ÄÄÄÄh!! Tekisi mieli huutaa tai jotain, en tiiä... Olen 24v nainen ja minulla samanikäinen poikaystävä, jonka kanssa olen seurustellut 16v asti. Eli ysiluokalta, tosi kauan siis... Meillä ei suoraan sanottuna koskaan ollut sellaista hullaantumis vaihetta, ja en ehkä koskaan ollutkaan häneen kovin ihastunut. Toki olin, mutta se oli aluksi sellaista kiusallista ja hankalaa. Oltiinhan silloi tosi nuoria. Hän on ensimmäinen ja ainoa seksikumppanini.
Olen aivan alusta asti miettinyt aina välillä että onko hän oikea minulle. Minä olen pitsänyt suhteen tauolle pariin kertaan, noin viikoksi kerrallaan. En tosin muutamaan vuoteen. Rakastan häntä, olen oppinut rakastamaan. Mutta pelkään että meillä on enemmänin sisarussuhde, kuin parisuhde. Seksiä harrastetaan muutaman kerran kuukaudessa, minulla haluja ei ole kuin tosi harvoin ja poikaystävänikin on lopettanut joka iltaiset lämmittely-yritykset aikoja sitten. En ole koskaan ollut täysin tyytyväinen seksielämäämme.
Pääasiassa tuntuu, että tulen aina elämään hänen kanssaan ja suunnittelemme usein oman kodin hankintaa ja lasten hankintaa. Välillä vain tulee aikoja, kun haluaisin vain edes nähdä minkälaista olisi jonkun toisen kanssa. En ihastu usein toisiin, mutta esim tällä hetkellä on pieni ihastus päällä toiseen suuntaan. ei mikään vakava juttu, enkä aio ikinä tehdä sen asian suhteen mitään, mutta kuitenkin.
Poikaystävässäni on paljon enemmän hyviä puolia kuin huonoja. Mutta jotenkin huonot puolet tuntuvat välillä hyppimään silmille, vaikka ne eivät tosiaan ole mitään suuria juttuja. Hän on niin kunnollinen ihminen kuin suomen maasta vain löytyy! Parempaa ihmistä saisi hakea. Tiedän olevani onnekas, kun minulla on hänet. Mutta silti jokin puuttuu... aina ajoittain ainakin.
En tosiaan tiedä mitä ajatella. Jättämään häntä en vain pystyisi. Ei se ole edes vaihtoehto, mutta silti mietin sitä aina välillä. Tämä on niin hankalaa ja surullista välillä :( Voi kun joku osaisi auttaa, vaikka tiedän ettei kukaan voi... niin ja yksi näistä kumppanini huonoista puolista on se että hän on ERITTÄIn huono puhumaan tunteistaa. Se tästä varmaan tekeekin hankalaa. Tuntuupä väärältä kirjoittaa tämän "Suhteen päättäminen" otsikon alle... Enhän ole edes jättämässä häntä!
Olen aivan alusta asti miettinyt aina välillä että onko hän oikea minulle. Minä olen pitsänyt suhteen tauolle pariin kertaan, noin viikoksi kerrallaan. En tosin muutamaan vuoteen. Rakastan häntä, olen oppinut rakastamaan. Mutta pelkään että meillä on enemmänin sisarussuhde, kuin parisuhde. Seksiä harrastetaan muutaman kerran kuukaudessa, minulla haluja ei ole kuin tosi harvoin ja poikaystävänikin on lopettanut joka iltaiset lämmittely-yritykset aikoja sitten. En ole koskaan ollut täysin tyytyväinen seksielämäämme.
Pääasiassa tuntuu, että tulen aina elämään hänen kanssaan ja suunnittelemme usein oman kodin hankintaa ja lasten hankintaa. Välillä vain tulee aikoja, kun haluaisin vain edes nähdä minkälaista olisi jonkun toisen kanssa. En ihastu usein toisiin, mutta esim tällä hetkellä on pieni ihastus päällä toiseen suuntaan. ei mikään vakava juttu, enkä aio ikinä tehdä sen asian suhteen mitään, mutta kuitenkin.
Poikaystävässäni on paljon enemmän hyviä puolia kuin huonoja. Mutta jotenkin huonot puolet tuntuvat välillä hyppimään silmille, vaikka ne eivät tosiaan ole mitään suuria juttuja. Hän on niin kunnollinen ihminen kuin suomen maasta vain löytyy! Parempaa ihmistä saisi hakea. Tiedän olevani onnekas, kun minulla on hänet. Mutta silti jokin puuttuu... aina ajoittain ainakin.
En tosiaan tiedä mitä ajatella. Jättämään häntä en vain pystyisi. Ei se ole edes vaihtoehto, mutta silti mietin sitä aina välillä. Tämä on niin hankalaa ja surullista välillä :( Voi kun joku osaisi auttaa, vaikka tiedän ettei kukaan voi... niin ja yksi näistä kumppanini huonoista puolista on se että hän on ERITTÄIn huono puhumaan tunteistaa. Se tästä varmaan tekeekin hankalaa. Tuntuupä väärältä kirjoittaa tämän "Suhteen päättäminen" otsikon alle... Enhän ole edes jättämässä häntä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet sinä päättämässä suhteen, ja se on oikea teko. Jokainen ansaitsee edes mahdollisuuden hullaantua ja saada toinen hullaantumaan. Myös poikaystäväsi.
Erittäin tyypillistä... siis tottakai suhteenne alkaa muistuttamaan sisarussuhdetta jos intiimisyys ja seksi kuivuu olemattomiin ja kannattaa nyt muistaa että se "hullaantuminen" tai ihastumisen tunne ei kauaa kestä vaan noin puolisen vuotta jos sitäkään niin arki on taas vastassa ja jos sinulla ei ole seksuaalisia haluja silloinkaan niin yhtälailla se alkaa tuntumaan taas sisarussuhteelta ja todennäköisesti uusi kumppanisi pettää sinua tai jättää koska ei saa sinulta seksiä...
Kannattaisi puhua asiasta poikaystäväsi kanssa ja miettiä keinoja joilla saisitte jotain uutta vaihtelua elämäänne ja yrittäkää elvyttää sinun halusi takaisin.. käske poikaystäväsi vaikka kasvattaa parta tai käymään salilla tai jotain mikä saisi sinut kiihottumaan.. silloin tällöin pienetkin muutokset pitää suhteen terveenä ja mielenkiintoisena.
Olet lesbo.