vappuaattona. Luulin että minulla on joukko ystäviä. Sain heiltä tekstiviestillä osanoton. Sitten ei mitään. Kukaan ei kysy kuinka voin. Kukaan ei pyytänyt juhannuksena kylään tai mökille vaikka kaikki tiesivät että samalla menetin möys kesäpaikan. Onko niin vaikea kuunnella toisen surua ja itkua että jättää kyselemättä voinnit. Tuntuu kuin ei minulla olisikaan sitten tosiystäviä.
rakkaani poistui
nita-k
3271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kivessä kipeä kun toisessa. On todella liikuttavaa että me ihmiset olemme noin sydämettömiä.
Osanottoni ja voimia sinulle.
vai niiin
Sinä olet varmaan ystäviesi ajatuksissa. Heillä ei vain ole sanoja, millä lohduttaa. He tuntevat itsensä avuttomiksi, eivät tiedä mistä keskustella kanssasi. Tämä kertoo heidän elävän menetyksessäsi vahvasti mukana. Huomaatko, että vieraammat ihmiset, jotka tietävät rakkaasi poistumisesta, eivät ole yhtä lukossa? Näin me törppöilemme, kun emme tiedä miten päin olla. Haluaisimme osoittaa myötätuntoa, mutta käännämme selkämme. Ehkä asia koskettaa liikaa.
Risti kätesi ja pyydä jaksamista. En kuulu kirkkoon enkä ole uskovainen niin kuin raamattu opettaa, mutta olen varma, että jokaista meitä kannatellaan. Huomaat sen pienistä "sattumista". Sinun tarvitsee vain polvistua ja pyytää.