällainen rangaistus tulisi olla sakko ja soveltaisin sitä kaikkiin tällaisiin vanhempiin, jotka alistavat lapsiaan kuka milläkin verukkeella. Sakon tulisi olla tuntuva ja lapsen tulisi saada rahat täysimääräisenä. Oppisivatpahan olemaan.
- Kaikkea hyvää!
Aloittajalle:
1) Hyvä että otat asian esille = että tulet selvittämään tilanteen.
2) On kyseessä jonkinlaine kierre, mitä olet alkanut selvittämään, olet erittäin terve mieleltäsi!
3) Sinulla on ollut tosivaikeeta. Haluat kuitenkin päästä elämässäsi eteenpäin.
4) Ole reippaalla mielellä ja usko että tulet selviämään tilanteesta!
5) Fakta: et voi tehdä mitään äitisi tilanteeseen. Sorry, mutta hyväksy toistaiseksi tämä fakta. Sinun pitää ensin itsesi selvitä eteenpäin. Sinä et ole syyllinen äitisi tilanteeseen!!!! Usko! - Tässä vaiheessa, jos haluat, niin ota yhteyttä johonkin asiantuntijaan/psykologiin. SINÄ ET OLE SYYLLINEN MIHINKÄÄN ja sinulla on oma elämä!
6) Moni muu, samanlaisessa tilanteessa on selvinnyt, - niin sinäkin!
Se että otat asian esille, kertoo sinun taisteluhengestä ja että tulet selviämään!
7) Olen tosiaan pahoillani. Äitisi on järkyttävä (niin on minunkin äiti ja monen muun), ota järkevästi ja karaise tunteesi järkevällä tavalla! - Jos äitisi on ......, niin sinun ei tarvitse olla, ja eikä sinun tulevien lapsiesi!
Toivon että selviät, kirjoittele tilanteestasi!
Saat tukea tältä palstalta!
Tiedä, että monella muulla on vaikeeta ja että moni muukin selviää ja yrittää ja tulee onnelliseksi!!!!!!!!!!!!!!! - Rohkeutta ja onnea
Myös täältä lähtee tukea ja kannustamista ja ymmärrystä-- siinä määrin runsaasti kuin nyt anonyyminä kirjoittajana on mahdollista lähettää.
Äitisi on elämäntyylinsä ja osansa valinnut. Nyt on sinun vuorosi elää puolisosi ja lapsesi kanssa oman näköistäsi elämää, omin valinnoin.
Keskity omaan perheeseen täysin. Omituiset vanhemmat vievät vaan energiaa kun eivät osa arvostaa vaan ovat todella itsekkäitä ja ilkeitä kun käyttäytyvät kuvatulla tavalla. Jätä heidät omaan rauhaansa.
Rohkeutta! - kissa killinen
3 14:lle
Mieti
- kohtelisitko itse lapsiasi kuten äitisi sinua lapsuudessasi?
- ja jos kohtelisit, uskotko että lapsesi voisi muuttaa sinun valintasi, käytöksesi, arvosi toisiksi? Saisivatko he sinut muutettua? Pitäisitkö sitä lapsen tehtävänä?
Muutoinkin minua itseäni on monessa asiassa auttanut kysymys: Mitä neuvoisit muita tekemään omassa tilanteessasi?
Toiselle ei aina suosittele sitä samaa mitä itse aikoo tehdä!
Uskon sanontaan vanhaan "kannettu vesi ei kaivossa pysy". Kyllä sen veden täytyy sinne muutoin tulla.
Minulla on vähän samantapaisia lapsuuden kokemuksia äidin osalta. Lopetin yhteydenpidon häneen kun olin kolmekymppinen. Katsoin sen viisaammaksi, molempien kannalta.
Nyt koen ongelmaiseksi sen, että hän on jo vanha eikä käytännössä enää pärjää itsekseen. Se miten kunnan kotiapu auttaa on hyvin rajallista. Yksinäinen vanhuus säälittää. Hän ei kuitenkaan suostu palvelutaloonkaan, joten on odotettava että aika ratkaisee asian...- Samantapaiset kokemukset
Jokainen lapsi kaipaa vanhempansa hyväksyntää vielä aikuisenakin. Kaikilta vanhemmilta sitä ei vaan koskaan tule saamaan vaikka päällään seisoisi, kaikki vanhemmt eivät todellakaa rakasta lapsiaan ja tahdo vaan heidän parastaan.
Älä todellakaan mene käymään tuollaisten luona äläkä vie lapsiasi sinne, eivät he tule koskaan heistäkään välittämään, pahenevat vaan vanhetessaan. Älä anna hyväksikäyttää itseäsi. Keskity omaan perheeseesi ja unohda nuo kammotukset äläkä kärsi siitä mitään omantunnontuskia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341979Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.29989- 69868
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261747Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65740- 12718
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132683- 80674
- 26662
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.207655