Olin 6 vuotta parisuhteessa itseäni 20 vuotta nuorempaan naiseen, tunsimme toisemme 10 vuotta. Nyt avoliitto sitten tuli tiensä päähän kun nainen ilmoitti että vielä on kolme vuotta aikaa bailata (kun on 30) ja sitten vasta tulee mahdolliset lapset. Hän ei nähnyt tässä yhteistä tulevaisuutta. Parisuhteen aikana meillä oli kovasti erilaisia käsityksia mitä saa tehdä tai mitä ei saa, ja onko niillä väliä parisuhteen laadulle. Itseasiassa tästä keskustelemme vieläkin eroprosessi-keskusteluissamme. Naisella oli nuorempana useita "miehiä" yhtäaikaa, mitä kaikkea heidän kanssaan teki on sitten hänen salaisuus. Mutta edelleen tulee näiltä muilta miehiltä tekstiviestejä, kuten tuli liittomme aikanakin. Olin sen verran sinisilmäinen ja himossa häneen, etten asian antanut vaikuttaa eroon. Tosin se söi miehisyyttä usean vuoden aikana kun nainen jäi kiinni esim. seksi-tekstiviesteistä joita sai miehiltä. Oli hän sen verran ovela että lähetetyt kansiossa oli automaattinen poisto, joten kun lueskelin salaa viestejä niin en tiedä hänen vastauksiaa. Vaikka yhteen tapaamispyyntöön näin hänen vastanneen myöntävästi kun kaverilla oli kova ikävä. Aina kun keskustelimme näistä paljastuksista, niin nainen vähätteli niitä ja väitti myös ettei olisi sitten mennytkään tätä ikävöivää ihastusta tapaamaan.
Kyllähän näistä parisuhteista aina jää paska maku suuhun. Tiesin jo matkan varrella että otan suuren riskin kun jatkan liittoamme. Nyt vielä avoeroprosessin pyörteissä en sano että koko suhde oli iso virhe. Meillä oli hetkemme vaikka nämä kolmannet pyörät koko ajan nakersivat omaa itsetuntoani vaikka kuinka yritin asiaa painaa pois mielestäni. Järki ei meinaa vieläkään toimia kunnolla koska huomaan kiihottuvani kun juttelemme näistä ikävistä asioista. Tai juttelemme - pääasiassa minä tilitän näitä asioita hänelle ja naisella on passiivinen suhtautuminen. Haluaa kuulemma että pöly laskeutuu ennenkuin ja sitten keskustelemme aiheista jotka vielä harmittaa.
Kyllähän näistä parisuhteista aina jää paska maku suuhun. Tiesin jo matkan varrella että otan suuren riskin kun jatkan liittoamme. Nyt vielä avoeroprosessin pyörteissä en sano että koko suhde oli iso virhe. Meillä oli hetkemme vaikka nämä kolmannet pyörät koko ajan nakersivat omaa itsetuntoani vaikka kuinka yritin asiaa painaa pois mielestäni. Järki ei meinaa vieläkään toimia kunnolla koska huomaan kiihottuvani kun juttelemme näistä ikävistä asioista. Tai juttelemme - pääasiassa minä tilitän näitä asioita hänelle ja naisella on passiivinen suhtautuminen. Haluaa kuulemma että pöly laskeutuu ennenkuin ja sitten keskustelemme aiheista jotka vielä harmittaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pappa hyvä! Järki käteen. Mitä nuori tyttö teksi vanhalla äijällä? Etkä sinäkään ikämies pysy nuoren naisen tahdissa missään mielessä.