Onko vuosi riittävä aika seurusteluun jotta voisi alkaa suunnitella yhteenmuuttoa ja oppinut tuntemaan toisen tavat ja luonteen?
Kyse on jo aikuisista, viisikymppisistä jotka tottuneet tahoillaan omaan "helppoon" yksineloon, mukavuudenhaluun ja itsenäiseen elämään ja kun/jos muuttaa yhteen muuttuu arki tosi paljon, muutos entiseen elämään on raju. Ja jos toinen myy asuntonsa ja tuleekin riita ja ero mihin sitten?
Avioliittoon meno on poissuljettu, ainoastaan yhteenmuutto suunnitteilla.
Kyse on jo aikuisista, viisikymppisistä jotka tottuneet tahoillaan omaan "helppoon" yksineloon, mukavuudenhaluun ja itsenäiseen elämään ja kun/jos muuttaa yhteen muuttuu arki tosi paljon, muutos entiseen elämään on raju. Ja jos toinen myy asuntonsa ja tuleekin riita ja ero mihin sitten?
Avioliittoon meno on poissuljettu, ainoastaan yhteenmuutto suunnitteilla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onko ylipäänsä pakko muuttaa saman katon alle, jos ei enää lapsiakaan ole tarkoitus hankkia? Jos on, niin tuskinpa vuoden jälkeen enää valtavan suuria muutoksia on toisessa odotettavissa, tai jos on niin ne saattaisivat tulla yllätyksenä vielä viidenkin vuoden kuluttua.
Me muutettiin saman katon alle vuorokauden seurustelun jälkeen, toisen asunnossa oli putkiremontti käynnissä ja siitä sitten muutettiin käytännössä saman katon alle saman tien. Tutustumista ja opettelua vaati, mutta kyllä kannatti. Ihanaa on edelleen, vaikka takana vuosia jo reilusti.
Ei aina kannata jäädä odottelemaan ja empimään ;)
Pari vuotta taitaisi olla sopiva, kun on jo oppinut toisen metkut ja kitinät ja tavat, ja jos on päättänyt sietää ne :)
Niin pian vaan, kuin mahdollista, että saa alkaa valittamaan.
Yksikin lähes viisikymppinen tuttavapari meni heti 4kk jälkeen yhteen, mies sai avovaimonsa pari alle kouluikäistä tenavaa ja nyt jo valitetaan.
Vaimoke yrittänyt useemman kanssa jo avoliittoa, mut tuloksena ei ole tullut kuin kolme lasta kolmesta eri liitosta, mutta silti yritys on näköjään kova. Heti siis vaan avoliittoon tekin, mieluummin tuntematta toisianne
Ei kannat muuttaa yhteen. Susta tulee heti piika ja palvelija joka tekee kaikki kotityöt, teet ruuan, siivoot , peset miehen kalsareita seuraavat 20 vuotta ja raahaat kaupasta kaljaa. Sulle ei jää sitten vapaa.aikaa yhtään enään.
Tuon ikäiset vois mun mielestä vaikka muuttaa yhteen vaikka heti, ei siinä hirveetä hävikkiä enää ehdi tulla vaikka menis syteenkin.
Hih, hyvä vastaus =)
Näin on, kun toinen jalka on jo haudassa ja vanha mies kitisee joka asiasta, vaivojaan ja muijan tekemättömiä töitä.
"Täysin nolla"'kin kirjoitti asiaa. Kun alkuhuuma laantuu muutamassa kuukaudessa alkaa tosiaan se arki, siinä nainen alkaa kaipaan vanhaa hyvää aikaa kun sai olla ja mennä miten tykkäs eikä tarvinnut passata ketään. Kyllähän ne ukot alkuus lupaa yhtä hyvää ja kahta kaunista ja tekevänsä vähintään puolet kotitöistä mutta pikkuhiljaa siirtyvät sohvalle yhä pitemmäksi aikaa ja kalja maittaa jos uskaltavat juoda muijan nähden, jos eivät alkavat viihtymään autotallissa jossa aina jemmapullo.
Ja se ihana seksi jota alussa oli, mihin sekin häviää? tulee vain pakollinen pikapa*o silloin kun miestä haluttaa, ja yhä harvemmin, kunnes "veitikalla" ei tee enää mitään kuin käydä vessassa.
Sorry miehet, tämmöistä elämää 51-vuotiaan miehen kanssa =)
Jos noin paljon epäröit, niin ehkäpä ei kannata muuttaa lainkaan yhteen. Voihan sitä seurustella eri osoitteistakin käsin ja ottaa omaa aikaa silloin kun tuntee tarvitsevansa sitä.
Ja varsinkin seurustelun alkukuukausien aikaan kun leijaillaan pilvissä saattaa yhteenmuuttoaikeet kuulostaa niin ihanilta, mutta kannattaisi katsoa ainakin vuosi-kaksi ja nähdä se arki. Se on kuitenkin aikuisille tosi iso askel !
Tuo "sopiva aika" yhteenmuutolle vaihtelee aika lailla parisuhdekohtaisesti, jopa samalla ihmisellä. Kannattaa etupäässä luottaa siihen, mille itsestä tuntuu asian suhteen. Mutta kyllä vuodessa sen verran toista oppii tuntemaan toisen, ainakin periaatteessa.
Ja jos kummallakin on omistusasunto, niin mikä pakko toisen on myydä omaansa pois, vaikka yhteen muuttaisittekin? Laita vapautuva asunto vuokralle, niin ei tarvitse siitä kokonaan luopua, ja jää turva siihenkin jos yhteisasuminen ei toimikaan.
Ja lopuksi, Rottweilillä on hyvä asenne tuossa: miksi muuttaa yhteen, jos se epäilyttää?
Minä ja mieheni muutettiin alle vuoden sisällä yhteen ja vuosia on nyt asuttu yhdessä, mutta mitään epävarmuutta ei meillä asian suhteen ollutkaan :)
Komppaan edellisiä - miksi muuttaa aikuisena välttämättä yhteen? Jos ei tarvetta tehdä lapsia jne., niin miksi ei jatkaa yhdessä mutta omat elämät säilyttäen. Ihmiset voivat olla hyvinkin sitoutuneita toisiinsa vaikka osoite olisi eri, minun mielestäni. Vai onko ajatuksena, että niin parisuhteessa kuuluu tehdä niin ollakseen oikea parisuhde? Toki käytännön tasolla voi alkaa rahan kuluminenen mietiyttämään (kahdet asumismenot jne.).
Minä kannatan muuttoa yhteen mahdollisimman pian, koska siinä sen todellisen luonteen näkee. Eipähän hukkaa liikaa aikaa, jos osui väärä kohdalle :)
Minä kannatan ajatusta, että toisen asunto laitetaan vain vuokralle, jolloin jos suhde ei onnistukaan, niin pystyy sitten tarvittaessa muuttamaan siihen takaisin. Osan kalusteistakin voi mahdollisesti jättää siihen asuntoon tuleville vuokralaisille. Jos on isompi asunto, niin yhden makuuhuoneen voi pitää omien tavaroiden varastona ja vuokrata loppuasunnon.
Jos tuon ikäiset muuttavat yhteen, niin minusta silloin on edellytyksenä omat makuuhuoneet, jotta kummallakin on oma huone, johon voi vetäytyä halutessaan. Jos kumpikin ollut pitkään sinkkuna, niinvarmasti on tarvetta myös omaan aikaan.